Tästä päivästä

Navigaattori

2011-12-21T21:27:00.002+02:00

Navigaattori on laite, joka kytketään päälle esimerkiksiHelsingissä ja sitten siihen kirjoitetaan päämääräksi Tampere. Kone sanoo, ettäaja suoraan 178 kilometriä. Sittenajetaan viivasuoraa moottoritietä Helsingistä Tampereelle ja välillävilkaistaan huolestuneena laitteen näyttöä, ettei vaan olla eksytty.

Minulle tämä laite on ongelmallinen, koska olenlähtökohtaisesti eri mieltä ja koneen kanssa on tylsä väitellä. Olen kokeillutpari kertaa peruutustutkan kanssa ja molemmista kerroista on muistotakapuskurissa.

Tässä keittoriisipussien avuttomassa maailmassa jonkun on pakkokohta keksiä elämän navigaattori. Sitten ei tarvitse enää käydä katsomassa,että mitähän tuon tien päästä löytyy tai kokeilla mitä tapahtuu jos painaatosta napista tai kusee sähköpaimeneen. Netinkoulutushakupalveluissahan on jo hyvää yritystä.

Tehokasta, turvallista ja tylsää. Eikä voi tietää löytäneensä perille, kun eiole koskaan ollut hukassa.

Asia päivässä

2011-11-24T19:41:00.001+02:00

Lauantaina tuli Ari ja muurasi hellan tason. Oli yötä jasunnuntaina nostettiin hella paikalleen.

Maanantaiaamuna soitti putkimies Henri ja sanoi tulevansakäymään. Pyysin ottamaan keittiön hanat mukaan Maliselta. Sanoi uskovansaonnistuvan, vaikka kauppa aukeaa vasta tunnin päästä. Hanat löytyivät, toinentosin myyjän omasta jemmasta. Oli laittanut pöytälaatikkoon ettei kukaan epähuomiossamyy sitä. Illalla pidettiin kyläyhdistyksen pikkujoulukemut Puponmäen koululla.Soisalo-kuoro esiintyi ja puurokin oli hyvää.

Tiistaiaamuna soitti sähkömies Hannu ja kysyi olenkomaisemissa. Sanoin olevani ja hän arveli tulevansa myös. Toivotintervetulleeksi ja viritin tulet hellaan. Kaappien lamput tuli asennettua. Sitten soitti Esko ja sanoi tulevansa kaveriksirisujen polttoon.

Keskiviikkona kurvasi pihaan myös Rauno, jolla oli mukanakattilallinen hirvikeittoa. Risut ja rakennusjätteet saivat kyytiä.

Torstaina aineellistui ilmapumppuasentaja, joka lisäsiilmalämpöpumppuun kylmäainetta.

Perjantaina ajattelin käydä kylillä ProAgrian neuvojan puheilla.Pyysi käymään, kun puhelimessa jutellessa hänestä vaikutti siltä, että ”nytvaltio on saamassa jotain mikä sille ei kuulu.”

Lauantai on savusaunapäivä.

Sattumaviljelijä

2011-11-05T18:23:00.000+02:00

Ei meidän mitään pitänyt viljellä. Kunhan pyysin Ristoa kyntämään yhden peltolohkon keväällä, omiensa ohessa. Juolavehnän perkelehän se oli pellon vallannut, niin kuin muutkin. Arveltiin että saattaisi siinä jotain kasvaa, jos saisi juolavehnän juuret tapettua. Mutta omalla rahallahan sitä olisi viljeltävä, kun tukikelpoisuus oli jo menetetty. Kunnasta sain kuitenkin lohkonumerot ja pinta-alat vastaisen varalle.

Asiaan tuntumaa saadakseni äestin pellon parin viikon välein. Kun se nyt oli tullut kynnettyä ja joustopiikkiäeskin oli hommattu Fergun perään.

Kesällä kuuntelin alueradiota ja jotenkin jäi korviin soimaan kanadalainen Saskatoon marja, jota on tuotu viljeltäväksi Joensuun ympäristöön. Huvikseni tein maakuntamatkan Pyhäselän ympäri: Heinävesi. Liperi. Rääkkylä, Joensuu. Matkalle sattui hehtaarin Saskatoon viljelmä ja paikalla oli mies, joka oli alun perin tuonut pensaat Kanadasta. Intiaanien retkieväs, vitamiinit ja muut arvot yliopistossa tutkittu, pensaat kuin puita ja tertut melkein kuin viinirypäleissä. Keräsin vartissa kolme kiloa marjoja.

Loppukesästä istuttiin pirtissä ja syötiin sopat. Naapurin Jarmo kurvasi pihaan ja peltoon oli jo laitettu linjatikut marjapenkeille. Kun tuli tilattua yli 600 marjapensasta, niin pakkohan niille on penkit tehdä. Tehtiin rivi kerrallaan. Minä roikuin alkupäässä muovissa kiinni, Jarmo ajoi linjatikkujen mukaan ja insinöörin kehittämä laite upotti muovia peltoon. Alapäässä Esko katkoi muovin ja peitteli helman mullalla.

Seuraavana viikonloppuna keräsin penkkien väleistä kivet, tasasin takakauhalla mullan, kylvin 70 kiloa nurmen siementä ja jyräsin kylvöt. Nyt jo nurmi vihertää. Keväällä istutetaan taimet ja sitten odotellaan.

ProAgrian kanssa on palaveri sovittu ja luomusertifikaatin hakemus on hahmollaan. Mitähän tästä seuraa?

Klapin aihioita

2011-05-10T21:57:00.000+03:00

Mikä ihme meitä miehiä kiehtoo polttopuiden tekemisessä? Isä teki niitä aina joutessaan ja olen minäkin muutaman sata mottia pilkkonut, vaikka en pelkän puulämmityksen varassa ole ollutkaan.

Onko se ikiaikainen vaisto, joka käskee varautumaan kylmään? Tuskin, sillä naisethan ne keräilivät puita, kunnes keksittiin kaupat ja tuli muuta keräiltävää.

Onko se traktorin ja sirkkelin tasainen humina ja terän kimeä parahdus, kun se pureutuu rankaan. Vai onko se halkaisuruuvin lumoava kierto, joka alati väijyy peukaloa?

Onko se moottorisahan pärinä ja kaksitahtibensan tuoksu?

Onko se ylivuotisen oksaisen koivun antama sitkeä haaste vai lepän helähdys?

Onko se kirveen ja miehen tasaveroinen yksinkertaisuus?

Onko se kuivia klapeja täynnä oleva halkoliiteri, jota voi ylpeänä esitellä?

Onko se puhdas rationaalisuus, joka takoo herkeämättä päässä että talven puut on tehtävä nyt eikä juhannuksen jälkeen?

En tiedä, mutta kun muut näkevät tien varressa olevassa ropsipinossa koivuja tai parhaassa tapauksessa sellua ja seteleitä, niin minä näen siinä hyviä klapin aihioita ja isommissa tukeissa piilotettuja lankkuja.

Molemmat odottavat löytäjäänsä.

Koeaika alkaa

2011-04-20T09:56:00.001+03:00

SDP näyttää saavan haluamansa työsopimuksen. Rekrytointitilaisuudessa tosin palkattiin muitakin ja esimieheksi tuli Kokoomus.

Näin pääsiäisen alla on käynnissä viimeiset soveltuvuustestit ja haastattelut, organisaatiokaavion huipulla on vielä vapaita paikkoja täyttämättä.

Muistin virkistämiseksi laitan tähän muutaman kohdan sovituista keskeisistä työtehtävistä:

- Työn ja perhe-elämän yhdistäminen helpommaksi – joustavat tukijärjestelmät ja päivähoitomaksut

- Vapautta oman työn tekemiseen – työaikapankit joustoa luomaan

- Turvaa pätkätyöntekijöille – parempi työsuhdeturva, takuupalkat vuokratyöntekijöille

- Perusturvaa korotetaan sadalla eurolla kuussa

- Säädetään vanhuspalvelulaki ja taataan ihmisarvoisen vanhuuden turvaavat hoivapalvelut

- Eläkkeitä ei leikata eikä eläkeiän alaikärajaa nosteta

Nämä asiat on siis sovittu SDP:n ja äänestäjän välillä julkisin lehti-ilmoituksin. Näin ollen hallitusohjelmassa ei riitä maininnat ”noudatetaan työmarkkinoiden keskusjärjestöjen sopimusta työurien pidentämisestä”. Tai ”työlainsäädäntöä kehitetään kolmikantaisesti yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen kanssa.”

Tämä ei nimittäin ole se mitä sovittiin. Sovittiin, että eläkkeitä ei leikata eikä eläkeiän alaikärajaa nosteta ja vuokratyöntekijöille tulee takuupalkka.

Ensin tässä eläkeasiassa ovat hankalassa välikädessä AKAVA, SAK ja STTK, jotka haluaisivat päästä takaisin neuvottelupöytään. Tarpeeksi laajalla paketilla ne nielevät eläkeiän nostamisen, jota ilman EK ei pakettia tee.

Seuraavaksi välikäteen joutuu SDP, joka haluttaisiin hallitukseen nimenomaan syöttämään eläkeratkaisu liitoille ja vakauttamaan työmarkkinat. Se ja persut puolestaan ovat luvanneet kansalaisille jotain ihan muuta.

Koeaika on alkamassa ja työsopimus näkyvällä paikalla allekirjoitettuna, palaan asiaan.

Saimi tykittää

2011-04-10T20:28:00.001+03:00

Sivistin itseäni lähialueen (Leppävirta-Heinävesi) historiasta lukemalla heinävetisen Martti Issakaisen kirjan "Happosen tapaus".

Heinäveden kunnallislautakunnan puheenjohtaja Onni Happonen (sd) muilutettiin ja ammuttiin vuonna 1930. Samassa hurmoksessa yritettiin ampua Pölläkän kyläkoulun opettajatar Anneli Turkia, jonka syntinä pidettiin vasemmistolaista isää.

Kirjassa on paljon paikkakuntalaisten haastatteluja, jotka ovatkin parasta antia. Savolaisiahan pidetään kiertoilmaisujen mestarina, joilta ei saa yksinkertaiseenkaan kysymykseen selkeää vastausta.

Ei pidä paikkaansa, seuraavassa lainaus kirjasta, siinä Onni Happosen leski Saimi tiivistää ajatuksensa oman kylän pojista, jotka yrittivät saada opettajattaren hengiltä:

" Ampuja, Vänni Pietarinen, sehän oli sellainen vetjake. Ne siellä Konnanlammella olivat hyvin uuraita tappelemaan ja ryyppäämään, tappoivathan ne siellä keskenään sen yhden veljeksen, nuoremman. Yksi veljes joutui sitten menemään mustalaista karkuun. Sitä löi sitten Mauri Mikkonen kirveellä, kun se oli mennyt juovuksissa sinne Maurin taloon ryllyämään. Mauri oli sanonut, että elekee tulla nyt, mutta ne oli väkisin kangella vängänny oven, ja Mauri oli sitten hutkauttanu kirveellä. Mut se kerkis sen verran väistää päätä, että kirves meni vartta myöten tohon olkapäähän. Niin Maurilta ne sitten hylkäytyi pois. Semmoisia urhoja täällä kylillä"

Ydinvoimala Koijärvelle

2011-04-02T22:53:00.001+03:00

En ole ollut mukana kovin monessa vaaleja koskevassa tilaisuudessa. Mutta kaikissa niissä joissa olen ollut, on puhe jossain vaiheessa kääntynyt perussuomalaisiin ja Soiniin. Aluksi naureskellen, sitten kummastellen ja lopuksi kauhistellen. Tämä tietysti vauhdittaa nousukierrettä.

Kun miehellä on 20 prosentin kannatus, hänen väittämiinsä ei enää voi suhtautua hyväntahtoisesti hymyillen tyyliin "Kaikki asiantuntijat…", Suomen kansainvälinen asema …", "Kansainväliset sopimukset…" jne. Nyt on löydyttävä keskusteluun ihan oikeita argumentteja ja niiden on oltava hyviä, eikä ainoastaan siltä kuulostavia. Puolin ja toisin.

Jos Soinin nousukiito kestää, eikä maitohapot iske loppumetreilläkään, eduskunnassa tullaan näkemään paljon uusia kasvoja.

Parhaassa tapauksessa he ovat ihan tavallisia täysjärkisiä suomalaisia. Ministerin sivistyspoliittista selontekoa tai kuntarakenneselvitystä kuunnellessaan tämä uusi kansanedustaja voisi kysyä, että " Mitä ihmettä sää oikein horiset, meirän kakaroita ei ainakan ympäri maakuntaa ruveta retuuttaan." Ja kysymys olisi ihan hyvä.

Soini itse on osoittanut, että tullakseen uskottavaksi ei tarvitse yrittää kuulostaa itseään fiksummalta. Ehkä jopa päinvastoin.

Huonolla tuurilla kansaa edustamaan saadaan liuta puupäitä, kun täysjärkiset eivät ole viitsineet asettua ehdolle. Sitten ruvetaan voiman tunnossa toteuttamaan omin päin kriittistä maahanmuutto- ja kulttuuripolitiikkaa.

Jokos Koijärvi muuten on asfaltoitu, että Soini ja Putkonen saavat rakentaa sinne oman ydinvoimalansa.

Uusi palveluinnovaatio

2011-03-12T21:55:00.001+02:00

Maikkarin uutisten (to 10.3.) mukaan takuueläkkeen suullinen hakeminen, eli Kelaan soittaminen tai toimistossa käyminen on ollut suosittua. Aikaisemmin etuuksia on jäänyt saamatta, koska vanhukset eivät osaa täyttää hakupapereita. Hyvää on myös se, että päätöksen saa heti ja aikaa ei mene puuttuvien papereiden karhuamiskierrokseen.

Uutisten mukaan Kelan etuuksia vaille jää muutenkin 10 - 15 prosenttia kansalaisista, koska he eivät osaa hakea heille kuuluvia tukia. Kelan Keski-Pohjanmaan apulaisjohtaja Heikki Poutasen mukaan suullisessa hakemisessa hakemus täytetään yhdessä asiakkaan kanssa. Poutasen mukaan tämä "antaa pohjaa uudelle palveluinnovaatiolle".

Tästähän aukeaa apokalyptiset näkymät.

Kansalaiset saisivat tietää yhdeltä virkailijalta, mihin he ovat oikeutettuja. Molemmat ymmärtäisivät mistä puhutaan. Tarvittavat paperit ja päätös tehtäisiin saman tien.

Rautakaupassa olisi myyjiksi kutsuttuja henkilöitä, jotka tuntevat tuotteet ja osaavat keskustella niistä. Samoja myyjiksi kutsuttuja henkilöitä olisi myös muissa kaupoissa.

Huoltoasemalla huollettaisiin ja pestäisiin autoja ja myytäisiin työkaluja.

Asiakaspalvelunumeroon vastaisi asiakaspalvelija ja häneltä saisi palvelua.

Vanhuksia varten olisi erityisiä asuinpaikkoja, joissa heitä hoidettaisiin ja kohdeltaisiin ihmisinä.

Kansanedustajat tapaisivat kansalaisia toreilla ja kauppakeskuksissa myös vaalien jälkeen.

Yli 90 vuotiaan äitini ei tarvitsisi mennä taksilla joka toinen viikko sairaalaan verikokeeseen ja tunnistautua pankkitunnuksilla nettipalveluun saadakseen tuloksen, vaan verikoe otettaisiin palvelutalossa jossa hän asuu ja joku kertoisi sen tuloksen ihan henkilökohtaisesti.

Onkohan tämä nyt vähän liian raju innovaatio.

Työmaan aloituspalaveri

2011-02-26T21:17:00.007+02:00

Istuttiin rakennussuunnittelijan ja timpurin kanssa miettimään vanhan hirsitalon parin huoneen remonttia. Siinä mittaillessa aprikoin pitäisikö väliseinään ilmestyneet kolme kyllästettyä parrua vaihtaa johonkin vähemmän myrkylliseen materiaaliin. Suunnittelija arveli, ettei niistä isompaa haittaa olisi, ellei niitä ala syömään. Sen takia niitä ei laiteta hevostalleihin. Muistutin, että tässä ei ole kysymys hevostallista, vaan tilasta, jossa on tarkoitus nukkua talvisaikaan. Näin ollen parrujen pureskelusta tuskin on vaaraa. Timpuri päätteli, että jos asia arveluttaa on parempi vaihtaa. Tarkoitushan oli nukkua, eikä miettiä kyllästetyn puutavaran terveellisyyttä. Parrut päätettiin näillä perustein vaihtaa.

Suunniteltiin ja mittailtiin. Esko oli purkanut toisen huoneen laipion ja löytänyt kurkihirret. Päädyttiin siihen, että niiden väliin voi laittaa vaikka ponttilaudan sisälaipioksi. Kylpyhuoneesta olin purkanut vain kattopaneelit, niiden yläpuolella oli kovalevy, raakalauta ja tietysti kurkihirret, hiirenpaskaa ja puhallusvillaa. Tämä kattohan tästä joutaisi pois, sanoi timpuri. Näin päätettiin tehdä ja laittaa myös kylpyhuoneeseen laipio kurkihirsien väliin.

Suunnittelija ei niellyt aluksi aikomustani asentaa kamiina sekä kylppäriin että oleskelutilaan, mutta niin päätettiin kuitenkin tehdä, kun on hormit valmiina. Puhuttiin tarvittavasta etäisyydestä kamiinan ja palavan materiaalin välissä. Päätettiin lukea määräykset ja päättää oven paikka vasta sitten.

Ulkoseinän lämpöerityksestä ja pintamateriaalista vaihdettiin ajatuksia. Olin ajatellut pinkopahvia tai paksua puukuitulevyä hirren päälle. Timpuri tökki puukolla hirsiä ja sanoi että "myö laitetaan tähän kymmenen senttiä pellavaeristettä ettei ala paikat jäätymään". Tämä hyväksyttiin.

Lopuksi todettiin, että eiköhän nämä piirustukset tulleet tarvittavissa määrin tässä tehdyksi. Kylän sähkömies soitetaan paikalle kun on sen aika.

Eihän tämä ole kuin tekemistä vailla, tiivisti timpuri.

Jalustat madaltuvat

2011-02-24T16:10:00.001+02:00

Wikileaks vuodot tuntuvat olevan yhtä hyvä asia kuin poliisin esitutkintapöytäkirjat tai eri porukalle lähetyt kuin tarkoitetut sähköpostit. Niissä kaikissa on asioita, jotka on tarkoitettu pienen piirin tietoon. Joskus syystäkin. Toisinaan paljastuu myös tärkeitä asioita, mutta parasta on että ne kuvaavat käyttäytymistä.

Esittääkö ministeri omassa blogissaan mieliteitään ja tuntemuksiaan? Ei. Avustaja ne kirjoittaa, eikä ole tarkoituskaan esittää mitään omia mielipiteitä. Tämän vahvistaa työministeri Anni Sinnemäen avustajan karkuteille lähtenyt sähköposti.

Onko diplomatia rakettitiedettä, jossa analysoidaan yhteiskunnallisia virtauksia? Ei. Diplomaattikutsuilla ja keskinäisillä päivällisillä kerrotaan ihan tavallisia juoruja, joita jokainen höystää esimiestensä mieliksi saadakseen seuraavassa kierrossa miellyttävän asemapaikan. Tämä selvisi Wikileaksin paljastamista diplomaattisähkeistä.

Mitä miettii kansanedustaja, kun hän vakuuttaa koko vaalirahoituksen olevan julkista ja avoimuuden olevan on yksi puolueensa kivijaloista? Hän miettii, että kuka perkeleen idiootti aloitti tämän avoimuuspuuskan ja pilasi hyvän maan tavan. Tämä puolestaan käy ilmi poliisin esitutkinta-aineistosta, jossa on suoria lainauksia Keskustan työvaliokunnan kokouksesta;

”Kenen päässä syntyi idea julkistaa presidentinvaalirahat?” (Sirkka-Liisa Anttila)

”Päätimme itse julkistaa presidentinvaalikampanjaa tukeneet tahot, mikä sytytti pari omaa saunaamme tuleen” (Tuomo Puumala)

”Me itse avoimuuspolitiikalla olemme kaivaneet omaa hautaamme. Saunat ja päärakennuskin nyt jo tulessa” (Paavo Väyrynen)

Mitä tähän voi lisätä. Selittää ei ainakaan kannata.

Varma enne

2011-02-02T14:00:00.000+02:00

Tekninen analyysi: DJIA tarvitsee vielä Dow-teoria vahvistuksen. Dow Jones Industrial Average (DJIA) nousi eilen korkeimmalle tasolleen sitten kesän 2008. Perinteisen teknisen analyysin opin, Dow-teorian, mukaan Dow Transportation indeksin ja DJIA:n liikkeiden tulee vahvistaa toisensa. Dow-teorian yksi keskeisistä opeista on, että kuljetusalan osakkeista muodostuvan DJ Transportation -indeksin ja teollisuusosakkeiden kehitystä kuvaavan DJIA:n liikkeiden tulee vahvistaa toisensa. Tämä siis vahvistaisi sen, että valmistuksen lisäksi tavarat myös liikkuvat kansantaloudessa. Dow Jones nousi eilen korkeimmalle tasolleen kahteen ja puoleen vuoteen. DJ Transportation indeksi on kuitenkin toistaiseksi tehnyt huippunsa tammikuun 18. päivä. Jotta DJIA:n nousu saa vahvistuksen, tulee DJ Transportation indeksin tehdä myös uusi huippu lähiaikoina. Mikäli näin ei tapahdu, niin indeksien eroaminen toisistaan voi varoittaa korjausliikkeestä.

Muuten hyvä ja kiintoisa teoria pankkiiriliikkeeltä, mutta indeksi mittaa markkinoiden uskoa tavaroiden liikkumiseen, ei varsinaista liikkumista. Vai?

Mies metsästä

2011-01-30T13:01:00.000+02:00

Mies seisoi keskellä korpea tien varressa ja liftasi. Oli joulukuun aamu, kello oli kahdeksan ja pilkkopimeää. Aprikoin hetken, mutta pysähdyin.

- Pääseekö kirkolle?

- Totta kai.

Kysyin mistä mies oli keskelle metsätaivalta tupsahtanut.

- Tuosta, sanoi mies ja osoitti metsän reunaa.

Päästiin juohevasti jutun alkuun. Mies riisui rukkasensa ja näytti vasenta kättään. Alkuperäisiä sormia oli yksi, peukalo. Toinen sormi oli ommeltu takaisin paikalleen, jotenkin.

- Satun olemaan vasenkätinen.

Käsi oli livennyt aikoinaan puusavotassa sirkkeliin ja kaveri ajoi sairaalaan kuudenkymmenen kilometrin päähän.

- Sairaalassa kysyivät sormien perään. Sanoin että siellähän ne ovat metsätien varressa. Lähtivät hakemaan ja toivat termospullossa sairaalaan. Yhden saivat laitettua, että saa vähän otetta. Hankala on kyllä pilkkoa puita, kun ei saa pitävää otetta kirveestä yhdellä kädellä. Sillä vasemmalla.

Siirryttiin puhumaan kuolleista. Yhdeltä lapsettomalta vanhalta pojalta oli jäänyt reipas sata hehtaaria metsää ja muutama kilometri Saimaan rantaa.

- Kun ei halunnut jättää maitaan valtiolle, niin kosi kunnan kotiavustajaa. Toisen lupasi adoptoida ettei jää paha mieli. Pitivät ukkoa höyrähtäneenä, kunnes kuulivat että yksi venakko oli suostunut kosintaan.

Ehdittiin siinä vielä käydä molempien suvut läpi, noin päällisin puolin. Mies jäi kirkolle, mutta tuskin jumalanpalvelukseen.

Leipä tiukassa

2010-10-23T19:14:00.002+03:00

Jokin aika sitten jouduin olosuhteiden pakosta odottamaan puoli tuntia Koivykylän S-Marketissa. Istuin aulassa ja teeskentelin lukevani lehteä. Oikeasti seurasin, kun nuori tyttö yritti kaupata jotain vitamiinipillereitä ohikulkijoille. Hän oli levittänyt päämieheltään saamansa liikuteltavan ständin käytävään, oli kaunis, pirteä, positiivinen ja kaikkea mitä kirjoissa sanotaan.

Tytöllä oli useita eri avauksia, kuten; "Onks krilliöljy tuttu", "Moi, tuu käymään täällä", "Nyt kaks purkkia yhden hinnalla", "Mooi, mitä sulle kuuluu", "Moi. Miten menee". Hämmästyttävin oli kuitenkin : "Onks teillä jo grilli?"

Myös kuluttajilla oli erilaisia väistämistaktiikoita, kuten; "Ei millään ehdi", "Nyt ei oo aikaa", "Sulla on kiva tyyli, tsemppiä" jne. Suuri osa tietysti katsoi muualle, kuten kelloa tai kännykkää ja käveli keskittyneesti ohi.

Kukaan ei ostanut mitään. Yksi mies meinasi tarttua "Moi, tuu käymään täällä" -koukkuun, mutta kääntyi kun huomasi, että kyse ei ollutkaan ihastumisesta vaan krilliöljystä. Jos tyttöä vitutti ja turhautti, se ei ainakaan näkynyt. Minusta olisi nähnyt vartissa.

Toista maata oli eräs kalastaja viimeksi silakkamarkkinoilla. Joku ostajaehdokas käänteli kalapurkkeja ja tiedusteli myyjältä ystävällisesti kauanko tämä joutuu olemaan venemajoituksessa. Kalastaja sanoi lähtevänsä riemumielin heti kun kalat on myyty.

" Nää helsinkiläiset tuntuu vaan olevan niin perkeleen köyhiä, että täytyy kai seuraavaksi ruveta lainaamaan niille rahaa."

Siinä on mallia markkinointikonsulteille.

Black Jack vai pörssi?

2010-09-06T22:36:00.002+03:00

Viikonlopun Ilta-Sanomissa oli vertailu rahapelien palautusprosenteista, siis millä todennäköisyydellä mistäkin pelistä saa omansa pois. Vertailuun olisi kannattanut ottaa myös pörssi.

Helsingin pörssissä on ollut jo pitkään tavallista viiden prosentin tuotot ja tappiot yhden päivän aikana. Se on aika paljon, kun kuutta prosenttia vuodessa pidetään hyvänä tuottona.

Kun seuraa useamman pankin ja pankkiiriliikkeen talouskatsauksia, saa niin ristiriitaisen kuvan talouden kehityksestä, että mahdollisuudet sijoitusten onnistumiseen lyhyellä aikavälillä ovat niiden perusteella Kenon tai parhaimmillaan Ventin luokkaa.

Osakesijoittaminen muistuttaa rahapeliä muussakin mielessä; se on nollasummapeliä pelaajien kesken, ja pelinhoitaja ottaa joka siirrosta siivun. Kukaan muu ei pelistä sitten hyödykään, sillä yrityksen talous on muista asioista riippuvainen.

Viime viikon lopulla ja tämän viikon alussa tuli samana päivänä sekä voimakkaita ostosuosituksia, että varoituksia uudesta lamasta. Esimerkiksi Evli suositteli osakkeiden myymistä (osakkeet alipainoon), ”koska maailmanlaajuinen talouskasvun hidastuminen on yhä selvempää ja kurssilaskun riski on kasvanut osakemarkkinoilla.” Tapiola, Pohjola ja Nordea nostivat kotimaiset osakkeet "ylipainoon", eli suosittelivat lisäämään.

Täällä riemuitaan työpaikkailmoitusten lisääntymisestä ja ”pohjan” saavuttamisesta, kun taas Deutsche Bankin pääekonomisti Thomas Mayerin mukaan ilo eurooppalaisesta talouskasvusta jää lyhyeksi. "Jo ensi vuonna kasvu hyytyy, kun julkisen talouden leikkaukset alkavat purra ja Etelä-Euroopan maiden ongelmat hidastavat menoa. "

Jotta valinta menisi astetta vaikeammaksi, ensi keväästä odotetaan jälleen "kaikkien aikojen" osinkokevättä. Rahaa aiotaan mättää lumilingolla omistajien taskuun ennen kuin uudet verolait tulevat ja vievät tuhkatkin pesästä.

Paras tiivistys tilanteesta tuli Amerikasta, jossa suursijoittaja Georg Sorosin kumppanina aikanaan valuuttoja kaatanut Stanley Druckenmiller ilmoitti purkavansa 10 miljardin dollarin rahastonsa, palauttavansa rahat sijoittajille ja vetäytyvänsä eläkkeelle.

Druckenmillerin mukaan hänen leipälajinsa eli pitkän ajan talouden trendien haistaminen on mennyt arpapeliksi. Olisiko Druckenmiller laskenut, että Black Jack tuottaa suuremmalla todennäköisyydellä?

Yksinkertaista mutta totta

2010-08-12T21:06:00.001+03:00

Olin koko kesäloman maalla. Ostin vanhan traktorin, sorminiittokoneen ja haravakoneen. Puhelin toimi satunnaisesti, nettiyhteys samoin. Sähköt olivat ainakin hetken aikaa poikki joka kerta, kun ukkonen välähti jossain.

En kirjoittanut mitään koko kesänä, enkä edes tiennyt mitä olisin kirjoittanut kuulostamatta kaupunkilaiselta maalaisromantikolta. Uuskepulaiselta paikallislehti Soisalon Seudun ja Mullikan (Savon Sanomat) ja uskolliselta lukijalta. Pulma on ilmeinen, koska sitä ei voi peittää.

Ajan kuluessa kuin varkain mieleni alkoivat täyttää merkittävät kysymykset turhanpäiväisten väistyessä; Laittaisko tänään katiskan? Mitähän naapurille kuuluu? Tuolta niityltä voisi repiä juurakot, mutta mitä siihen kasvamaan? Jos mitään? Mitähän tuo kuovi navetan katolla tepastelee? Missä ovat kurkipariskunnan poikaset? Mistähän niitä verkonmerkkejä? Näitä kaikkia on pohdittava ja vastaukset löytyvät aikanaan.

Päivät kuluivat metsää raivatessa, pikku remonttia tehdessä ja seuraavaa suunnitellessa. Kieltämättä ajatus karkasi myös suurempiin ja turhempiin kysymyksiin. Niistä tuskin kannattaa sen enempää mainita.

Hienointa tietysti on asioiden selkeys ja yksinkertaisuus. Kun tukkia sahaa metsässä lankuksi, siitä tulee kerralla valmis ja sen voi kantaa taapeliin. Siitä voi sitten joskus tehdä jotain. Sama kai se on miten päin tukin pienii, jos sitä ei jaksa kokonaisena kantaa, eikä viereen pääse traktorilla hakemaan. Ei ole arvovaltakysymyksiä eikä näyttelemistä, on vain tukki, tekijä ja perkeleesti paarmoja.

Vuosimallin 1961 Massey Ferguson FE 35 apulaitteineen pelitti kuin vanhan mallinen junan vessa. Kun vähän tarkemmin tutkii niiden mekaniikkaa, ei voi kuin hattua nostaa. Nämä on tehty toimimaan. Kun sorminiittokoneen kytkee Massikan voimansiirtoon, se leikkaa varmasti. Oli välissä sormia tai korsia.

Tämä oli hieno kesä.

Varjosta valoon

2010-05-12T10:26:00.003+03:00

Demarit pitävät puoluekokouksensa toukokuun lopussa Joensuussa. Kuten tapoihin kuuluu, tilaisuuteen on valmisteltu asiakirjoja ja ohjelmia. Tällä kertaa käsittelyssä on Varjosta valoon - niminen asiakirja, joka kuvaa sellaista tulevaisuuden yhteiskuntaa, jonka SDP haluaisi Suomesta tehdä.

Asiakirja sisältää sekavasta valmistelusta huolimatta hyviä asioita. Erityisen hyvä asia on, että mukana on selkeitä toimenpiteitä. Demarit haluavat esimerkiksi, että;

- otetaan käyttöön yleinen rahoitusmarkkinavero sekä yritysten vakausmaksu, joka riippuu irtisanomisten määrästä
- vuokratyöntekijöillä on takuupalkka ja vakituinen työsuhde
- palkkaköyhyys poistetaan
- työuria pidennetään työllisyyttä parantamalla
- työaikojen joustavuutta lisätään ja mahdollistetaan esimerkiksi omien vanhempien hoitaminen
- työaikoja lyhennetään tuottavuuden kasvun myötä (tässä on kyllä ajatusvirhe, työaikojen lyhentäminen parantaa tuottavuutta)
- kaikilla kansalaisilla on aikuiskoulutustili, jonne kerrytetään rahaa käytettäväksi aikuiskolutukseen
- BKT mittaamisen lisäksi mitataan ihmisten hyvinvointia
- pääomatuloja verotetaan progressiivisesti ja isoja omaisuuksia nykyistä enemmän

Valtaosa tekstistä on tietenkin sössötystä, jota pitää vielä tarkentaa. Mitä esimerkiksi tarkoittaa, että "Ikääntyneiden palveluissa korostuu ihmisarvon kunnioitus ja sosiaalinen yhdessäolo."

Erityisen hankala on kunnallisten asioiden pyörittely, koska siellä ollaan vielä itse vastuussa. Ohjelmassa on kyllä rakenteellisia tavoitteita kuntien määrästä ja hallinnosta, mutta kuntalaisen oma rooli jää vähäiseksi.

Sama koskee sosiaaliturvaa. Osataan kyllä sanoa että järjestelmä perustuu ansioturvalle ja sitä täydentävälle vähimmäisturvalle (tässäkin näyttää olevan ajatusvirhe), mutta kansalaisen asema tässä tukiviidakossa jää epäselväksi.

Hienointa olisi, jos tästä samasta asiakirjasta nyt tehtäisiin vaaliohjelma ja sen jälkeen hallitusohjelman pohja. Jos hallitusovi ei avaudu, ohjelmaa ei tarvitse muuttaa, vaan toimitaan samojen asioiden puolesta oppositiossa. Tämä siksi, että kerrankin kaikki tietäisivät mitä aiotaan tehdä, jos saadaan valtaa. Sitten kun sitä valtaa saadaan, tehdään se mitä sovittiin.

Lisäksi tietysti oppositiossa kiusataan hallitusta muilla asioilla, joissa he ovat puolustuskyvyttömiä. Tältä osinhan puheet pysyvät samoina, vain roolit vaihtuvat.

Poliittinen vastuu

2010-04-26T13:46:00.001+03:00

Olin viikonvaihteessa Sosiaalifoorumissa vetämässä keskustelua otsikolla "Kuka on köyhän asialla? Idea tähän aiheeseen tuli Kelan erikoistutkija Heikki Hiilamon parista SATA -komitean työtä koskevasta artikkelista Hesarissa. Niissä Hiilamo väittí, että työmarkkinajärjestöjen keskenään solmima sosiaalitupo oli ”Titanicin toisinto - ensimmäisen luokan matkustajille järjestettiin pelastusvene, mutta kolmannen luokan matkustajia estettiin rautaportein pääsemästä ylemmille kansille”.

Hiilamo laittaa vastakkain perusturvan ja ansioturvan parantamisen ja kaataa lopputuloksen työmarkkinajärjestöjen syyksi. Minä taas väitän, että sekavaa sosiaalilainsäädäntöä ja kasvavaa toimeentulo-ongelmaa ei kannata yrittää sysätä muuta kuin niiden niskaan, jotka tekevät asiasta varsinaiset poliittiset päätökset.

Sen sijaan voidaan kysyä, onko ay-liike onnistunut omalla sopimuspolitiikallaan vähentämään palkkaköyhyyttä. Asumistuen saajista neljännes on työssäkäyviä ja noin 50 000 kokopäivätyössä olevaa ansaitsee alle 1500 euroa kuukaudessa. Kutsuttaessa töihin tulevien vuokratyöntekijöiden tilanne on vielä monin verroin surkeampi. Siinähän yrittäjäriski on ulkoistettu palkansaajalle ilman korvausta.

Edunvalvontajärjestöjen tehtävä on ensisijaisesti hoitaa niiden asioita, jotka maksavat järjestön pyörittämisen. Totta kai ne pyrkivät ohjaamaan päätöksentekoa omia tavoitteitaan edistävään suuntaan.

Meidän järjestelmässämme lakeja säätää kuitenkin edelleen eduskunta ja niitä esittää hallitus. Demokratiassa voidaan olla eri mieltä asioista ja perustella kantoja, mutta hallituksen ja eduskunnan on itse tehtävä päätökset. Sitä kutsutaan poliittiseksi vastuuksi ja päätösten viisautta mitataan vaaleissa. Pornoilun tai juopottelun vuoksi tehtävistään eroamista kannattaisikin selvyyden vuoksi kutsua eri nimellä, vaikkapa henkilökohtaiseksi vastuuksi.

Sosiaalifoorumin köyhyyskeskustelussa olivat mukana Heikki Hiilamo ja STTK:n edunvalvontajohtaja Markku Salomaa. Hiilamo muistutti, että myös ammattiliittojen jäseniä on paljon työmarkkinatuen varassa, joten olisi ay-liikkeen intressi hoitaa tämäkin asia kuntoon. Salomaa taas sanoi, että ay-liike sopii työnantajan kanssa yleensä vain niistä asioista, joissa palkansaajat ja työnantajat ovat keskenään maksumiehenä, eikä ainakaan STTK:lla ole mitään sitä vastaan että perusturvaa parannetaan. Päinvastoin, se oli jopa tavoitteena.

Keskustelua käytiin paljon ja kaikki hyvässä hengessä, vaikka teema oli asetettu tahallaan poleemiseksi. Tätä keskustelua kannattaa jatkaa.

Syyperusteinen perustulo

2010-03-26T13:12:00.001+02:00

Suomalainen sosiaaliturvajärjestelmä, mukaan lukien työttömyysturva on niin sekava, että se aiheuttaa oikeuden menetyksiä. Ihmiset eivät tiedä mitä heille kuuluu maksaa, miten hakemukset täytetään ja miten erilaiset etuudet vaikuttavat toisiinsa. Sata-komitea ja sen jälkeen poliittiset päätöksentekijät epäonnistuivat järjestelmän yksinkertaistamisessa ja kaikki korjaukset nykyiseen järjestelmään vain lisäävät vaikeusastetta.

Vihreät esittivät muille puolueille kolme vuotta sitten keskustelua perustulomallista, joka tietenkin rytättiin. Asia on niin herkkä ja puolueet istuvat niin syvässä poteroissaan, että edes keskustelua sosiaaliturvan yksinkertaistamisesta ei voida käydä.

Mitä jos jalostettaisiin ajatusta perustulosta? Vaikkapa seuraavalla tavalla;

Lasketaan ensin paljonko rahaa menee sosiaaliturvan etuuksiin, mukaan lukien kansaneläkkeet, toimeentulotuet, sairauspäivärahat, työttömyysturvan peruspäiväraha, opintotuet, työmarkkinatuki, asumistuki, vammaistuet ja kaikki muukin budjetista rahoitettava sosiaaliturva hallintokuluineen.

Sitten katsotaan paljonko tästä summasta voitaisiin maksaa syyperusteisesti niille, jotka eivät ole palkkatyössä, yrittäjänä tai saa perustulon ylittävää pääomatuloa. Perustuloa maksettaisiin eläkeläisille, työttömille, lapsille ja opiskelijoille. Summa olisi kullekin ryhmälle eri suuruinen. Esimerkiksi eläkeläisten osalta perustulo korvaisi kansaneläkkeen ja työttömien osalta peruspäivärahan. Muita etuisuuksia ei maksettaisi tämän lisäksi valtion piikistä.

Perustulon lisäksi maksettaisiin omasta järjestelmästään työelämässä oleville tai olleille ansiosidonnainen osuus, jonka rahoittamiseen palkansaajat ja työnantajat ovat osallistuneet. Siis työttömyysturvan, sairauden ja eläkkeiden osalta. Näin meillä olisi syysperusteinen perustulo ja sitä täydentäisi ansiosidonnainen osuus, jonka saisi sen rahoitukseen osallistuneet.

Ansiosidonnaista työttömyysturvaa maksettaisiin edellisen vuoden verotietojen perusteella automaattisesti, kunnes saadaan uudempi tulotieto.

Yksittäisistä ihmisistä joku voittaisi ja joku häviäisi, mutta tukiaisten kerjääminen vähenisi ja ihmiset tietäisivät oikeutensa. Kohtuuttomuudet voidaan välttää siirtymäkaudella ja testaamalla mallia. Kokonaisten ryhmien osalta ei tietenkään voitaisi muuttaa oleellisesti tulosuhteita, mutta tästähän etujärjestöt ja puolueet varmasti pitävät huolen ihan luonnostaan.

Koirakieli

2010-02-28T12:03:00.000+02:00

Erityisesti koirapuiston ohi kävellessä kuulee usein koirakieltä.

Joku on ilmeisesti tutkinut, että koirat ymmärtävät parhaiten, kun niille puhuu laittamalla peräkkäin sanoja aktiivin indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonassa, käyttäen sitä kuitenkin imperatiivitarkoituksessa (kiitos Henri Heinonen ja Suomen kielen verbien taivutuskaava) http://users.jyu.fi/~hetahein/tiede/verbikaava.html

Koirakieli kuulostaa tältä: Ei pure, ei vedä, ei hauku, ei pane, noutaa, juoksee, seuraa jne. Joskus ilmaisua vielä yksinkertaistetaan sanomalla ”irti”, ”paikka”, ”maahan”, tai kirkumalla paniikinomaisesta pelkkää ”EI” – sanaa ja repimällä samaan aikaan hihnasta.

Keskustelu on yksipuolista ja kuulostaa melko naurettavalta.

Toisinaan ilmiöön törmää myös kaupassa, kun väsynyt isä tai äiti on selvästi ottanut käyttöön koirakielen myös lasten varhaiskasvatuksessa.

Ei liene kovin poikkeuksellista, että jotkut esimiehetkin osaavat paremmin koirakielen kuin ihmisten välisen kielen. Tässä johtamisoppien luvatussa maassa en hämmästyisi vaikka joku kirjoittaisi aiheesta johtamisoppaan ja alkaisi pitää seminaareja.

Yritin löytää netistä koirakielen aapista ja useita sivustoja löytyikin. Pelkkä ”EI” esimerkiksi tarkoittaa koirakielessä muutakin kuin ei. Se tarkoittaa että Lopeta mitä ikinä teetkin ja katso minua, annan uudet ohjeet.

Tämä on hämmästyttävää. Miten koira sen voi tietää?

Täydellinen sesonkituote

2010-02-26T22:40:00.000+02:00

Säätieteilijät ovat pitkin viikkoa säikytelleet ihmisiä kattojen sortumisvaaralla. Kun keskustelu tästä alkoi ja ensimmäiset hallien katot alkoivat sortua, olisi pitänyt ostaa maasta kaikki lumikolat ja turvavaljaat.

Minäkin päätin lähteä virran mukana tiputtelemaan lumia mökin katolta, ennen kuin viikonlopun suojasäät tuhoaisivat kaiken. Valmistauduin tilanteeseen pitämällä silmällä tarjouksia turvavaljaista, kola onneksi on hankittuna.

Keskiviikkona vantaalainen IHK ilmoitti edullisesti paketista, muistaakseni noin viisi kymppiä. Torstaina olin repimässä ovea viisi minuuttia yli sulkemisajan. No, ei hätää. Ajan aamulla sitä kautta.

Perjantaina säntäsin kauppaan seitsemäksi. Kaikki turvavaljaat oli myyty loppuun torstaina. No – näitähän riittää. Vantaan Motonet; loppu Hong Kong; loppu. Kouvola Citymarket; loppu, K-Rauta; loppu, Lappeenrannan Robin Hood; loppu, Motonet; loppu, Billtema; loppu. Viimein melkein tärppää; Lappeenrannan K-rautaan on tulossa iltapäivällä lisää. Hinta 280 euroa.

Mitähän seuraavaksi kannattaisi tilata kontillinen? Sateenvarjoja? Uppopumppuja?

Palkansaajaliikkeen on koottava rivinsä

2010-02-05T09:38:00.001+02:00

Työnantajajärjestöt ovat lopettaneet keskitettyjen tulosopimusten tekemisen, koska katsovat olevansa vahvoilla. Kokoomuksen kannatuksen nousu ja siihen liittyvä ilmapiiri tuovat tämän varmuuden tunteen, joka viimeksi tuli esiin SATA-komitean työssä ja työmarkkinakeskusjärjestöjen eläkeneuvotteluissa.

Kun työmarkkinajärjestöt eivät pysty enää tasaveroisesti sopimaan keskenään työelämän lainsäädännöstä, asiat siirtyvät ratkaistavaksi hallitukselle ja eduskunnalle. Tästä seuraa, että hallituksessa ja eduskunnassa olevat puolueet joutuvat valitsemaan puolensa ja alkavat erottua toisistaan. Se on asian hyvä puoli ja saattaa tuottaa vielä yllätyksiä.

Saman voimansa tunnossa työnantajajärjestöt toteuttavat ikiaikaista haavettaan siirtää sopiminen (tai sopimatta jättäminen) yhä enemmän työpaikoille. Käytännössä se tarkoittaa aitojen neuvottelujen lakkaamista, koska asetelma on epäsuhtainen lukuun ottamatta isoja työpaikkoja. Niiden määrä on vähenemässä.

Jotta palkansaajajärjestöt pystyisivät hoitaman perustehtävänsä näissä oloissa, niiden pitäisi siirtää nopeasti resursseja keskusjärjestöistä ja pääkonttoreista pienten työpaikkojen tueksi ja saada sopimuksiin oikeudet avustaa paikallisissa neuvotteluissa.

Tilannetta ei helpota se, että ammattiliitot joutuvat jäsentensä ikärakenteen, eli suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtymisen myötä tilanteeseen, jossa jäsenmaksua maksava jäsen on ehtyvä luonnonvara. Jos eläkeläiset pysyvät jäseninä, he alkavat käyttämään valtaa ja jäsenetuja maksamatta siitä mitään.

Vaikka jäsenmäärä siis pysyisi ennallaan, maksavien jäsenten kokonaismäärä kaikissa ammattiliitoissa yhteensä vähenee. Jos nykyiset rakenteet halutaan säilyttää, tuloksena on kilpailu maksavista jäsenistä. Tämän seurauksena ammattiliitot ovat muuttumassa yleisliitoiksi, joissa on sekä julkisen että yksityisen sektorin toimihenkilöitä ja työntekijöitä. Tämä johtaa tietenkin katastrofiin ja evoluution kautta tapahtuvaan karsiutumiseen.

Suomessa on kolme ammatillista keskusjärjestöä, joiden välejä kalvaa periaatteellinen arvovaltakiista nokkimisjärjestyksestä. Tilanne pahenee, kun liittojen rajariidat vaikuttavat jäsenmaksutulojen vähenemisen kautta myös niihin ja tuloksena on kaikkien arvovallan väheneminen.

Vuokratyö ja yrityksiä palveleva toimiala, kuten call centerit kasvavat voimakkaasti niin kauan kuin ulkoistaminen on talouselämän yhteinen uskonkappale. Tietysti tilanne jossain vaiheessa muuttuu ja huomataan, että asiakaspalvelu onkin ydinliiketoimintaa ja loppujen lopuksi on halvempaa palkata ihmiset omille palkkalistoille. Toinen kysymys on, onko vielä tulijoita.

Vuokratyön ja muun silpputyön kautta työehdot ja järjestäytyminen murenevat, koska kukaan ei pysty suunnittelemaan elämäänsä - edunvalvonnasta puhumattakaan - kovin pitkälle. Tämä varmaankin on ymmärretty myös työnantajapuolella. Globalisaatiosta tuttuja työvoimakustannusten säästöjä on ryhdytty hakemaan myös maan rajojen sisällä siirtymällä halvempien maiden lisäksi kotimaassa halvempiin työehtosopimuksiin.

Vielä heikommassa asemassa ovat tietysti jo työelämästä kokonaan pudonneet sekä irtisanotut ikääntyvät, joiden toimeentuloedellytysten kaventamista on ryhdytty kutsumaan kannustamiseksi (vrt. ratsastajan kannus jolla potkitaan hevosta kylkeen). Näillä asioilla on sikäli yhteys, että pidempään vakituisessa työsuhteessa olleilla on yleensä paremmat palkat kuin vuokra- tai pätkätyöntekijöillä. Yrityksen voiton näkökulmasta vaihto siis kannattaa.

Osalle nykyisistä keski-ikäisistä nämä ovat teoreettisia kysymyksiä, koska säästössä on jo rahaa ja tulossa on eronneiden vanhempien tuplaperinnöt. He voivat ratkaista uupumis- ja muut ongelmansa yksinkertaisesti alkamalla elämään omaa elämäänsä työelämän sijaan. Yhä useampi on sen jo tehnytkin ja hyvä niin. Loppujen osalta olen enemmän kuin huolissani, koska veneessä ei ole jäljellä edes soutajan paikkoja.

Kootaanko rivit vai käännetäänkö toinen poski?

Virkamiehen kestävyysvaje

2010-01-28T20:29:00.000+02:00

Kukahan neropatti on taas keksinyt uuden termin kansalaisia hämäämään. Kun järjestöjohtajat, ministerit ja virkamiehet puhuvat ”kestävyysvajeesta”, niin mistä ihmeestä on kysymys? Ymmärrän, jos pitkän matkan juoksijalla tai virkamiehellä itsellään on ongelmia kestävyydessä, mutta miten se liittyy kansantalouteen tai eläkeratkaisuihin.

Mikäli olen ymmärtänyt edes suunnilleen oikein, niin kysymys on siitä, että rahat loppuu. Mitä seuraavaksi?

Tyhmillä on älykkyysvaje, köyhillä on rahavaje, laiskoilla on ahkeruusvaje, lahjotut poliitikot kärsivät moraalivajeesta, krapulaa kutsutaan viinavajeeksi, eduskunnasta tippumista kannatusvajeeksi, työttömillä on korrektisti työvaje ja kiireisillä aikavaje.

Liikenneuutinenkin saa uutta puhtia; ”Ajokorttivajeinen selvyysvajeinen ajoi omistusvajeisella autolla tievajeiseen paikkaan, jossa ei ollut puuvajetta. Nyt kuljettaja on henkivajeinen.”

Riippumaton lehdistö

2010-01-20T15:21:00.002+02:00

Kun olin vuonna 1978 valmistelemassa Lahdessa pidettäviä Työläisnuorisopäiviä, yritimme saada tapahtumailmoituksen paikkakunnalla ilmestyvään Etelä-Suomen Sanomiin. Päätoimittaja kieltäytyi julkaisemasta sitä. Päätös aiheutti naureskelua, koska lehden patamusta konservatiivinen linja tunnettiin. Siellä pelättiin vallankumousta ihan oikeasti.

Kun tällä viikolla kävi samalla lailla Aamulehden ja Turun Sanomien kanssa, se havahduttaa vähän eri lailla. Nyt oli kyse Toimihenkilöunionin ilmoituksesta, jossa se kertoi oman mielipiteensä DNA:ssa käynnissä olevan lakon taustoista.

Ilmoituksen sensuroi ensin Turkkarin ja Aamulehden lisäksi myös Helsingin Sanomat, mutta se pyörsi päätöksensä, kun omakin toimitus alkoi kummastella sen perusteita.

Aamulehden päätoimittaja Matti Apunen perusteli sensurointipäätöstään YLE:n mukaan seuraavalla tavalla: "Lehti-ilmoituksessa esitettiin kiistanalaisia väitteitä DNA:n toiminnasta."

Jos lehdissä julkaistaisiin pelkästään sellaisia juttuja ja ilmoituksia, jotka eivät sisällä kiistanalaisia väitteitä, niin kaikki kolumnit - etunenässä Apusen omat - pitäisi jättää julkaisematta. Myös puolet muista jutuista ja melkein kaikki kaupalliset ilmoitukset, vaali-ilmoituksista puhumattakaan lentäisivät roskikseen, kun ilmoitusmyyjä suoraselkäisesti varmistaisi sisällön olevan kiistaton.

Apusen perustelu on luonnollisesti puhdasta roskaa. Reilumpaa olisi sanoa, että ilmoitusta ei julkaistu, koska hän itse on eri mieltä. Tai että ei julkaistu koska DNA voisi lopettaa massiivista ilmoittelunsa konsernin lehdissä tai TV-kanavilla.

Tämä episodi on saanut minut entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että tiedotusvälineiden keskittyminen muutaman kaupallisen toimijan käsiin on uhka sananvapaudelle. Puolueiden ja muiden järjestöjen yksin omistamat lehdet tai sähköiset välineet tätä ongelmaa eivät ratkaise, koska niissä on omat sensuurisääntönsä.

Miks just 24 tuntia?

2009-12-28T22:10:00.000+02:00

Helsingin Sanomissa oli tänään juttu siitä, miten hahmotamme ajan ja miksi. Lineaarinen aikakäsitys sinänsä on oma juttunsa ja perusteltuja ovat myös vuosi, vuorokausi ja kuunkierto. Ehkä hauskin tieto jutussa minulle oli miten vuorokausi on jaettu 24 osaan ja edelleen sen kuudeskymmenesosiin.

Artikkelin mukaan vuorokauden jakaminen 24 tuntiin perustuu egyptiläisten pappien oikkuun ja omaan tulkintaan taivaankappaleista. Tunnin jako minuutteihin ja edelleen sekunteihin puolestaan perustuu babylonialaisten matemaatikkojen päähänpistoon. He käyttivät laskennossaan kuudeskymmenesosia.

Tämä malli ilmeisesti koettiin käyttökelpoiseksi, koska se otettiin kellotaulujen pohjaksi. Kun aikaa voitiin mitata tarkemmin, myös sen tuhlaamisesta tuli pahe.

Aika kiehtovaa ajatella, miten erilainen yhteiskunta olisi, jos egyptiläiset papit olisivat löytäneet esimerkiksi vain kuusi taivaankappaletta, joiden mukaan vuorokausi olisi jaettu. Silloin kokouskin alkaisi esimerkiksi kello kolme, joka vastaisi nykelloissamme jotain kahdeksan ja kahdentoista välillä.

Tai jos Babylonin viinit eivät olisi olleet niin väkeviä, eivätkä matemaatikot olisi kännipäissään keksineet tulevien sukupolvien riesaksi kuudeskymmenesosien minuutteja ja sekunteja, vaan olisivat päätyneet reippaasti vaikkapa neljäosiin. Junatkin olisivat minuutilleen aikataulussa.

Kaksilla rattailla vai kukin omillaan

2009-12-24T11:23:00.003+02:00

Nyt kun Vanhanen päätti ensin ruveta puoluejohtajaksi ja sitten luopua siitä, alkoi tietysti jahnaaminen pääministerin hommasta. Jos Vanhanen jäisi pääministeriksi, puolueen sisältä sanottaisiin, että puolueen puheenjohtajan tulee olla pääministeri, koska muuten hän on sivuraiteilla. Ulkopuolelta tilanne nähdään kaksilla rattailla ajamisena, jossa puolue voi tehdä irtiottoja vaalitaistelussa. Pääministerin ja muiden ministereiden keskeiseksi tehtäväksi nähdään oman puolueen saaminen ruotuun. Se on vastuullista politiikkaa.

Entä jos asiaa katsoisikin toisesta näkökulmasta. Puolueilla olisi joku poliittinen linja ja päämäärä, jonka on tarkoitus koitua kansakunnan tai ainakin omien kannattajien parhaaksi. Tämä pohdiskelu ei koske pelkästään Keskustaa.

Jos vallassa olisi yhden puolueen enemmistöhallitus, tilanne olisi selkeä. Puolueen puheenjohtaja ja ministerit toteuttaisivat puolueessa sovittua linjaa. Yhtä selkeä tilanne olisi, jos eduskuntaryhmä vastaisi puolueen linjasta, ja ministeriryhmä olisi tavallaan sen johtokunta.

Mutta kun meillä on tämä kaksilla rattailla ajaminen jo sisällä järjestelmässä. Puolueilla on omat hallintonsa ja tavoitteensa ja hallituksella oma ohjelmansa. Puolueen puheenjohtaja/pääministerin pitäisi pystyä puolustamaan molempia. Kun ei pysty, niin hallituksessa sovittu kanta ratkaisee. Ei mikään ihme, että näkemyseroja saa hakea.

Voisiko asian nähdä niin, että hallituspuolueen kuuluukin painostaa omia ministereitään ja pääministeriä toteuttamaan hallituksessa puolueen linjaa, eikä toisinpäin. Haiskahtaako tämä liikaa demokratialta, joka tietenkin on käytännön asioiden hoitamisen kannalta aina hankalaa?

Tehokkuus

2009-12-10T19:47:00.002+02:00

Olen tässä jonkun aikaa makustellut "tehokkuus" sanaa. Sitähän käytetään työelämässä kuvaamaan jotain positiivista, jota on saatu aikaiseksi tai saadaan aikaiseksi, jos tehdään niin kuin konsultti sanoo.

Positiivinen vire on sikäli erikoinen, että tietääkseni käsitteen juuret ovat kutakuinkin taylorismin perusajatuksessa, jonka mukaan työntekijöiden tekemisiä täytyy mitata, koska he ovat luonteeltaan laiskoja huijareita. Mittaamisella pyritään tehostamaan tuotantoa siten, että pärjätään pienemmällä työntekijämäärällä ja tuottavuus nousee.

Viimeksi asia tuli esiin yhdessä seminaarissa, jossa tietotekniikka-alan johtaja hehkutti miten paljon sosiaalisesta mediasta saadaan irti tehoja. Esimerkiksi he pystyivät irtisanomaan puolet asiakastukipalvelustaan, kun asiakkaat alkoivat neuvoa toisiaan netissä.

Julkisella sektorilla termin käyttö on vielä kirjavampaa kuin yrityspuolella, mutta tarkoitus epäselvempi. Kun puhutaan tehokkaammasta sairaanhoidosta, niin puhutaanko käsitellyistä potilasmääristä per henkilökunta tai sairaalaneliö, vai puhutaanko parantuneista potilaista? Sama koskee kouluja. Mitataanko esimerkiksi onnellista lapsuutta tai tasapainoisia nuoria vai käsiteltyjä oppilasmääriä?

Mitä tehokkuus voisi tarkoittaa tavallisen palkansaajan näkökulmasta? Taylorin logiikkaa soveltaen tietysti sen mittaamista, mistä saa mahdollisimman hyvän toimeentulon mahdollisimman vähällä vaivalla. Silloinhan tulee hankittua leipä tehokkaasti.

Kirjeitä idiooteille

2009-11-27T22:07:00.000+02:00

Hyvä Yhtyneet Kuvalehdet Oy. Olette lähestynyt minua kirjeellä, jossa tarjoatte viittä ERÄ – lehden numeroa yhteishintaan 21,90 €. Tämän sinänsä asiallisen tiedon lisäksi samassa kuoressa oli VIISI erilaista painotuotetta, joissa kaikissa oli sama sisältö. Niissä kerrottiin mitä asiaan liittymättömiä tilaajapalkintoja saan ja mitä lisäksi voin voittaa arvonnassa. Näiden tilaajapalkintojen arvo on hinnastonne mukaan 59,50 €. Ottaisin mieluummin lehdet ilmaiseksi ja lisäksi 37,60 euroa käteistä.

ERÄ – lehti saattaisi olla mielenkiintoinen luettava, ja olisin sen voinut tilatakin asiallisen tarjouksen perusteella. Kuoressa olleesta krääsästä päätellen pidätte minua kuitenkin lukutaidottomana idioottina, joten en aio tilata lehteänne.

Mutkatonta yhteisöllisyyttä

2009-11-21T16:33:00.002+02:00

Olin eilen puhumassa Pohjanmaalla ja tilaisuus pidettiin korpihotelliin verrattavassa ravitsemusliikkeessä. Kun olin puolen yön maissa menossa nukkumaan, pysähdyin respaan ostamaan hammastahnaa. Jouduin odottamaan, koska vastaanottovirkailija oli juuri puhelimessa ja puhui paikallisen taksiyrittäjän kanssa.

"Tunnetkos sää sen (asiakkaan nimi). Joo. Sama kaveri. Se pyörii nyt tuos pihas. Se on niin juavuksis, ettei pääse enää ravintolaan sisähän. Tuu ny hakemaan se pois.”

Tämän jälkeen vastaanottovirkailija opasti ovimiehiä:

”Menkää ny jompikumpi kattomaan, notta se pääsöö autohon.”

Tätä minä sanoisin huolenpidoksi, ellei peräti lähimmäisenrakkaudeksi. Minäkin sain hammastahnani.

Vapaus olla ahkera?

2009-11-17T18:18:00.004+02:00

Viime sunnuntain Hesarissa oli kokoomuksen ja keskustan valtiosihteereiden sinänsä melko lapsellinen kirjoitus, jossa pyrittiin hyödyntämään suomalaisille myyttisen pyhää ahkeruuden teemaa. Siis, että kokoomus on ahkeruuden puolue, ahkeruus on hyve jne…

Yksi kiintoisa piirre oli voimakas vapaus-teeman korostaminen, siis valinnanvapaus, vapaus yrittää, vapaus kasvaa, vapaus menestyä. On päästävä irti perinteistä ja lisättävä valinnanvapautta.

No hyvä. Jos oikeasti puhutaan ahkerien suomalaisten vapauksista, niin eikö silloin pitäisi puhua esimerkiksi:
Vapaudesta päättää onko ahkera vai laiska.
Vapaudesta valita hyvä työnantaja huonon sijaan ilman taloudellista pakkoa.
Vapaudesta tehdä sellaisia töitä, ja siihen tahtiin, että mielenterveys ei kärsi.
Vapaudesta valita asuinalueensa riippumatta palkasta.
Vapaudesta olla lakossa tai vaikka kalassa tarvittaessa.

Jos taas puhutaan ahkerien suomalaisten mahdollisuudesta ansaita ja menestyä, eikö silloin pitäisi puhua siitä, että:
Maksetaan sellaista palkkaa, että sillä vaurastuu.
Palkan lisäksi voitoista maksetaan iso osa ahkerille suomalaisille.
Ei irtisanota ihmisiä esimerkin vuoksi tai hätäpäissään.
Maksetaan myös ylitöistä ja työmatkoista.

Jos taas puhutaan verotuksesta, niin ei tietenkään pidä verottaa ahkeria suomalaisia. Olen samaa mieltä. Verotetaan mieluummin niitä joilla on ahkeruuden määrään nähden isoimmat palkat. Ahkerien suomalaisten verottamiselta voidaan säästyä myös esimerkiksi perimällä pääomatuloista kunnallisvero.

Vesiongelma on ratkaistu

2009-11-02T20:25:00.007+02:00

STX:n Turun telakalla valmistui viime viikolla isohko laiva, Oasis of the Seas. Laivaan mahtuu yli 5000 matkustajaa ja 2500 miehistön jäsentä.

Minulla oli mahdollisuus olla paikalla, kun laiva luovutettiin tilaajalleen, Royal Caribbean International – varustamolle. Yksi asia laivasta jäi erityisesti mieleen. Se tekee kaiken tarvitsemansa makean veden merivedestä. Sitä kuluu 4,1 miljoonaa litraa. Siis päivässä.

Koska tämä vaikuttaa maallikosta melko erikoiselta, kysyin asiaa yhdeltä laivan suunnittelijoista, Jorma Maliselta. Hänen mukaansa makea vesi tuotetaan evapolaattoreilla ja käänteisosmoosilaitteilla.

Vaivaamaan jäi, mitä tapahtuu käytetylle vedelle ja muulle laivan jätteelle. Jorman mukaan jätevedestä huolehtivat pieneliöt, jotka muuttavat sen biomassaksi;

”Bioreaktoreilla käsitellään jätevettä/vrk seuraavasti:
-viemärivettä vessoista 25l/hlö
-harmaavettä (pesuvesi) 236l/hlö
-harmaavettä pesuloista 31/hlö
-harmaavettä keittiöistä 55l/hlö
Yhteensä n. 350/hlö/vrk, joka johtaa puhdistusprosessin mitoitusarvoon 3000m3/vrk.

Kaikki syntyvä jätevesi käsitellään kaksivaiheisessa bioprosessissa, jossa syntyvä kiinteä biomassa poistetaan vedestä useassa filtteröintivaiheessa.

Jäljellejäänyt biomassa kuivataan jätteenpolttolaitosten hukkalämmöllä ja poltetaan muun polttokelpoisen kiintojätteen kanssa kaksivaiheisessa polttoprosessissa. Ensimmäinen polttovaihe tuottaa tuhkaa, joka säkitetään ja viedään maihin. Toisessa polttovaiheessa 1.vaiheen kaasut poltetaan hajuttomiksi.

Puhdistettu jätevesi ajetaan ultraviolettireaktoreiden kautta mereen, UV-prosessi tuhoaa vedessä mahdollisesti olevat bakteerit. Ulospumpattavan veden laatua mitataan jatkuvasti. Mikäli laatu ei ole riittävän hyvä, vesi otetaan uudelleen käsittelyyn.

Kierrätyskelpoinen jäte murskataan tai paalataan ja viedään maihin.”

Kerroin asiasta ohimennen tyttärelleni Marille, joka kysyi, että voisiko sitä puhdasta vettä tehdä samalla tavalla muillekin kuin amerikkalaisille risteilyvieraille?

Tämä haiskahtaa samaan aikaan hyvältä bisnekseltä ja hyvältä asialta. Se asiassa onkin niin poikkeuksellista.

Tehoja verkosta

2009-10-23T12:31:00.003+03:00

Olin torstaina pienimuotoisessa seminaarissa, jossa toimittaja ja nettipersoona Mari Koistinen (Mari Koo) selvitti järjestöjen edustajille ns. sosiaalisen median mahdollisuuksia. Koistinen on mukana myös porkkanamafiassa, joka tekee positiivisia kuluttajatempauksia. Ryhmä kutsuu verkossa väkeä shoppailemaan paikkaan, joka lupautuu sijoittamaan päivän lisätuoton energiaa säästäviin toimenpiteisiin. Viimeksi tempauksen tuottama lisämyynti K-market Kotikonnussa oli 8 090 e ja Tullintorissa 6 284 e.

Tämä on hyvä esimerkki perinteisille järjestöille tuntemattomasta kevyen sitoutumisen mallista. Tehdään joku hyvä asia, joka ei kestä liian kauan, eikä osallistuminen tarkoita moraalista velvollisuutta vuosikausien kokousrumbaan.

Vastaavia esimerkkejä ei valitettavasti ole kovin paljon. Loput liittyvät erilaisiin kokoontumisiin ja adresseihin. Mutta niissä ei vielä ole päästy tulosten asteelle, ellei mielenosoitusta sinänsä pidetä itseisarvona. Tietysti voi myös kysyä onko blogin tarkoitus se, että se ylipäänsä on kirjoitettu.

Seminaarissa mietittiin, miten järjestöt voisivat paremmin hyödyntää tätä ns. sosiaalista mediaa omassa toiminnassaan. Järjestöissä asia nähdään helposti niin, että verkkoyhteisö pitäisi jotenkin ovelasti valjastaa järjestön näkökulmasta edulliseen propagandatyöhön. Silloin koko asia on ymmärretty väärin. Verkko on kansalaismedia, jonka vahvuuksia ovat nopeus, avoimuus ja aitous. Mitä isompi ja vanhempi järjestö on, sitä vieraampia nämä asiat ovat.

Jos järjestöjen jäsenet ovat aidosti yhteisellä asialla, heidän pitäisi näkyä verkossa omilla kokemuksillaan, rehellisillä mielipiteillään, kirjoituksillaan, videoillaan ja toiminnallaan, ilman lupaa tai velvoitetta.

Tähän sarjaan ei siis lasketa niitä naurettavia, puoluetoimistoissa nimimerkin suojista keskustelupalstoille väsättyjä viritelmiä.

Karjalauma kentällä

2009-10-12T02:08:00.001+03:00

Seisoin Heathrown lentokentän jonossa passintarkastukseen ja sen jälkeen odottavaan turvatarkastukseen. Terminaali viisi on uusi ja tehokas. Rupesin siinä jonossa miettimään mihin kaikkeen meidät oikeastaan on alistettu ja kuinka pidämme sitä luonnollisena.

Kävelet terminaaliin ovesta tai koneesta, tehokkaissa terminaaleissa sinua on vastassa virkailija, joka ohjaa oikeaan suuntaan ja pistää jonoon liikettä. Kyltti näyttää mihin karsinaan tulee mennä ja jos et ymmärrä, joku tulee sanomaan. Isossa hallissa jono kiemurtelee keinotekoisten köysikäytävien ohjaamana kohti suppilon kitaa, lopullista määränpäätä, virkailijan tiskiä. Siinä sinulle lausutaan tuomio.

Seuraavassa vaiheessa sama toistuu. Virkailija ruoskii sanallisesti jonoa eteenpäin. Tyhjennät omaisuutesi laatikkoon, joka läpivalaistaan, riisut kenkäsi ja kävelet jälleen tuomiolle. Jos väärä valo vilkkuu, sinut tutkitaan ja kassisi tyhjennetään pöydälle. Osa tavaroista viedään. Sinä hymyilet idiootin lailla, koska et halua vaikeuksia.

Ennen kuin tulet seuraavaan maahan, täytät lomakkeita, joissa sinulta kysytään henkilökohtaisia asioita. Kun kone on laskeutunut, pääset jälleen narujen aitaamaan suppiloon, joka johtaa tuomiolle. Sinua kuulustellaan, aikeitasi epäillään, silmäsi kuvataan, sormenjälkesi otetaan ja virkailija päättää kohtalosi.

Kentillä vietetty aika on suunnilleen sama kuin lentoaika. Mitä eroa tässä on karjanajoon tai poroerotukseen? Onko matkustaminen tämän arvoista?

Tupakoinnin selitykset

2009-10-06T16:30:00.002+03:00

Ihminen polttaa toisinaan tupakkaa. Olen yrittänyt järkeillä miksi, ja löytänyt useita hyviä syitä.

1) Ottaa päähän. Loistava syy mennä tupakalle. Sen jälkeen ottaa vielä enemmän päähän.

2) Riita kotona. Tapa kostaa - lähinnä itselleen.

3) Se on mukavaa. Kunnes kysyy itseltään miksi.

4) Oluella. Tilanne on muutenkin menetetty, joten antaa mennä.

5) Ulkomailla. Erikoistilanne, kaikki sallittua. Vertaa lentokentällä aamulla kuuden aikaan kaljaa ryystäviin lomalaisiin.

6) Sosiaalinen paine. Hyvin perusteltu, jos selkäranka sattuu olemaan valmistettu puutarhaletkusta.

7) Kiire töissä. Hyvä hyvä. Sateessa seisomallahan se helpottaakin.

Lopetan taas.

Eduskunta on hajotettava

2009-09-23T15:26:00.001+03:00

Eduskunta määritteli vuonna 1990 tilanteita, joissa eduskunta voitaisiin hajottaa. Siinä sanotaan mm seuraavaa: : "Eduskunnan toimintakykyyn tai kokoonpanoon kohdistuva kiistaton epäluulo."

Pääministeri ja entinen ulkoministeri ovat jääneet kiinni valehtelemisesta, muista keskeisistä kansanedustajista puhumattakaan. Useat kansanedustajat ovat ottaneet vastaan rahaa tahoilta, joilla on taloudellinen intressi poliitikkojen tukemiseen.

Lahjoitukset on yritetty pimittää loppuun saakka ja vain median sinnikkyys on saanut poliittisen eliitin paljastamaan kytköksensä.

Viimeinkin suomalainen poliittinen journalismi on tehnyt sitä mitä sen pitääkin tehdä, eli on toiminut vallan vahtikoirana.

Jos nyt ei olla tilanteessa, jossa on "Eduskunnan toimintakykyyn tai kokoonpanoon kohdistuva kiistaton epäluulo", niin koska sitten?

Eduskunta on hajotettava ja pöytä putsattava. Puolueiden vaalikampanjointiin on annettava valtion vaalituki ja kaikki muu tuki on kerrottava reaaliajassa.

http://www.facebook.com/home.php?#/group.php?gid=138038714829

Työmarkkinaoppia 1

2009-09-15T13:15:00.002+03:00

Taas ollaan "vaikeassa työmarkkinatilanteessa", jossa "palkankorotukset uhkaavat kilpailukykyä" ja "palkankorotusvaraa ei ole". Niin kauan kuin minä muistan, palkankorotusvaraa ei ole ollut, mutta sen sijaan on ollut varaa bonuksiin, osinkoihin ja virheinvestointeihin.

Yritys tuottaa tavaroita tai palveluja, joiden tekemiseen tarvitaan ihmisiä. Mitä vähemmän ihmisille maksetaan palkkaa, sen enemmän jää jaettavaksi omistajille ja johtajille. Tämä on työmarkkinoiden raadollinen logiikka.

Sen perustelemiseen, että palkankorotusvaraa on tai ei ole, käytetään hirvittävä määrä voimavaroja järjestöissä ja tutkimuslaitoksissa. Tuloksia seuraavat ja kommentoivat viestimet ja valtakunnanviisaat.

Kun tullaan palkkaneuvotteluissa viimeiselle aikarajalle, ainoa ratkaiseva tekijä on se, kenen perse kestää merivettä. Työnantajien neuvottelijat yrittävät välttää palkankorotukset ja palkansaajien edustajat saada niitä lisää. Jos palkansaajapuoli onnistuu, omistajille jää vähemmän ja päinvastoin. Ei tämä sen monimutkaisempaa ole.

Viimeisten kymmenen vuoden tulonjako- ja osinkotilastot kertovat lahjomattomasti olisiko sitä varaa ollut vai ei. Työttömyystilastot sitä eivät kerro, koska ihmisiä sanotaan nykyään laillisesti irti menestyvistä ja kannattavista yrityksistä ihan samalla tavalla kuin kriisiyrityksistäkin.

Hyvä harhautus

2009-09-03T13:50:00.003+03:00

Koska ihan kaikkia Suomen Yrittäjien vaatimuksia ei kirjoitettu sellaisenaan hallitusohjelmaan, on järjestö kiukkuinen hallitukselle. Nyt yrittäjät haluaisivat, että yrityksen nettovarallisuuden laskentaa muutettaisiin siten, että nettovarallisuuteen laskettaisiin mukaan yrittäjän henkilökohtaiset takuut. Myös MTK:n esittämä malli kävisi. Siinä yrityksen pitkäaikaisista veloista puolet laskettaisiin mukaan nettovarallisuuteen.

Yrittäjäjärjestö perustelee vaatimustaan sillä, että laskentamalli helpottaisi käyttöpääoman saamista rahamarkkinoilta. Sitä en tiedä miten tämä yhtälö toimii, koska perseaukinen yritys on sitä riippumatta laskentamallista. Veikkaan, että siitä ei varsinaisesti olekaan kysymys.

Jos listaamaton (pörssin ulkopuolella oleva) yritys jakaa osinkona alle 9% tuoton laskettuna osakkeen matemaattisesta arvosta, osinko on 90 000 euroon saakka verovapaa tuloa saajalleen. Sen ylittävästä osasta 70 % on veronalaista pääomatuloa ja 30 % verovapaata tuloa.

Osakkeen matemaattinen arvo lasketaan siten, että yhtiön tarkistettu nettovarallisuus jaetaan yhtiön ulkona olevien osakkeiden lukumäärällä. Nettovarallisuus saadaan, kun taseen varoista vähennetään velat.

Korjatkaa jos olen väärässä, mutta maalaisjärjellä ajateltuna yrityksen nettovarallisuuden kasvattaminen keinotekoisesti nostaa suoraan verottomien osinkojen määrää. Olisikohan sittenkin kysymys tästä?

Varmemmaksi vakuudeksi järjestön puheenjohtaja Jarkko Wuorinen kehuu Kauppalehden haastattelussa 28.8. hallitusohjelmaa noin periaatteessa yritysmyönteiseksi, ”.. mutta asiat ovat jääneet puolitiehen”. Tästä voisi ehkä olla perustellusti myös eri mieltä.

Niksipalstojen isä

2009-08-29T18:13:00.001+03:00

Erilaisissa lehdissä julkaistaan säännöllisesti oppaita sukupolvelle, joka saa nuudelit keitettyä, mutta kanan paistaminen menee jo hankalaksi. Vastaavanlaisia oppaita on julkaistu aina, mutta lähtötaso vaihtelee.

Kaikkien niksipalstojen isä on legendaarinen valokuvaaja ja tietokirjailija Vilho Setälä, joka toimitti Otavalle Kodin taitosanakirja- nimisen opuksen. Ensimmäinen painos on vuodelta 1930 ja kokonaan uudistettu 7. painos vuodelta 1959 nimellä Taitokirja. Kirjaa myytiin yli 100 000 kappaletta.

Jo kirjan ensimmäisessä painoksessa on 2300 hakusanaa ja sivuja lähes 700. Setälän tarkoitus oli ”antaa ohjekirja, johon sisältyisivät kaikki kotioloissa suoritettavat käytännölliset työt, niin järjestettyinä, että kulloinkin tarvittavan ohjeen löytäminen ei tuottaisi vaikeuksia.”

Koska saattaa olla vaikeuksia ymmärtää, mitä ovat käytännölliset kotityöt, otan muutaman esimerkin kirjan alusta: aaltolevy (pelti), ahjo, aitta, aiturihevosen koukku, akkumulaattori, asuinrakennus (maatilan, kalastajan sekä pienviljelijän), astiakaappi, arkihuoneen kalusto, asetyleenivalo jne. Huomatkaa, että kysymys ei ole ohjeista näiden käyttämiseksi, vaan tekemiseksi. Mukana on rakennusohjeet, piirustukset ja tarvikemäärät sekä varoitukset. Esimerkiksi asetyleenivalon todetaan olevan silmille terveellinen, mutta haittapuolena on myrkyllisyys ja räjähdysvaara. Luonnollisesti selvitetään myös virkkaaminen, neulominen, kansallispukujen teko, vene, kanootti, lämpörele, pesukoje, radio, mollamaija, fosforilamppu ym arkiaskareita.

Kuten sanottua, kirjan ohjeet ovat selkeät ja sisäisiä viittauksia on paljon. Esimerkiksi vaatekaapin ohjeet ovat seuraavat: ”Vaatekaappi tehdään hyvästä kuivasta kalustopuusta piirustuksessa olevien mittojen mukaan. Ovipeileihin ja kaapin takaseinään käytetään ristiinliimattua faneeria (ks. puuliitokset).” Homma kannattaa aloittaa ajoissa, sillä kirjan mukaan hyvän kalustopuun annetaan kuivua taapeleissa 4-6 kuukautta ja sen jälkeen saunan orsilla 2-3 kuukautta, jossa ne saavat sopivan höyrykäsittelyn kerran viikossa.

No niin, ei muuta kuin nikkaroimaan. Suosittelen lämpimästi.

Kääri hihasi mediamyyjä

2009-08-16T14:13:00.000+03:00

Kytkösten paljastumisen lisäksi vaalirahajupakassa on se hyvä puoli, että taloudelliselle kilpavarustelulle voi tulla vähän taukoa. Kaupallisen mediaan näköalapaikalla tiiraileva mediamyyjäkin joutuu taas käärimään hihansa, jos vaalien alla rahaa ei enää työnnetä kottikärryillä paraatiovesta. Rahanpaalauskoneen voi panna myyntiin oman firman huuto.nettiin.

Vanhoina aikoina ehdokas kirjoitutti vaalien alla toimiston kirjoituskoneella oman mielipiteensä, se monistettiin vahasmonistuskoneella ja vapaaehtoiset kannattajat luukuttivat sen postiluukkuihin. Tästä on tietysti mennyt aika ohi kahdesta syystä; Vapaaehtoiset luukuttajat alkavat olla haudassa ja vaikka vielä olisivatkin elävien kirjoissa, yhä harvempi viitsii lukea mitään yli 140 merkin viestiä.

Kun erilaiset yritykset ja ammattiliitot antavat rahaa ehdokkaiden vaalityöhön, se ei yleensä päädy ainakaan ehdokkaan ylelliseen elämään, vaan siirtyy suoraan Sanoma Oy:n, Alma Median, maakuntalehden, kirjapainon tai ulkomainosfirman tilille. Niin kauan kun järjestelmä on nykyinen, kierre syvenee ja rahaa palaa entistä enemmän.

Eurovaaleissa meni läpi yksi valtakunnallisesti melko tuntematon ehdokas, Keskustan Riikka Manner . Hän käytti vaaleihin 110 000 euroa ja lisäksi tukena oli Paavo Väyrysen koneisto. Monet rannalle jääneet ehdokkaat käyttivät saman verran, omasta näkökulmastaan Kankkulan kaivoon heitettyä omaa tai muiden rahaa.

Valtakunnallisissa vaaleissa ei käytännössä pärjää, ellei ole jo valmiiksi poliittinen julkkis. Muut joutuvat paikkaamaan tätä puutetta rahalla. Sama suunta on eduskuntavaaleissa. Myös kunnallisvaaleissa kampanjan hinta nousee, kun kuntien koko kasvaa. Pikkukunnassa voi vielä pärjätä muutamilla torikahveilla.

Eikö ne europarlamentaarikot voisi valita jotenkin halvemmin. Minun puolestani vaikka eduskunta voisi nimittää keskuudestaan. Nehän ovat jo kertaalleen kansan tuen saaneet ja osa joutunut asioihin perehtymäänkin. Mukaan voisi liittää jonkinlaisen yksinkertaisen älykkyystestin, ettei lähetettäisi ihan pellejä.

Kansalaistoiminta ja puolueet

2009-08-06T10:44:00.002+03:00

Kummallisuuttani olen joskus mietiskellyt esimerkiksi sellaista asiaa, että miten voisi yhdistää vapaan kansalaistoiminnan ja edustuksellisen demokratian jotenkin tuloksekkaammin kuin nyt. Yhden hyvän kulman asiaan tarjosi Suomen Attacin puheenjohtaja Jussi Saramon mielipideartikkeli Hesarissa. Koska Saramo on sen julkaissut myös blogissaan (http://www.saramo.net/blogi/2009/07/24/176), en ryhdy kertaamaan. Kyse oli kuitenkin lähidemokratiasta tai sen puutteesta.

Eri puolueiden paikallisosastothan lienee aikoinaan perustettu edistämään puolueen aatteen mukaista toimintaa omalla alueellaan ja samalla hankkimaan lisää kannatusta omalle asialle. Nyttemmin paikallisosastot ja niiden harvat aktiivit ovat keskittyneet vallan hankkimiseen ja pitämiseen, usein tietämättä miksi.

Miten tämä liittyy lähidemokratiaan? No sillä tavalla, että voisiko lähidemokratian yhdistää jotenkin suoremmin puoluetoimintaan. Esimerkiksi siten, että poliittisen puolueen paikallisesta toiminnasta vastaisi nykyisen yhdistyksen sijaan vaaleilla valittu valtuustoryhmä tai isommissa kaupungeissa kaupunginosa/aluevaltuutetut. Kun valtuustoryhmät olisivat myös puoluetoiminnan runko, ne saattaisivat olla paremmin sitoutuneita yhteisiin tavoitteisiin, lisäksi niillä olisi jo valmiiksi äänestäjien kannatus omalla alueellaan. Jos ajatusta vie pidemmälle, voisi eduskuntaryhmä olla suoremmin vastuussa valtakunnallisen politiikan toteutuksesta ja samalla puolueen kannatuksesta. Puolueen jäsenten rooli korostuisi suorassa jäsenvaalissa, jolla valitaan ehdokkaat ja puolueen johto. Niissä kunnissa, joissa kannatus ei riitä valtuustoryhmään, toiminnasta vastaisi ehdokasryhmä. Silloin myös heidän sitoutumisensa olisi pidempiaikaista kuin vain yhteen vaaliin tähtäävää.

Yhdistysten sijaan ihmiset voisivat liittyä suoraan puolueeseen, jossa toiminta organisoitaisiin paitsi asuinpaikan, myös asioiden perusteella.

Tämä vapauttaisi aktiiviset ihmiset toimimaan pakollisten yhdistysten vuosikokousten sijaan enemmän kansalaisliikkeen tapaan, vaatimalla edustajiltaan oikeaa politiikkaa. Valtuutettujen ja kansanedustajien olisi omalla toiminnallaan todistettava kyvykkyytensä muille puolueen jäsenille ja kannattajille saadakseen heidät tekemään vaalityötä puolestaan ja tullakseen valituksi ehdokasasemaan. Silloin olisi käteltävä junassa kannattajia muulloinkin kuin kaksi viikkoa ennen vaaleja ja soiteltava vaalityöntekijöille avustajan sijaan itse.

Voisiko tätä jalostaa?

Sanoilla harhaan

2009-07-27T15:34:00.003+03:00

On tullut nähtyä paljon sanoilla harhaan johtamista, mutta tänään tuli YLEn kello 11.00 radiouutisissa yksi aika hyvä. Yle uutisoi Kouvolan Sanomia lainaten, että ”ensi vuoden alusta voimaan tuleva elinaikakerroin leikkaa tuntuvasti puolustusvoimien ja rajavartiolaitoksen sotilaiden eläkkeitä”.

”Elinaikakerroin on järjestely, jonka tarkoituksena on sekä pienentää eläkejärjestelmän menoja, että pidentää työuria. Tavallinen palkansaaja voi lieventää elinaikakertoimen vaikutusta tekemällä töitä vielä senkin jälkeen, kun eläkeikä on tullut täyteen.”

Huomatkaa siis, että;

1. Eläkkeitä eivät pienennä päätöksiä tekevät ihmiset, vaan ulkopuolinen ja analyyttinen järjestelmä.

2. Eläkejärjestelmän laskuvirheet ovat tavallaan ihmisten oma vika, koska he elävät pidempään kuin vakuutusmatemaatikot ovat veikanneet.

3. Elinaikakertoimen vaikutusta voi lieventää, mutta ei poistaa.

4. Kertaalleen luvatun eläkkeen voi yrittää tienata uudelleen, kun ei jää lainkaan eläkkeelle.

Onhan näitä muitakin tunnettuja syntipukkeja, kuten kuten markkinat, globalisaatio, kilpailutekijät, järjestelmän jäykkyydet jne…

Aukkoja vaaramaisemassa

2009-07-22T11:20:00.001+03:00

Ruumiillisten töiden tauottamiseksi piti keskeyttää mökkeily ja käydä muutaman päivän loma-ajelulla Savossa ja Pohjois-Karjalassa. Siellä suunnassa eräs kunta hankki aikoinaan uusasukkaita mainostamalla ”autiotaloja vaaramaisemassa”. Nyt voisi mainostaa hakkuuaukkoja vaaramaisemassa.

Olin jo aikaisemmin alueella ajellessani ihmetellyt, miksi maisema näyttää välillä luonnottomalta. Kun sitä nyt katsoi Kolin laelta tai Pielisen suurelta selältä, niin selvisihän se. Samat teiden varsilta tutut hakkuuaukothan ne siellä katkaisivat metsäisen horisontin kuin veitsellä leikaten.
Vaikka avohakkuut ovat tuttuja jo sodan jälkeisistä ”Osaran aukoista”, aina ne kohdalle osuessaan hätkähdyttävät rumuudellaan.

Koska asia askarrutti, soitin metsäpoliittisen puhelun. Tiedustelin viralliselta metsäneuvojalta, että vieläkö on metsänomistajan itsensä päätettävissä miten hän metsäänsä hakkaa, myy ja istuttaa. Siinä mielessä kyllä, että metsää ei ole kenenkään pakko hakata, sanoi neuvoja. Mutta jos puita kaataa, niin metsälaki ja sitä valvovat viranomaiset kyllä huolehtivat, että tilalle istutetaan riittävästi uutta tuottavaa metsää.

Kysyin varovasti, että eikö voisi harvennushakkuilla ottaa isoimmat puut ja tehdä niistä jotain kilohinnalla mitattuna arvokkaampaa kuin sellua? Nehän ovat ehtineet jo siementää jälkeläisensä, jotka avohakkuissa hävitetään samalla kuin kaikki muutkin luontaiset taimikot. Sitä paitsi suomen hidaskasvuinen puu ei ole parhaimmillaan sellun raaka-aineena vaan talojen ja huonekalujen raaka-aineena.

Ei kannata, sanoi metsäneuvoja. Metsän geeniperimä heikkenee, ellei pintaa rikota ja istuteta jalostettuja taimia.

Millä helvetin opilla ne metsät ovat näinkin kauan osanneet kasvaa?

Kokoomus Kepun saranan vartijana

2009-07-07T21:49:00.003+03:00

Keskusta elää nyt Seppo Kääriäisen sanoin "sarana-aikaa". Niin tosiaan elääkin ja kysymys kuuluu, koska Kokoomus laittaa oven kiinni ja säppiin sisäpuolelta.

Kaksi aiemmin merkittävää puoluetta, Sdp ja Keskusta kamppailevat uskottavuusongelmien kanssa. Merkittävä ero tietysti on se, että toinen on hallituksessa ja toinen haluaisi olla siellä.

Kokoomuksella on kourassa täyskäsi. Pääministeri pysyy virassaan vain Kokoomuksen armosta. Kataisen on vaikea pitää pokeriaan asiasta lausuntoja antaessaan. Mieshän ei meinaa pysyä todellisuudessa muutenkaan.

Koska Kokoomus pitää Keskustan elämän valttikortteja kädessään, homma menee maksuun jossain vaiheessa tai sitten ovi pannaan kiinni ja Keskusta lähetetään ulkoradalle setvimään omia asioitaan. Mutta miksi Kokoomus sen tekisi? Nythän Keskusta kävelee suoraan omaan tuhoonsa ja on samalla sopivan mittaisessa liekanarussa.

Tästä on jostain syystä kova huoli keskustan sisällä, josta kertoo Kääriäisen itsekin kolumnissaan: "Kokoomus näyttää spekuloivan vuoden 2011 vaalien jälkeisestä hallituksesta ja jopa ministereistä."

Eduskuntavaalit pidetään siis maaliskuussa 2011, mutta presidentinvaali jo seuraavana vuonna. Kukahan on käynyt kauppareissulla oikomassa Niinistön punaista mattoa? Hallituksessa säälistä pidettävä Keskusta, vai sinne (säälistäkö?) pyrkivä Sdp?

Mätää on aina enemmän

2009-06-23T21:00:00.001+03:00

Viime syksynä panin merkille, että mökin pihavajan katto vuotaa yhdeltä lappeeltaan puukatoksen sisään. Näytti olevan pari mätää lautaa huovan alla. Viimeisellä käynnillä ennen talvea olin huomaavinani, että etupuolellakin on huovassa jonkinmoinen pussi, joka viittasi aluslaudan pettäneen. Tämä pisti jo miettimään.

Kun nyt juhannuksen pyhinä aloin tutkimaan asiaa tarkemmin, mätiä lautoja ja juoksujen päitä oli enemmänkin. Mitä enemmän revin huopaa, sitä enemmän räystäslaudat murenivat käsiin.

Päätin repiä koko huovan pois ja vaihtaa kaikki pehmenneet laudat kerralla. Niitähän ei löydä muuten kuin ottamalla koko katto auki.

Vaalirahoituksen kanssa on käymässä aivan samalla tavalla. Mitä enemmän sitä penkoo, sitä enemmän mätää löytyy. Tämän tietää jokainen toimittaja, joten vaalirahoitus pysyy kesän yli uutisaiheena, ellei pajatsoa tyhjennetä. Jos ei pysy, kyse on toimittajien laiskuudesta.

Jos joku haluaa asian penkomisen loppuvan, on resepti yksikertainen; kaikki raha näkyviin ja mahdollinen mätä lauta vaihtoon. Jos siellä on jotain koplauksia, niin senkin seuraukset kannattaa kärsiä heti. Tämä olisi kaikkien etu, ei vähiten politiikan uskottavuuden.

Totta kai puolueet ja ehdokkaat keräävät rahaa vaaleja varten, antaakseen sen eteenpäin maakuntien valtalehdille ja mainostoimistoille. Kun rahaa kuluu paljon, niin jostainhan sitä on saatava, eikä poliittisen toiminnan tukemisessa mitään pahaa ole. Raja kulkee päätösten ja poliitikkojen ostamisessa. Jos tämä raja alkaa käydä epäselväksi, sen uudelleen löytämisessä auttaa julkisuus.

Puolueet ja ehdokkaat perustelevat salailua ja erilaisia eurorajoja lahjoittajien yksityisyyden suojaamisella. Höpsis. Jos joku jättää antamatta sen muutaman satasen pelätessään oman maailmankatsomuksensa tai jonkun muun yhteyden paljastuvan, niin sellainen raha ehkä kannattaakin jättää ottamatta.

Mitä kuuluu tavoitteille?

2009-06-10T20:38:00.001+03:00

Nyt kun yhdet vaalit on taas takana ja vasemmisto saanut selkäänsä, niin olisin kiinnostunut tietämään missä kohtaa esimerkiksi SDP on omien puolueohjelmiensa toteuttamisessa. Sieltähän löytyy toista sataa tunnistettavaa poliittista tavoitetta, joista osa on ihan järkeenkäypiä.

Olisin kysynyt mitkä näistä tavoitteista puoluehallitus on asettanut juuri nyt etusijalle, eli minkälaisen strategisen valinnan se on tehnyt?

Missä vaiheessa on esimerkiksi työajan uudelleen määrittely paremmin nykyisiin työsuhteisiin sopivaksi?

Kuinka pitkällä ollaan uuden aikuiskoulutusjärjestelmän ideoinnissa?

Entä minkälaisia uusia käytäntöjä yksityisen ja julkisen palveluntuotannon yhdistämiseksi SDP:n valtuutetut ovat kunnissa esittäneet?

Ovatko sosialidemokraattiset virkamiehet jo pitkällä laskelmissaan koskien verovapaata työsuhdematkalippua?

Kuinka monessa kunnassa sosialidemokraatit ovat toteuttaneet alle 16-vuotiaille maksuttoman paikallisen joukkoliikenteen?

Onko hiljaisten kuntalaisten ääni saatu kuulumaan ja sosialidemokraattiset kuntapäättäjät tulleet ulos kabineteista? Monessako kunnassa on toriparlamentti?

Entä millaisia yhteyksiä sosialidemokraattiset kunnallisjärjestöt ovat saaneet aikaiseksi paikallisiin kansalaisjärjestöihin, joita piti kuulla paikallisessa päätöksenteossa koska ”kansalaisyhteiskunta tuo lisäarvoa päätöksentekoon”.

Aloittakaa nyt vaikka näistä, jos ette muuta keksi.

Kakaralauma Vuosaaressa

2009-06-05T11:59:00.002+03:00

Katselin eilen televisiosta, kun puoluejohtajat ottivat yhteen Vuosaaren sataman hiljenevässä illassa. Aiheena oli tietysti lähestyvät vaalit, jotka tällä kertaa sattuvat olemaan Euroopan Unionin parlamenttivaalit.

Koolla näytti olevan joukko toistensa päälle huutavia kälättäjiä ja jankuttajia. On käynyt ehkä niin, että avustajat ja esiintymiskouluttajat ovat ohjeistaneet puoluejohtajia "ottamaan oman tilansa" , "vastaamaan itse asettamaasi kysymykseen" ja "toistamaan pääviestiä".

Katsojan kannalta parempia neuvoja olisivat olleet esimerkiksi; " Muista hengittää", "Puhu asiasta, älä julista", "Vain nerokkaat, lyhyet välihuudot ovat sallittuja" ja "Älä briljeeraa nippeliasioilla."

Toinen vaihtoehto on, että neuvot sinänsä ovat olleet hyvät, mutta ne unohdettiin samalla sekunnilla kun lähetys alkoi. Joka tapauksessa minulle jäi sellainen kuva, että ei maan johtamista ainakaan tälle kakaralaumalle kannata jättää.

Veli venäläisen tuki

2009-05-28T20:35:00.001+03:00

Juuri kun pääsin pähkimästä (8.5.) pitäisikö rakentaa mieluummin raiteita kuin moottoriteitä, niin eikö veli venäläinen rientänyt apuun. Venäjän tullilaitos esitti, että kaikki yli 20 jalkaiset kontit kuljetettaisiin tulevaisuudessa Venäjälle raiteita pitkin tai suoraan sen omiin satamiin.

Tästä nousi Suomessa poru, koska se lopettaisi käytännössä rekkakuljetukset Suomen satamista Venäjälle. Siis sen saman rekkarallin, josta jo alettiinkin saada tarpeeksemme. Liikenne- ja viestintäministeri uhkasi Venäjää oikein EU:lla ja Maailman kauppajärjestöllä WTO:lla.

Sokeampikin virkamies on ehkä voinut huomata, että Venäjä rakentaa Ust-Lugan satamaa, josta tulee 170 miljoonan tonnin kapasiteetillaan isompi kuin kaikki Suomen satamat yhteensä. Tästä voisi päätellä, että Venäjä haluaa lisätä riippumattomuuttaan naapurimaista myös kauppareittien osalta.

Samaan aikaan meillä on tehty investoinnit Hankoon ja Vuosaareen sillä oletuksella, että transitoliikenne Venäjälle jatkaa kasvuaan entiseen tahtiin, eivätkä Venäläiset opi kuljettamaan omia tavaroitaan. Vahvasta uskosta kumipyöräkuljetuksiin kertoo sekin, että hallitusohjelmassa on varattu 750 miljoonaa Helsinki-Vaalimaa- moottoritien aloittamiseen.

Kannattaisiko nyt pistää vauhtia siihen Helsinki – Pietari oikorataan (HELI-rata) ja linjata yhteys myös Narvikista Suomen halki Arkangelin käytävän kautta kohti Kaukoitää. Ei tarvitsisi rahdata kaikkea tavaraa vettä pitkin kiertotietä, kun olisi nykyaikainen ratayhteys suorinta reittiä.

Ymmärrän kyllä, miksi aikoinaan ei ole haluttu rakentaa nopeita poikittaisia ratayhteyksiä rajan lähelle, mutta eiköhän se läpimarssi kannata jo unohtaa.

Tuttu ja Tuntematon sotilas

2009-05-19T21:43:00.002+03:00

Hauska yhteensattuma. Olin ehtinyt sulatella pari päivää Kansallisteatterissa esitettävää Kristian Smedsin tulkintaa Tuntemattomasta sotilaasta, kun posti kantoi kotiin Kansallisarkiston yhteenvedon oman isäni sotaretkestä.

Sotapäiväkirja kertoo marraskuun viidennen ja kuudennen päivän tapahtumista 1941 Syvärin kupeessa Jandeba-joen maastossa.

"5.11. Valmistelimme tänään vähäisen hyökkäystämme, joka tapahtuisi seuraavana aamuna varhaisella. Tarkoituksena on vallata muutamat kukkulat, jotka sijaitsevat komppaniastamme lounais- suuntaan noin 5 - 6 km etäisyydellä.

6.00 Aamulla varhain lähdimme liikkeelle. Menimme oman kenttävartiomme kautta. Komppaniamme vahvistuksena oli Krh joukkueesta yksi Krh. Sekä yksi Pst kivääri ja pari K-K kivääriä.

9.00 Alkoi varsinainen eteneminen hyökkäykseen.

10.30 Saimme kunnollisen kosketuksen ryssään. Suunnilleen keskipäivän aikaan taistelu kukkulan herruudesta jatkui kiivaimmillaan. Ryssillä oli useita bunkkerin tapaisia pesäkkeitä sekä ampumakuoppia. Lopullinen kukkulan valtaaminen tapahtui vasta noin kello 13.30 aikaan. Omat tappiot olivat 4 kaatunutta ja 9 haavoittunutta. Varsinaisesti meidän komppaniamme tappiot olivat 1 kaatunut sekä 3 haavoittunutta. Kaatunut oli Stm Juvonen sekä haavoittuneet Alik. Kaipainen, Stm Kangasniemi ja Stm Palmunen."

Toisen kerran tuli siipeen vuoden päästä samalla suunnalla, kun Shemenskin lohkon Pogostassa räjähti kranaatti 1,5 metrin päässä.

Se siitä tulkinnasta.

Raiteita rakentamaan

2009-05-08T21:58:00.001+03:00

Kun järjellä ajattelee, niin luulisi että sekä ihmisten että tavaran olisi nerokkaampaa kulkea junalla kuin autolla. Tämä jo ihan senkin takia, että 90 prosenttia liikenteen kasvihuonepäästöistä on kotoisin autoista ja kaksi prosenttia junista.

Jos haluttaisiin, että kuljetaan junilla, niin moottoriteiden sijaan rakennettaisiin kasvukeskusten välille nopeita ratoja niin kuin nyt on tehty Helsingin ja Lahden välille. Ensimmäiseksi jatkettaisiin rataa Lahdesta Jyväskylään ja sitten Lapin hiihtokeskuksiin. Sinne tuntuu tyhmältä ajaa autolla tuhat kilometriä suuntaansa. Samoja Lapin ratoja voi käyttää uusissa kaivoshankkeissa.

Ratoja, lähijunia ja seisakkeita lisättäisiin muihinkin kasvukeskuksiin kuin pääkaupunkiseudulle, sinne missä asuu yli puolet suomalaisista. Rataverkoston parantaminen olisi ehkä itseään ruokkiva malli; mitä helpompi kyliltä on lähteä kaupunkiin, sen helpompi kylille on asettua ja asumisväljyys paranee. Ratkaistava tosin on, miten junalla voi käydä kaupassa, kun ne kaikki on siirretty kaupunkien ulkopuolelle teiden risteyksiin tai miten saa kuljetettua kakkosnelosia mökille.

Raideliikenteen suosiminen ei ole ollut vuosikymmeniin muodissa, koska muodissa ovat olleet autot, moottoritiet, lastulevykalusteet, muovipinnoitteet ja pihatontut. Asemat on pantu myyntiin ja seisakkeet purettu. Tilanne saattaa kuitenkin olla muuttumassa. Hallituksella on aika hyvä, vaalikauden kattava suunnitelma, jossa raideliikenne otetaan tosissaan, vaikkakin varovaisin askelin. Isoja liikennehankkeita ovat kehärata lentoasemalle, länsimetro, Pohjanmaan rata sekä Helsinki-Vaalimaa moottoritie. Lisäksi on paljon moottoritien pätkiä ja teiden oikomisia autoilijoille väljemmiksi ja tylsemmiksi ajaa. Tässä mielessä strategista valintaa ei ole rohjettu tehdä.

Myös maailmalta kuuluu kummia, sillä rikkaat ovat alkaneet suosia ratoja. Lähi-Idän öljyvaltiot siirtävät liikennettä radoille. Kuwait, Qatar, Arabiemiirikunnat ja Saudi-Arabia rakentavat kilvan kymmenillä miljardeilla monoraileja, luotijunia ja metroja. Parin vuoden päästä kiireisimmät pyhiinvaeltajat pyyhkäisevät 360 km/h Mekkaan. Tämä siis alueella, jossa bensasta ei tule ensimmäisenä pulaa.

Sitä en vielä tiedä mitä maksaa metri rataa verrattuna metriin moottoritietä, mutta täytyy ottaa asiasta selvää. Sen kuitenkin tiedän, että jos perheen on halvempaa lentää Tampereelta Lontooseen kuin matkustaa junalla Rovaniemelle, niin joku on tehnyt laskuvirheen.

Minähän shoppailen

2009-04-30T19:48:00.000+03:00

Olen useampaan otteeseen ihmetellyt muiden ihmisten kykyä luuhata koko päivä kaupassa tai jossain helvetillisessä ostoskeskuksessa. En ymmärrä mitään tavaroiden keräilemisestä tai uusien vaatteiden ostamisesta, jos vanhatkin pysyvät päällä.

Jostain syystä tänään polttopuita pilkkoessani älysin, että minähän tyydytän samaa tarvetta, mutta eri tavalla. Löydän itseni usein netistä tarkistamassa hintoja; pörssikurssit useamman kerran päivässä ja melko säännöllisesti maatilat, metsätilat, tontit, mökit, vanhat omakotitalot, remontoivat kerrostaloasunnot, moottoripyörät ja laivat. Tämähän on selvää virtuaalishoppailua, nykyajan näyteikkunaostoksilla käymistä ja haaveilua. Kauppoja tosin syntyy taloudellisista seikoista johtuen aika lailla harvemmin kuin Itiksen rättikaupassa.

Samaa tekevät varmaan monet muutkin miehet, mutta sitä ei kutsuta virtuaalishoppailuksi, vaan "hintavertailuksi", "sijoitussuunnitteluksi", "taloudelliseksi ajatteluksi" ja "bisnesvainuksi".

Euroopan kansankynttilät

2009-04-20T22:45:00.001+03:00

Olen ilokseni havainnut, että aivan viime aikoina lukuisista suomalaisista poliitikoista on kehittynyt suuria sivistystyön ystäviä, varsinaisia Euroopan kansankynttilöitä. Harrastus oli havaittavissa jo eduskuntavaalien alla, mutta ei sentään tässä laajuudessa.

Eduskuntavaalien alla sivistystyöhön ovat tähän asti heränneet lähinnä puolueet ja jotkut niiden johtavat poliitikot. Nyt näitä ”huipputason” seminaareja elinkeinoelämän ja työmarkkinoiden johdolle järjestää lähes jokainen eurovaaliehdokas. Viisauksia pääsee kuulemaan 550 – 700 eurolla per tuoli.

Selvästi on käynyt niin, että osalle joko ehdokkuus, rahan tarve tai idea on tullut myöhäsyntyisesti. Niin nopealla aikataululla kutsuja on sadellut. Ehkä tästä johtuen eräs keskeinen myyntiargumentti onkin ollut, että ”vaikka tuoleja ostaa, niin ei sinne seminaariin ole pakko tulla”.

Voisiko joku ehdokas keksiä ensi vaalien alla jotain vähän omaperäisempää. Suomi on niin pieni maa, että osallistujat ja alustajat tuppaavat olemaan samoja tilaisuudesta toiseen. Vaarana on, että viisaudet käyvät vähiin.

Vältä Euroopan parlamenttia

2009-03-28T18:24:00.000+02:00

Jos tarkoitus on nostaa äänestysaktiivisuutta EU-vaaleissa, ei ainakaan kannata viedä kansalaisia katsomaan miten parlamentti toimii.

Yleinen käsityshän on, että kun äänestäjät pääsevät näkemään kuinka merkittävää työtä Euroopan parlamentissa tehdään, he valaistuvat. Kyllä, mutta ehkä väärällä tavalla. Yleisin kysymys on, miksi koko porukka papereineen matkustaa Brysselistä Strasbourgiin ja takaisin melkein vuoroviikoin pitämään kokousta. Vastaus on, että perussopimuksessa sanotaan niin ja Ranska ei suostu muuttamaan sitä. Parlamentaarikot itse naureskelevat asialle ja sanovat suoraan että se on tyhmää rahojen haaskausta. Kansalaisia tosin ei naurata, kun joku polttaa heidän taskusta ottamiaan satasia.

Parlamenttirakennukset ovat palatsimaisia lasilinnoja, joista huokuu kallis maku ja tärkeily. Väkeä on töissä keskisuuren kaupungin verran ja näkyvä osa heistä on vahtimassa vieraita tai istumassa jonkun oven pielessä. Toinen näkyvä osa siemailee baarissa samppanjaa ja marmelaadia käädyt kaulassa tai istuu mustassa mersussa. Liikanen järkytti aikoinaan virkamiehet ilmoittamalla, että mahdollisen lakon ajalta ei makseta ainakaan täyttä palkkaa.

Kun menet sisään istuntosalin parvelle, elämäsi muuttuu jopa tylsemmäksi kuin Suomen eduskunnan lehtereillä. Paikalla on muutama parlamentaarikko, jotka jorisevat koheesiosta.
Samaa tarinaa suoltaa EU:n oma TV-kanava. Haastattelut tehdään tyyliin; ”Hyvä herra, voisitteko lausua jotain mielenkiintoista koheesiosta?”

Totta kai siellä tehdään ihmisten kannalta tärkeitä päätöksiä - myös ihmisen kokoisia. Kuten paljonko Euroopassa saa teettää ylitöitä, voiko virolainen päiväkoti kilpailla suomalaisen kanssa hinnoilla, paljonko kännykkäpuhelu saa maksaa per minuutti, täytyykö työehtosopimuksia noudattaa tai mitä myrkkyjä ihmisille saa syöttää.

Miten ihmeessä siitä on pystytty tekemään niin tylsää ja mahtailevaa?

Lorviminen kunniaan

2009-03-20T16:29:00.001+02:00

Nyt kun palkansaajan työpanosta kaivataan yhä harvemmassa firmassa, olisi ehkä oikea aika nostaa lorviminen sille kuuluvaan asemaan kunniallisena ajankäytön muotona. Tämä saattaa johtaa siihen, että työnantajat ovat hämillään ja onnettomia. Mutta jos vaihtoehtona on se, että sinä itse ja perheesi olette onnettomia, niin eikö ensimmäinen ole parempi vaihtoehto?

Nousukauden aikana firmoissa taottiin managereiden koviin kalloihin oppia henkilökunnan sitouttamisesta ja toiminnan päättymättömästä tehostamisesta. Käyttöön otettiin 110 prosentin suoritukset, valmennusleirit, värikuulat, pellehatut ja kannustematkat. Nyt kun reaalitalous on taas näyttänyt - ei niin ystävälliset - äidin kasvonsa, voimmekin palata todellisuuteen. Jos ihmisen kuukausipalkka on esimerkiksi 2800 euroa, se on vasta keskiarvo. Miksi sillä pitäisi sitoutua muuhun kuin tekemään oma työnsä?

Nyt on oikea aika aloittaa downshifting, vaihtaa vaihdetta pienemmälle ja elää hitaammin. Arvojen muutos tähän suuntaan on alkanut ja lama antaisi periaatteessa hyvän mahdollisuuden sen voimistumiselle.

Tarve alennusvaihteen käytölle ei ole enää vain elämäntapaintiaanien höpinää. Nuorisotutkimukset kertovat, että työelämään tulevaa sukupolvea yhdistää pelko kilpailuasetelmasta, omasta pärjäämisestä ja kiireestä. He arvostavat omaa aikaa ja arjen pieniä asioita. Vanhempia työssä olevia sukupolvia yhdistää se, että nuorison pelot ovat heidän kohdallaan toteutuneet.

Toimihenkilöunionin tuoreessa työmarkkinatutkimuksessa selvitettiin jäsenten työaikoja. Tutkimuksen mukaan jäsenten todellinen keskimääräinen viikkotyöaika on 41,5 tuntia, kun sen pitäisi sopimusten mukaan olla keskimäärin 37,5 tuntia. Mieluiten he tekisivät 35 tuntista työviikkoa kymmenen kuukautta vuodessa.

Kysyimme myös, kumman jäsenet ottaisivat mieluummin, viisi ja puoli päivää vapaata vai kahden prosentin palkankorotuksen. Niillä on sama kustannusvaikutus, mutta vain palkankorotuksesta menee siivu verottajalle. Yli 70 prosenttia jäsenistä ottaisi mieluummin viisi päivää vapaata.

Työmarkkinatutkimukseen vastasi 17 000 jäsentä, eli tätä ei voi laittaa virhemarginaalin piikkiin.

Ruvettaisiinko muuttamaan yhteiskuntaa siihen suuntaan, että suorittaminen vähenee ja onnellisuus lisääntyy. Talouspolitiikka – kuten politiikka yleensäkään - ei ole luonnontiedettä vaan arvovalintoja.

Terveisiä luomiskertomuksesta

2009-03-08T16:44:00.002+02:00

Ajatelkaapa ajavanne kapeata hiekkatietä kesäaamuna, kun aurinko on juuri noussut ja kosteus alkaa haihtua nostaen kevyttä usvaa. Pikkuauto on pakattu täyteen ja puoliso istuu raukeana etupenkillä kartanlukijana.

Yllättäen keskellä tietä on valtava kasa norsun paskaa. Ja toinen. Joudut väistelemään niitä ja hiljentämään vauhtia. Mutkaan tullessasi huomaat, että sen takana löntystelee noin kuuden tonnin painoinen, kuorma-auton kokoinen musta urosnorsu korvat heiluen.

Pysäytät auton ja alat katsella ympärillesi. Toisella puolella tietä kolme kirahvia hamuaa puun latvuksia ja vilkaisee välinpitämättömästi takaisin. Toisella puolella lauma impaloita, seurassaan muutamia seeproja järsii savannin ruohoa. Auringon ensisäteet antavat koko näytelmälle ainutlaatuisen värin.

Sinä istut autossasi hiljaa ja ymmärrät, että tällä kertaa olet itse vieraana muiden kotona ja on syytä käyttäytyä sen mukaisesti. Mieleesi tulee kansakoulun uskonnon kirjojen tarinat luomiskertomuksesta. Kirjoittaja on varmaan saanut inspiraationsa täällä.

Terveisiä Krugerin luonnonpuistosta Etelä-Afrikasta. Paikka on 20 000 neliökilometrin kokoinen ja sen sisällä ajetaan omalla tai vuokra-autolla yöpymisleiristä toiseen. Puistossa asustaa mm noin 15 000 norsua, 30 000 vesipuhvelia, 100 000 impalaa, 25 000 seepraa, leijonia, kuduja, hyeenoita, kirahveja, gnuita, sarvikuonoja, hippoja, krokotiilejä ja tietenkin lukematon määrä pienempiä eläimiä, kuten lintuja ja matelijoita.

Kenen asia on köyhän asia?

2009-02-15T21:16:00.001+02:00

Heikki Hiilamolla ja Päivi Mattila-Wirolla oli lauantain 14.2. Hesarissa lukemisen arvoinen vieraskynä. Siinä kirjoittajat katsovat, että työmarkkinajärjestöt pelastivat paremman väen ansiosidonnaisen työttömyysturvan sopimalla siitä ns. sosiaalitupossa. Samalla käytännössä estettiin peruspäivärahalla ja työmarkkinatuella elävien perusturvan parantaminen.

Perusturvan heikkeneminen suhteessa ansiotasoon on kirjoittajien mielestä tärkein syy köyhyyden lisääntymiseen myös hyvinä vuosina. Samaa kritiikkiä on kuulunut muualtakin.

Väite siitä, että ammattiyhdistysliike on ollut aktiivisesti lisäämässä eriarvoisuutta Suomessa, on vakava ja sellaisena se kannattaa ottaa myös ammattiyhdistysliikkeen sisäisessä keskustelussa.

Erilaiset jäsenkyselyt ja arvotutkimukset kertovat, että ammattiliittojen jäsenet eivät halua elää eriarvoisessa, vaan sellaisessa yhteiskunnassa, jossa vaurautta jaetaan oikeudenmukaisesti niin alueittain kuin muutenkin kansalaisten kesken.

Ammattiyhdistysliike joutuu tässä hankalan kysymyksen eteen. Onko se poliittinen liike, joka hoitaa palkansaaja-asemassa olevien yhteiskunnallisia etuja? Vai onko se edunvalvontajärjestö, joka hoitaa vain jäsentensä etuja? Kyseessä voi olla nimittäin eri kohderyhmä ja keskenään ristiriidassa olevat edut.

Jos hoidetaan kaikkien palkansaaja-asemassa tai siihen verrattavissa olevien etuja, hoidetaan itse asiassa poliittisten puolueiden tehtävää. Se voi olla tarpeenkin, koska puolueista ei siihen näytä olevan. Tämä tarkoittaa samalla, että kun jäsenyydellä ei ole mitään erityisarvoa, jäsenmäärät laskevat. Silloin myös mahdollisuus valvoa työssäkäyvien jäsenten etuja vähenee, koska työnantajat kuuntelevat edelleenkin vain kahdesta syystä; taloudellisista syistä tai pakon edessä. Yhteiskuntavastuuta yritykset tuntevat silloin kun se edesauttaa bisnestä.

Jos taas keskitytään hoitamaan pelkästään jäsenten etuja, niin suunnan tietysti määräävät jäsenet ja heistäkin yleensä aktiivisin ryhmä. Tämä ryhmä ei välttämättä tunnista omakohtaisesti pätkätyön, vuokratyön, peruspäivärahan tai toimeentulotuen todellisuutta.

Ammattiliitolle keskittyminen työssä käyvien tai työttömänä olevien jäsentensä edunvalvontaan on tehokkainta. Se perustuu laajan järjestäytymisen tuomaan joukkovoimaan, jonka avulla tehdään sopimuksia joko valtionvallan, työnantajien tai molempien kanssa. Kauppatavarana on työrauha ja kauppatavat tunnetaan. Ihan pieni merkitys ei ole silläkään, että jäsenet maksavat koko toiminnan pyörittämisen.

Mutta kuka sitten puhuisi niiden puolesta, jotka eivät vallan kammareissa siihen itse kykene?

Kansainväliset lörpöt

2009-02-08T16:15:00.005+02:00

Opetusministeri Henna Virkkunen on julkisuudessa luvannut parantaa sosiaalisia taitojaan, koska on helposti vetäytyvä. Mitä pahaa siinä on?

Kuvitelkaapa elävänne maailmassa, jossa kaikki muut miespuoliset näyttävät ja kuulostavat Cai-Göran Alexander Stubbilta tai Jari Sarasvuolta. Naiset ovat Lenita Airistoja tai Kirsti Paakkasia. Ei perkele hetken rauhaa. Aina kun tapaat kavereita oluella, yksi pitää tiedotustilaisuutta kolmella kielellä ja toinen saarnaa koko kapakalle sisäisestä linnakkeesta. Naapuripöydän ämmät vatvovat suomalaisten miesten itsetuntoa.

Minun puolestani monet muutkin voisivat olla helposti vetäytyviä. Kun istun metrossa tai junassa lukemassa kirjaa tai nukkumassa, en halua hölöttää ventovieraiden kanssa heidän ongelmistaan ja vielä vähemmän omistani. Tätä pidetään suomalaisena kummallisuutena, mutta ei se sitä ole. Yrittäkää mennä New Yorkissa, Lontoossa, Barcelonassa tai muualla sössöttämään metrossa vieraille ihmisille. Huomaatte pian että hekin arvostavat enemmän vetäytymistä.

Kuluttakaa köyhät

2009-01-20T22:03:00.001+02:00

Nyt on avattu webbisivusto torjumaan lamaa. Se löytyy osoitteesta http://www.alaruokilamaa.fi/ ja kehottaa kansalaisia kuluttamaan. Tästä pääsemmekin peruskysymyksen äärelle; missä vaiheessa kuluttamisesta ja turhien tavaroiden tekemisestä tuli itseisarvo ja välttämättömyys elämän jatkumiselle?

Kampanjan taustayhteisöjen kirjosta voisi päätellä että viimeistään siinä vaiheessa, kun mainostoimistojen tilipussit alkoivat ohentua ja mediamyynti tökkiä.

Muualtakin kajahtaa syyllistävä viesti; jos et lisää kulutustasi, olet syypää lamaan ja työttömyyteen. Tämän ajatuksen mukaan syypää ei siis ole ahneus ja sen aikaansaama finanssikupla, vaan kansalaisten horjuva usko.

Kuuliainen kansalainen tekee nyt niin kuin on käsketty, ottaa luottoa ja ostaa uuden littanan television. Jos on osakkeita, ne kannattaa nyt myydä ja ostaa jotain järkevämpää. Esimerkiksi pakastearkku tai kiinalainen moposkootteri.

Todellisuudessa tietysti tapahtuu niin kuin on tarkoituskin tapahtua. Köyhät käyttävät kaikki rahansa kulutukseen ja varakkaammat ostavat heiltä loputkin yritysten osakkeet pilkkahinnalla pois. Samassa hässäkässä sulautuu kokonaisia yrityksiä. Nousu voi alkaa kun omaisuus on jaettu uudelleen.

Tämän päivän kauppalehdessä sijoittaja Kim Lindström suosittaa yrityksille, että ne myisivät nyt henkilöstölleen omia osakkeita alennuksella sen sijaan, että rakentelisivat optio-ohjelmia näiltä kurssitasoilta. Lindström puhuu asiaa.

Kauppa josta ei pääse pois

2009-01-06T13:40:00.001+02:00

Yli yön kestävien kurssien pitämistä korpihotelleissa perusteltiin aikoinaan sillä, että oppilaat eivät pääse kaupungille ryyppäämään ja ovat pirteinä seuraavanakin aamuna. Tietysti osa lähti taksilla vaikka sadan kilometrin päähän.

Mutta on yksi paikka, josta ei pääse karkuun. Ajatelkaa minkälaista olisi omistaa kauppa, johon päästäkseen asiakkaat maksavat parhaassa tapauksessa satoja euroja, istuvat ja kuuntelevat kiltisti kun mainostat tuotteitasi kovaäänisistä.

" Kynsienhoitosarja nyt tarjouksessa. Vain 37 euroa. Säästät 40 euroa. Aurinkolasit 24 euroa ja saat toiset kaupan päälle."

Kaiuttimia ei voi kääntää pienemmälle eikä sulkea, asemaa ei voi vaihtaa Yleisradion puolelle, eikä kaupasta pääse pois.

Kun mainospuheet on pidetty ja hinnastot jaettu, puotipuksu tulee esittelemään tuotteita kymmenen sentin päähän. Luottokortit käyvät. Jos olet tilannut ennakkoon, saat alennuksella lakanoita, vedenpuhdistimia, tyynyjä, riippumattoja, kelloja, koruja, viinaa ja karkkia.

Miksei kaupasta sitten voi poistua? Koska se sijaitsee alumiiniputkessa kymmenen kilometriä Pariisin yläpuolella.

Mikä yhdistys ensimmäisenä vuokraa Finnairilta lentokoneen ja pitää siellä järjestötoiminnan peruskurssin. Kukaan ei pääse karkuun ja kaikkien on pakko ostaa rintanappeja. Saako kurssipaikan vuokraan valtionapua, kysyy epätietoinen?

Sähköä kuluu säästäessä

2008-12-27T22:12:00.000+02:00

Käytiin ostamassa ilmankostutin, kun nokka tuntuu talvisin menevän tukkoon yöllä. Löytyi hieno vehje, sumua syntyy ultraäänellä. Älkää kysykö miten.

Merkillistä, että uusissa asunnoissa ja mökeissä joutuu korjailemaan kaikenlaista, kun ne eivät muuten sovellu tarkoitukseensa.

Talot rakennetaan tietysti tiiviiksi. Tästä seuraa, että ilma ei kierrä ja on laitettava koneellinen ilmastointi. Toimii sähköllä.

Talossa on mukava olla takka. Sillä voi lämmittää ja se luo tunnelmaa. Takka ei vedä ilman huippuimuria. Toimii sähköllä.

Energian ja rahan säästämiseksi seinään tehdään reikä ja siihen ilmapumpun nimeä kantava laatikko. Toimii sähköllä.

Pyykit pestään pesukoneella ja sitten ne laitetaan kuivumaan. Mihin? Enää ei ole omia eikä yhteisiä kuivaushuoneita. Siis kuivauskoneeseen. Toimii sähköllä.

Joka huushollissa on saunan nimellä kulkeva koppi, jossa voi käväistä lenkin jälkeen joko hikoilemassa lisää tai kuivattamassa hien pintaan. Kovin kauaa siellä ei voi olla, koska happi loppuu. Sauna toimii sähköllä, samoin sen kuivauksesta huolehtiva ilmastointi.

Oletetaan, että koko maahan tulee lumeton talvi ja sitä seuraa kuiva kesä. Sitten tulee ankara talvi ja sähkön kulutus nousee tappiin. Venäjä käyttää itse oman sähkönsä ja pohjoisen vesialtaat ovat tyhjinä. Suomessa ruvetaan jakelemaan sähköä vuoroissa eri alueille.

Tässä vaiheessa tulee ikävä sata vuotta vanhaa hirsitaloa, jonka tuvassa on helvetin iso leivinuuni ja makkarissa pönttöuuni. Ilma kiertää ja on helppo hengittää.

Lehtipokeria

2008-12-20T18:38:00.003+02:00

Koska poliittiset lehdet joka tapauksessa vetelevät nykymuodossa viimeisiä henkäyksiään (http://kaipainen.blogspot.com/2008/10/puoluelehti.html) , on aika pohtia uusia mahdollisuuksia. Kansan Uutiset teki rohkean, mutta välttämättömän ratkaisun siirtymällä seitsenpäiväisenä verkkoon ja säilyttämällä ainoan painetun kruununjalokivensä, viikkolehden.

Tällä ratkaisulla säästöjä syntyy paino- ja postituskuluista, mutta toivottavasti ei muusta. Kuten aiemmin sanottu, lehden oikeutus elämään syntyy uskottavuudesta. Ei muusta. Netissä peli on raakaa, mutta rehellistä. On helppo mitata jopa juttutasolla mitä luetaan ja mitä ei.

Nettilehdessä on pari käytännön pulmaa. Suurin on se, miten lehteä voi lukea perheen aamiaispöydässä. Toinen on rahastaminen. Jotta joku maksaisi vuosikertahinnan nettilehdestä, täytyy olla vahva luottamus siihen, että saa mitä tilaa.

Lehden ostaminen irtonumerona on liian vaikeaa suhteessa irtonumeron hintaan ja mainostulot tuskin riittävät kunnollisen toimituksen palkkoihin.

Oletko koskaan pelannut Veikkauksen pelejä verkossa? Entä nettipokeria? Oletko osallistunut netissä pidettäviin huutokauppoihin? Näissä kaikissa on sama idea. Laitetaan isompi summa rahaa tilille ja sitten kulutetaan sitä pienissä erissä.

Voisikohan tämä toimia lehtien suhteen? Laitat rahaa lehtitilille ja kun klikkaat lehteä tai juttua, tili hupenee. Rahan voi ohjata joko lehdelle tai suoraan kirjoittajalle. Idean loppuosa on varastettu Soininvaaran kolumnista Suomen Kuvalehdessä.

Puolueet ja ammattiliitot jakavat taloudellista tukea lehdille, mutta ovat kiristämässä hanoja ja syytä onkin. Kun raha menee rakenteisiin, se ei kehitä mitään, vaan pitää pystyssä vain rakenteita. Rakenteet eivät tee hyviä juttuja, vaan hyvät toimittajat.

Parlamentaarinen lehdistötuki ja ammattiliittojen työväenlehtisetelit olisivat hyvä pohja lehdistötilille, ainakin ylimenokauden ajan. Samaa systeemiä voisi käyttää muihinkin maksuihin, jotka eivät tarvitse yhtä vahvaa suojausta kuin pankkitili. Jokainen voisi hallita omaa tiliään pitämällä siellä vain sellaista summaa, joka on omaan taloudelliseen tilanteeseen soveliasta.

Sitten pitäisi vielä ratkaista se aamiaispöydän ongelma. Mutta se onkin vaikeampi rasti.

Narisijat unohdetaan

2008-12-04T19:21:00.002+02:00

Mietittiin keskiviikkona englannin opettajani kanssa, että mikä yhdistää iskelmän, elokuvan, politiikan ja liike-elämän kestosuosikkeja. Siis ihmisiä, jotka ovat olleet omalla alallaan suosittuja vuodesta ja sukupolvesta toiseen.

Otetaan joitakin esimerkkejä; Tauno Palo, Urho Kekkonen, Paul Simon, Katri Helena, John Wayne, Esko Salminen, Tarja Halonen, Kirsti Paakkanen, Lech Walesa, Pedro Almodóvar jne - kaikki tietysti omassa sarjassaan.

He ovat omissa tekemisissään sen verran varmalla pohjalla, että siitä ei tarvitse tehdä numeroa tai selitellä. Kun Paul Simon tulee lavalle, niin siinä ei ole mitään ylimääräistä. Soitto soi ja homma toimii. Sama koskee muuten Bruce Springsteeniä ja Eppu Normaalia. Kaikki perustuu osaamiseen ja sen antamaan levollisuuteen.

Kun nyttemmin katselee vanhoista elokuvista Tauno Paloa tai Tapio Rautavaaraa, niin eihän ne mitään erikoisia näyttelijöitä olleet, mutta hommasta välittyy luontainen varmuus ja läsnäolo.

Nyt kun keskusta ja SDP kiemurtelevat osaamatta päättää mitä pitäisi seuraavaksi tehdä, niin kannattaisikohan miettiä tällaisia asioita. Ei kukaan halua kuulla jatkuvaa valitusta ja pohdintaa, vaan ratkaisuja. Minusta tuntuu, että esimerkiksi kokoomus on tavallaan oivaltanut tämän. Katsokaa Stubbia tai Niinistöä. Molemmat ainakin yrittävät näyttää siltä, että tietävät mitä ovat tekemässä. Soininvaaraa ei siltä saa näyttämäänkään, mutta sama fiilis syntyy kun lukee hänen kirjoituksiaan.

Samaa ratkaisukykyä on lupa odottaa vaikkapa ammattiliitoilta. Jos jäsenellä on ylityökorvaukset saamatta, hän odottaa että liitto hoitaa ne, eikä ryhdy selittelemään työnantajan puolesta.

Murheita Bangkokissa

2008-11-26T21:54:00.003+02:00

Ostin keskiviikkona töistä tullessa matkalukemisiksi pitkästä aikaa pornolehden. Tällä kertaa Ilta-Sanomat.

Lehdessä kerrottiin vuolaasti tilanteesta Thaimaassa, jossa jopa suomalaisturistit ovat joutuneet odottamaan lentokentällä, koska paikalliset ovat käyttäytyneet huonosti.

Lehden pääaukeama huusi turistien tuskaa, koska "lähes 400 Finnairin matkustajaa odottaa kotiinpääsyä mielenosoitusten takia". Kaikkien katastrofien suurin murhe oli kaivettu esiin myös tällä kertaa : "Mitään ei tiedotettu", valittaa matkustaja itse asiasta kuultuna.

Ovatko normaalisti niin ystävälliset thaimaalaiset alkaneet ilkeiksi länsimaalaisia turisteja kohtaan ihan huvikseen. En tiedä. Mutta sen tiedän, että nyt oli taas jonkun pohjalaisen unelmaloma pilalla.

Ehkä aamulla lukematta jäänyt Helsingin Sanomat valaisee tilannetta. No ei paljon valaise. Pääotsikon mukaan "mielenosoittajat sekoittivat liikenteen." Entä seitsemän uutiset? "Poliittinen jännitys kiristyy".

CNN osaa kertoa, että mielenosoittajia ottaa päähän, kun edellisen vallankumouksen jälkeen vaaleilla valittu pääministeri olikin samaa sakkia kuin aikaisempi, korruptiosta syytetty Thaksin Shinawatra. Hänen toteutumattomiin vaalilupauksiinsa vuonna 2001 kuului yleinen terveydenhuolto ja rahan jakaminen köyhille.

Oppositioliikkeen perustaja oli Thaksinin vastustaja ja kilpailija mediabisneksessä. Ydinryhmästä löytyy bisnesmiehiä, yläluokan akateemisia ja muuten vaan aktivisteja. He ovat CNN:n mukaan sitä mieltä, että lainsäätäjät pitäisi mieluummin nimittää kuin valita vaaleilla. Ryhmän nimi muuten on People's Alliance for Democracy (PAD)

Mistä tässä riidellään?

Perintövero solmussa

2008-11-24T18:56:00.001+02:00

Hallitus pääsi viimein yksimielisyyteen perintöveron alentamisesta. Loppuratkaisusta ei paljon melua pidetty, mutta joissakin lehdissä sitä kutsuttiin tyylikkääksi ratkaisuksi. Tämähän on puhdasta soopaa.

Vähän mutkia oikoen asian voisi tiivistää näin: Kehittyvien maakuntien Suomi ry jakoi pääosin nykyisille hallituspuolueille vaalitukea yli 400 000 euroa. Seuraavassa vaiheessa Perheyritysten liitto sai kirjoittaa hallitusohjelman sen osion, missä käsiteltiin yrittäjien omaisuuden siirtämistä omille lapsille. Luonnollisesti se päätettiin tehdä verottomaksi. Koska Keskusta oli jäämässä jalkoihin jo lähdössä, myös maa- ja metsätilojen siirtäminen lapsille päätettiin tehdä verottomaksi.

Kun krapula alkoi seuraavana aamuna hellittää, ryhdyttiin miettimään mitä tuli sovittua. Asiaa päätettiin perustella työllisyydellä. Tämä peruste katosi, kun kaikki johtavat asiantuntijat sanoivat julkisesti, ettei näillä asioilla ole mitään tekemistä keskenään ja muutenkin koko idea
näyttää melko tyhmältä.

Asiaa yritettiin ratkaista monella tavalla; rajaamalla jollain tavalla yritysvarallisuutta, määrittelemällä lisähuojennus yritysvarallisuuden arvostukseen ja kehittämällä erilaisia taseiden avausmalleja.

Lopuksi oltiin niin solmussa, että oikeasti rikkaiden verot olisivat lisääntyneet. Tämähän ei tietenkään ollut tarkoitus, vaan päinvastoin.

Lopuksi päädyttiin alentamaan ihan perinteisesti kaikkien rikkaiden perintöveroja. Siinä sivussa alenevat pakosta myös tavallisten perillisten verot. Lopputulos varmaan on hyvä, mutta senhän sanelikin järki eikä poliittinen tahto.

Kannustinloukku

2008-11-16T18:11:00.002+02:00

Luin hiljakkoin - ystäväni Tapanin suosituksesta - Tuomas Nevanlinnan ja Jukka Relanderin mainion kirjan "Työn sanat". Siinä käydään läpi erilaisia suunnitelmista ja julkisesta keskustelusta tuttuja sanoja niiden historiaa muistellen.

Kirjassa oli muutamia erityisen hyviä sattumia, joista yksi on "kannustin". Tämä sana on taas ajankohtainen, kun Sata-komitea on uudistamassa suomalaista sosiaaliturvaa.

Nevanlinna ja Relander muistuttavat, että kannustamisen perustapaus on ratsastaja, joka potkii hevosta kylkiin sen menoa vauhdittaakseen. Sanan historiassa mikään ei viittaa innostamiseen, pikemminkin päinvastoin.

Oletetaan että kaikki ovat köyhiä ja haluavat parantaa tilannettaan luovuttamalla työnpanoksensa jollekin, joka rikastuu vielä enemmän. Asiat ovat hyvin ja järjestelmä toimii.

Jos käykin niin, että yhteiskunnallista varallisuutta jaetaan tasaisemmin, kaikkien ei olekaan pakko tehdä jatkuvasti enemmän tullakseen toimeen ja tehdäkseen jonkun muun rikkaaksi. Tästä tulee särö järjestelmään ja sitä kutsutaan kannustinloukuksi. On siis luotava niukkuutta. Tämän kanssa Sata-komiteakin näyttää nyt kamppailevan.

Työn sanat-kirjassa huomautetaan melko osuvasti, että kannustinjärjestelmät näyttävät jakautuvan kahtia. Jos ennestään rikkaille annetaan lisää rahaa, siitä ei seuraa kannustinloukkua. Sen sijaan todella pienituloiset ovat vaarassa joutua kannustinloukkuun pienilläkin lisätuloilla yhä nopeammin.

Exodus Kiinassa

2008-11-09T18:18:00.005+02:00

Hong Kongista usein mannerkiinaan matkustava nainen sanoo viimeisten muutaman viikon aikana todistaneensa kansanvaellusta Helmi-joen suistosta takaisin provinsseihin. " Shenzhenin asema on täynnä kotiin palaavia siirtotyöläisiä. Nyt vaellus tapahtuu liian aikaisen verrattuna normaaliin. Yleensä siirtotyöläiset lähtevät provinsseihin vasta kevätloman aikaan."

Tämä saattaa olla vasta alkua, sillä suuressa maassa on suuret numerot. Pelkästään Hong Kongin naapurikaupunkien teollisuuspuistoissa Shenzhenissä ja Dongguanissa arvioidaan olevan 40 miljoonaa työntekijää, joista noin 30 miljoonaa on siirtotyöläisiä provinsseista.

Pankkitsunamin odotetaan iskevän rajulla kädellä myös tänne kulutustavarateollisuuden ytimeen Pearl River Deltaan, jossa on jo alkanut irtisanomiset ja tehtaiden sulkemiset. Varsinaista iskua odotetaan ensi vuodelle, kun nyt tuotannossa olevat tilaukset on toimitettu.

Iskun ottavat vastaan teollisuuden työvoiman joustava elementti, siirtolaiset. Tätä liikkuvaa työvoimaa on tuotettu teollisuuden tarpeisiin yhteensä arviolta 200 miljoonaa ihmistä.

Hyvinvoivassa Hong Kongin ympäristössä heidän keskipalkkansa on noin 170 euroa kuukaudessa. Se on vähän, mutta kuitenkin melkein kymmenkertainen verrattuna tuloihin kotipuolessa. Se houkuttelee lähtemään muutamaksi vuodeksi kerrallaan.

Kiinassa tuli vuodenvaihteessa voimaan uusi työlainsäädäntö, joka periaatteessa pakottaa yritykset sopimaan työläisten kanssa työehdoista. Koska sellaisesta ei ole aikaisemmin kokemusta, voi vain kuvitella sekaannusten määrää. Nyt puhutaan nimittäin TODELLA suurista määristä yrityksiä.

Tietenkin on kehitetty myös kiertoteitä. Jotkut yritykset tekevät sopimukset englanniksi, joten niihin voi kirjoittaa mitä vain. Joissakin tapauksissa sopimuksiin pannaan varmuuden vuoksi useamman yrityksen nimi. Jos yksi joutuu vaikeuksiin laittomuuksista, sen voi lopettaa ja työvoima on valmiiksi toisen yrityksen palveluksessa.

Todella luova oli yritys, jossa palkka oli määritelty keskitasolle 1500 yaniksi, mutta se toteutettiin kahdella eri sopimuksella. Molempiin kirjattiin lain mukainen minimipalkka 750 yania. Sosiaaliturvamaksujen ja ylityökorvausten perusteena käytettiin vain toista sopimuksista, jolloin maksut puolittuivat.

Pörssi kaipaa Lipposta

2008-10-31T16:15:00.000+02:00

Amerikkalainen sijoittajaguru Jeremy Siegel on arvioinut Yahoo Finance sivuston kolumnissaan Yhdysvaltain presidenttien hallintokaudet sen mukaan, miten osakkeet ovat heidän aikanaan tuottaneet.

Siegelillä on pitkä horisontti. Hänen laskujensa mukaan viimeisen 120 vuoden aikana republikaanien hallintokaudella osakkeet ovat tuottaneet keskimäärin 8,25 prosenttia vuodessa. Demokraatit ovat lihottaneet sijoittajien salkkua omalla hallintokaudellaan keskimäärin 10,85 prosenttia vuodessa.

Jos suuressa maailmassa voidaan tehdä vertailuja, voidaan kai meilläkin. Otetaan lyhyempi ja ymmärrettävämpi aikajakso.

Harri Holkerin hallitus istui huhtikuusta 1987 - huhtikuuhun 1991. Vuosina 1988 - 1990 Helsingin pörssin indeksi putosi 24,15 prosenttia. Takkiin tuli, markkinat selvästi kavahtivat sinipunaa.

Ahon porvarihallitus aloitti kivisen taipaleensa huhtikuussa 1991 ja hallitsi huhtikuuhun 1995 saakka. Ensimmäinen vuosi oli tuskaa ja sijoittajat ottivat takkiinsa 21,82 prosenttia. Sitten homma alkoi luistaa ja vuoden 1994 loppuun mennessä päästiin 84,51 prosentin nousuun lähtötilanteesta.

Seuraavaksi remmiin astui Lipposen epäpyhä allianssi, josta oli kepulaiset jätetty rannalle. Hallitus tarttui toimeen 13.4.1995 ja hallitsi huhtikuuhun 1999 saakka. Pörssin indeksiluku vuoden 1995 alussa oli 1 845.08. Joulukuun lopussa 1998 oltiin luvussa 5 564.87. Nousua huikeat 201,61 prosenttia. Omaisuus kasvoi 50 prosenttia vuodessa.

Lipposen kakkoshallituksen vauhti hyytyi ja sijoittajat saivat vuosien 1988 ja 2002 välillä tyytyä naurettavaan 3,78 prosentin tuottoon, vuosituotoksi tulee reilu prosentti. Vaihtoivatko tyytymättömät markkinat pääministerin?

Jäätteenmäen tynkäkausi on laskettava yhteen Vanhasen ensimmäisen hallituksen kanssa, jotta saadaan vertailukelpoisia ajanjaksoja. Ilman Kokoomusta hallitus onnistui lihottamaan sijoitussalkkuamme 66,66 prosenttia vuosien 2003 - 2006 aikana. Noin 15 prosenttia vuodessa on kelpo tuotto, vaikka ei vedäkään vertoja Lipposelle.

Nykyinen Vanhasen porvarihallitus nimitettiin 19.4.2007. Hex yleisindeksin pisteluku oli 10616.94 ja elämä hymyili. Perjantaina vähän ennen neljää oltiin luvussa 6092. Pudotusta on 42,62 prosenttia lähtölukuun.

Lipponen kehiin ja heti!

Puoluelehti

2008-10-24T23:22:00.003+03:00

Hyvän poliittisen lehden arvo olisi siinä, että se monipuolistaisi tiedonvälitystä. Toisi asioihin erilaisia näkökulmia. Sen voi tehdä hyvin tai huonosti.

Erityisesti vaalien alla suomalaiset poliittiset lehdet, eli puolueiden äänenkannattajat sortuvat oman tulevaisuutensa kannalta synneistä pahimpaan, suoltamaan epäuskottavaa roskaa.

Muutenkin pienenevien tilaajamäärien kanssa kamppailevat lehdet käpertyvät yhä pienempään maailmaansa, jossa uskovaiset todistelevat toisille uskovaisille oman puolueen - ei niinkään ajatustensa - erinomaisuutta. Lisäksi vielä julkaistaan ilmoituksia kohderyhmälle, josta ei löydy yhtään uutta äänestäjää.

Puoluelehdet ovat nykyisellä hallintomallilla ikävässä välikädessä. Niitä hallitsevat suoraan tai välillisesti puolueet tai niiden sidosryhmät. Niissä ei ymmärretä journalismista senkään vertaa kuin lehtien toimituksissa. Jos vaalien alla tehtäisiin lukijan kannalta hyvää ja uskottavaa lehteä, vaalikuumeessa ylikierroksilla käyvä puoluetoimisto kokisi sen salaliittona. Kun julkaistaan kaikki mitä puolueen vaalikoneistossa keksitään, ollaan puoluetoimistoissa tyytyväisiä, mutta lukijat pitkästyvät ja kierre syvenee.

Voisikohan asioita katsella vähän laajemmasta näkökulmasta. Puolueet hoitaisivat tiedonvälityksensä omien nettilehtiensä kautta, mutta sanomalehtien tavoitteena olisi tehdä oikeita uutisia. Se vaatisi erilaista poliittisten lehtien hallintomallia ja lehtien yhdistämistä.

Minä esimerkiksi lukisin mielelläni sellaista reipashenkistä lehteä, jonka taustalla olisi koko poliittinen vasemmisto ja ympäristöliike sekä joitakin samaan suuntaan viittaavia kansalaisjärjestöjä. Lehti penkoisi niin puolueiden kuin yritystenkin toiminnan eettistä pohjaa, seuraisi päättäjien puheiden ja tekojen välistä ristiriitaa ja tutkisi itse asioita sen sijaan, että julkaisisi tiedotteita.

Valitettavasti sellainen lehti taitaa jäädä haaveeksi, koska hallinnossa istuisi omia palstamillejään viivottimella mittaavia puolueiden edunvalvojia, kirkumassa epäoikeudenmukaista kohtaloaan.

Olisikohan oikealle poliittiselle lehdelle niin paljon tilausta, että joku kaupallinen kustantaja voisi innostua asiasta?

Riiviötyöryhmä

2008-10-13T20:36:00.005+03:00

Sanomalehti Etelä-Saimaan mukaan Taipalsaarella on ilkivalta käynyt yhä härskimmäksi. Pieni porukka suttaa julkiset rakennukset, hajottaa bussipysäkit ja repii kukkaistutukset. Siis aiheuttaa mielipahaa ja harmeja meille tavallisille veronmaksajille.

Sivistystoimenjohtaja Seppo Paajanen sanoo, että "riiviövaiheessa olevan porukan hallitseminen tuntuu täysin mahdottomalta". Taipalsaarella onkin harkittu erityisen "riiviötyöryhmän" perustamista.

Loistava ajatus ja hieno nimi työryhmälle. Tämän voisi ottaa oitis käyttöön myös valtakunnallisella tasolla. Onhan kiistatta olemassa "riiviövaiheessa" oleva ryhmä, joka jatkuvasti kiusaa muita ihmisiä ja aiheuttaa kukkaistutusten repimiseen verrattavia tuhoja ympäristössään.

Kansallinen riiviötyöryhmä voisi paneutua valtakunnallisten riiviöiden rauhoittamiseen ja työn voisi aloittaa seuraavista riiviöryhmistä:

1. Surkeat copywriterit, joiden tekemiä radiomainoksia kuunnellessa tuntee puhdasta myötähäpeää.

2. Ahneet sijoituspankkiirit, jotka nousevat tuhkasta vaikka ne hautaisi kuinka syvälle kymmenen vuoden välein.

3. Huijarihyväntekijät, jotka vievät mummoilta rahat ja käyttävät ne uuteen Mersuun.

4. Poliitikot, jota alkavat kiusata ihmisiä kuukautta ennen vaaleja.

5. Valehtevat hiihtopomot, jotka eivät ymmärrä kriisiviestinnästä mitään, vaikka perusteesit taottaisiin kuuden tuuman naulalla otsaan.

6. Puhelinmyyjät, jotka tarjoavat ilmaiseksi näytekalsareita. "Voit valita joko pitkät ja lämpimät tai lyhyet tosi sporttiset".

Voin ruveta sihteeriksi ja saattaisi löytyä pari kehitysideaakin.

Aikamme alkemistit

2008-10-04T21:21:00.004+03:00

Koska rahamaailman katastrofin syistä on helppo olla jälkiviisas, liityn joukkoon.

Kaikki eivät tosin ole vain jälkiviisaita. Minulla oli tilaisuus vierailla Morgan Stanley konttorilla Lontoossa tammikuussa. Heidän analyytikkonsa kertoi miten tämä homma tulee menemään, roskapankin perustamista myöten. Sanoi vielä, että Amerikka kulkee Suomen pankkikriisin jälkiä seuraten, mutta isommassa mittakaaavassa. Kysyttiin kiholta laittaisiko tämä rahansa nyt osakkeisiin, jos sitä sattuisi olemaan. Sanoi ettei laittaisi.

Ihan tavallisella järjellä käsitettävät merkit olivat olemassa, niin tässä kriisissä kuin muissakin. Ja niin tulevat varmaan olemaan jatkossakin.

Kun raha on kasaantunut riittävästi, se käynnistää pumpun, jossa tarkoituksena on synnyttää lisää rahaa tyhjästä. Samaan lopputulokseen päästään kääntämällä rahanpainokoneiden vauhtinupit kaakkoon ja siirtymällä kolmeen vuoroon.

Mitä sitten ovat ne tavallisella järjellä käsitettävissä olevat merkit? No esimerkiksi kun lehdessä lukee, että;

maailman isoin kansantalous pyörii kiinalaisten lainarahalla ja ostovoiman kasvu perustuu kiinteistöjen arvon nousuun
asuntolainoja ja luottokortteja myyvät meklarit, jotka saavat palkkionsa sen mukaan kuinka moni on ottanut velkaa
Nokian p/e luku on yli sata
kansa jonottaa osakkeita, joista se ei ymmärrä mitään
hävittäjälentäjän kypärä maksaa saman verran kuin henkilöauto
Taipalsaarella kaupataan ihan tavallista rantamökkiä 1,6 miljoonalla
tavalliset ihmiset alkavat perustaa sijoitusyhtiöitä
netissä luvataan valuuttakaupasta 300 prosentin tuottoja
pankki lupaa talletuksille reilusti viitekorot ylittävää korkoa
joku keksii uuden säästötuotteen, jossa on on matala riski ja korkea tuotto

Kaikissa näissä tapauksissa joku alkemisti yrittää taikoa rahaa tyhjästä ja mitä kauemmin huijaus onnistuu, sitä kalliimmaksi se veronmaksajille käy. Kun kasaantuneet pääomat ovat vaarassa, heitetään Milton Friedmanin opit roskikseen, pelastetaan osakkeen omistajien rahat ja sanotaan kansalle, että tämä oli välttämätöntä markkinoiden vakauden kannalta.

Parempi olisi pelastaa velalliset.

Sano se

2008-09-18T23:59:00.001+03:00

Asuin nuoruuteni Valkeakoskella. Siellä ei ole koskaan arvostettu keekoilijoita. Ne ovat sellaisia ihmisiä jotka yrittävät olla muuta kuin ovat. Tämä tuli mieleeni kun katselin kuntavaalien puoluetenttiä televisiosta.

Kun poliitikko pääsee televisioon tai johonkin yleisötilaisuuteen, niin siviilioloissa ihan tavallinen ihminen alkaa puhua omituisesti. Hän muodostaa suojamuurin itsensä ympärille ja alkaa erikseen muodostaa lauseita, joiden on tarkoitus kuulostaa viisailta.

Lopputuloksena on yleistä puuroa, jossa panostetaan hyvinvointiin ja kehitetään rakenteita, vaikka asiat ovat loppujen lopuksi aika yksinkertaisia.

Toimihenkilöunioni kysyi jäseniltään mitkä asiat heille ovat tärkeitä kuntavaaleissa. Yli 13 000 ihmistä vastasi - ihan järkevästi. Hammaslääkäreitä pitää olla enemmän, että hampaansa saa korjattua kun se on kipeä eikä sitten kun se on jo mädäntynyt. Vanhuksia pitää auttaa tulemaan toimeen kotonaan, kun ei ole muutakaan paikkaa. Bussivuoroja pitää olla tarpeeksi että pääsee liikkumaan ja pyöräteitä pitää rakentaa, etteivät lapset jää auton alle.

Yksi poliitikkojen mieliaiheista on, kenen palkkalistoilla niiden pitäisi olla, jotka rakentavat julkisia palveluja tai ovat siellä töissä. Toimihenkilöistä 80 prosenttia on sitä mieltä, ettei sillä ei ole mitään väliä, jos lopputulos on hyvä. Tämä on siinä mielessä järkeenkäypää, että jos sauna palaa, niin ei minua kiinnosta kuka sen sammuttaa, kunhan joku sammuttaa.

Minun ääneni näissä vaaleissa saa joku sellainen, joka puhuu asioista omana itsenään ja niiden oikealla nimellä.

Tukholma

2008-09-06T15:54:00.004+03:00

Olen Tukholmassa, toista kertaa tällä viikolla. Ajattelin ostaa kaverille kahdeksan tuubia nuuskaa, mutta töppäsin jälleen aukioloajat. Nuuskaa saa ostaa vain käsittämättömään aikaan, kun laiva ajaa Ahvenanmaalta Tukholmaan. Sehän on luokiteltu melkein huumeeksi, jota saa kuitenkin ostaa jostain. Samalla tavalla kuin kannabista Amsterdamista.

Sinänsä Tukholma on tuttu paikka. Olen suorittanut jokaisen nuoren miehen elämään kuuluvan ensimmäisen hölmöilymatkani tänne ja kysynyt nakkikioskilta var är kungen? Myyjä vastasi suomeksi, että jos etsit kuninkaan linnaa, se on selkäsi takana. Lisäksi olen häiriköinyt Slussenilla vierailevana tähtenä 1970-lulla, kun asuin Eskilstunassa.

Muuten Tukholma on jollain tavalla hienompi paikka kuin Helsinki. En puhu nyt eliitin klubeista ja kulttuuritarjonnasta, vaan siitä mitä aistii ja näkee ihan kävelemällä ja laivan kannelta katselemalla.

Iso osa Tukholmaa näyttää Kruunuhaalta, joka on aina ilo silmälle. Laivalla sisään tullessa huomaa, että saaristo on asuttu, niin kuin sen kuuluukin olla. Onhan ihmisillä luontainen tarve oleskella veden ääressä, koska sitä pitkin pääsee tarvittaessa pois.

Kun menee Högtorgetille tai sen kauppahalliin, tarjolla on oikeasti halpaa ja hyvää elintarviketta. Kauriin paistia löytyy melkein samaan hintaan kuin meiltä lehmän kantturaa.

Jotkut näkevät ainoaksi ongelmaksi ruotsalaiset, jotka ymmärrettävistä syistä asuttavat Tukholmaa ja puhuvat pakkoruotsia. Mutta uskokaa tai älkää, saatuani oppikoulussa ehdot ruotsista ja sitä englannissa kielikurssilla (loogista?) kertailtuani, aloin pitämään siitä. Viimeisen niitin antoi Assa - Stenmanin lukkotehtaan skoonelainen montööri, jonka ainoat työkalut olivat iso leka ja vahvat mielipiteet. Oikea riksvenska on kaunista, toisin kuin kotoinen tökköruotsi.

Että kyllä ne ruotsalaisetkin kestää, ainakin täällä Tukholmassa.

Lempiharrastukseni shoppailu?

2008-08-27T12:47:00.000+03:00

Jalkapallokentän kokoisille, korvessa sijaitseville ostoskeskuksille povataan nyt ankeita aikoja. Vihdoinkin.

Olenkin jo ehtinyt ihmetellä voiko olla jotain tyhmempää tekemistä, kuin maleksia päivä ostoskeskuksessa. Näitähän on rakennettu juuri sillä oletuksella, että suomalaiset eivät enää keksi mitään muita elämyksiä kuin kaupassa käyminen. Siinä vaiheessa kun tämä oletus toteutuu, kannattaa koko kansakunnan vetää peitto lopullisesti korvilleen. Mitä kertoo tulevaisuudestamme, että lasten kaverikirjassa lukee harrastusten kohdalla "shoppailu", siis suomeksi tavaroiden osteleminen?

Joillakin usko on vielä lujassa. Henry Sukari iloitsee siitä että yhä useampi harkitsee kalliimpien tavaroiden ostamista ja muotikadulle on saatu 13 kauppaa lisää. Ymmärrän tietysti kauppiaan ilon, mutta laajemmin ajatellen se on pelkästään surullista.

Aikoinaan Korsossa asuessani ihmettelin mitä järkeä on rakentaa samaan risteykseen kolmen bensaketjun asemat. Nyt samaa voisi ihmetellä tavaratalojen osalta. Okei. Tärkeintä kaupankäynnissä on sijainti, mutta palvelujen saatavuuden kannalta se on todella erikoinen ajatusmalli. Esimerkiksi bensan laadulla on vaikea kilpailla.

Kokemukset muualta maailmasta kertovat, että kauppojen vieminen asutuskeskusten ulkopuolelle aiheuttaa ainakin kaksi asiaa. Toinen on se, että autottomat vanhukset eivät pääse kauppoihin, ellei ole kunnan taksiseteleitä ja toinen on se, että keskustat autioituvat ja slummiutuvat. Siellä voi kuulla enää tuulen ujelluksen betonitornien välissä.
Isot kaupat kuuluvat isoihin kaupunkeihin ja pienemmät kaupat pienempiin asutuskeskuksiin.

Jos joka viikonloppu ei pysty vertailemaan Cuccin kasseja tai potkimaan Bemarin kumeja kolmessa vierekkäin olevassa kaupassa, niin mitä väliä?

Ihmisten pää-äänenkannattaja

2008-08-13T12:18:00.000+03:00

Kuten tiedämme, Kauppalehti on elinkeinoelämän varsinainen pää-äänenkannattaja. jonka huomaa parhaiten sen pääkirjoituksista. Niissä on poikkeuksetta yritysten ja niiden omistajien näkökulma. Entä jos Suomessa olisi tavallisten ihmisten pää-äänenkannattaja. Minkälaisia pääkirjoituksia se voisi kirjoittaa? Kävisikö tällainen:

(ots)Joustoa tarvitaan(KL 12.8.08)

(alaots) Ihmisten hyvinvointi vaatii yrityksiltä reagointiherkkyyttä ja joustokykyä.

(teksti) Suomalaisten hyvinvointikyky on kansainvälisesti katsoen vaakalaudalla. Yrityksillä on varsin vanhakantainen näkemys siitä, että yritysten lisääntyvät voitot ja keventyvä verotus tuottaisi automaattisesti kansakunnalle hyvinvointia. Nyt näistä vanhoista poteroista on päästävä eroon.

Hyvinvointi syntyy pienemmistä asioista, kuten kattavasta sosiaaliturvasta, oikeudenmukaisesta palkkauksesta, turvallisuudesta ja erityisesti siitä, että elämässä on muutakin sisältöä kuin työ.

Muutamissa yrityksissä on jo havaittavissa asenteiden muuttumista. Joko pakon edessä tai kaukaa viisaasti niissä on ryhdytty kuuntelemaan työntekijöiden joustotarpeita. Eräissä yrityksissä palkat ovat nousseet samassa suhteessa tuottavuuden nousun kanssa ja työaikajärjestelyt on hoidettu siten, että ihmiset ehtivät viettää aikaansa harrastustensa ja perheidensä parissa.

Myös ihmiset ovat havahtuneet muutosten tarpeellisuuteen. Nuorempi ja hyvin koulutettu sukupolvi tuntee arvonsa ja osaa asettaa menetystä vapaa-ajasta perimänsä hinnan oikealle tasolle.

Tällaisia joustoinstrumentteja tarvitaan lisää. Todennäköistä on, että työn määrä ihmisen arvon mittarina menettää asemaansa ja yritysten perin jäykät toimintamallit perusteluineen uskottavuutensa.

Onnea MTK

2008-08-05T11:13:00.001+03:00

Jos joku ammattiliitto olisi saanut sovittua edellisen hallituksen kanssa omille jäsenilleen tuloveron puolituksen, olisi maassa noussut hirveä huuto. Kun MTK sai metsänomistajille reilun kahden ja puolen vuoden aikana noin 300 miljoonan euron verotuen, joka ensimmäisenä vuonna puolittaa metsän myyntitulojen verotuksen, asiaa kommentoitiin pari päivää.

Myös metsäteollisuus taputtaa paketille, koska valtio maksaa osan raaka-aineen kustannuksista ja puun hankintahintaa voi pudottaa ilman että tuottajat varsinaisesti kärsivät. Palkansaajat maksavat 75 prosenttia kaikista kerätyistä veroista. Siihen taskuun mahtuu useampikin käsi.

Verohuojennuksiin päädyttiin, koska "puu ei liikkunut". Siis metsänomistajat eivät halunneet myydä sillä hinnalla, jolla teollisuus olisi ostanut. Tähän tietysti vaikutti sekin, että verohuojennuksista oli liikkeellä itsensä toteuttanut huhu.

Nyt on keksitty lääke markkinatalouden keskeiseen ongelmaan, eli ostajan ja myyjän väliseen erimielisyyteen hinnasta. Valtio maksaa erotuksen. Samaa lääkettä on helppo soveltaa muuallakin.

Ammattitaitoisia ihmisiä on vaikea saada töihin, kun heille maksetaan niin huonosti. Puolitetaan verot.

Uudet talot eivät mene kaupaksi, kun niistä pyydetään ihan sikahintoja. Puolitetaan verot.

Hullut heiluvat veitsien ja pyssyjen kanssa kaupungilla, kun laitospaikka on liian kallis. Puolitetaan verot.

Miksei tätä ole aikaisemmin keksitty?

Kuka jää asemalle?

2008-07-20T20:54:00.004+03:00

Viime viikolla oli pitkästä aikaa taas mukava seurata pörssikursseja. Vallalla oli optimistinen tunnelma ja monien yritysten kurssit tekivät yli viiden prosentin päivänousuja. Kurssejahan kannattaakin seurata vain tällaisilla viikoilla, koska muuten tulee paha mieli ja paniikki voi iskeä.

Viime viikolla testattiin käytännössä, joko ahneus alkaa voittaa pelon. Sijoittajat miettivät onko pörssikurssien nousu jo alkanut, vaikka reaalitaloudessa varsinaista taantumaa ei vielä ole nähty . Kaikki tietävät, että monet osakkeet ovat nyt halpoja, koska niiden arvo on laskenut vuodessa 60 - 70 % vaikka tulos on vielä lähes ennallaan tai jopa parempi kuin vuosi sitten.
Tunnelmaa voisi kuvata näin: Lähtikö juna jo ja minä olin se ainoa pöljä, joka jäi asemalle töllistelemään?

Kun pörssiin kasvatetaan kuplaa ja hinnat nousevat ilman varsinaista perustetta, asetelma on päivastainen. Osakkeista maksetaan ylihintaa ja uskotaan että löytyy joku tyhmempi, joka maksaa vielä enemmän. Jossain vaiheessa vielä tyhmemmät loppuvat. Ikävintä on tietysti havaita että olit itse viimeinen.

Ne, jotka ovat ovat myyneet oikeaoppisesti kallilla, voivat nyt ostaa halvalla ja varmasti tekevätkin niin. Mutta koska ahneus ei ole vielä täysin voittanut pelkoa, ostoja tehdään ehkä pienissä erissä. Muuten voi käydä niin, että istut yksin junassa ja maksat koko laskun. Ehkä pörssikurssien todellinen pudotus onkin vasta alkamassa?

Kesätoivoja reilussa Suomessa

2008-07-10T23:32:00.004+03:00

Joka vuosi puolueet ja muut etujärjestöt päättävät hyödyntää lehtien uutispulan julkaisemalla kesän poliittisen puheenaiheen. Joka vuosi se jää tekemättä, koska on mukavampi lomailla niin kuin muutkin. SAK on perinteisesti melkein ainoana hyödyntänyt tilanteen. Tänä vuonna irtisanomistilastoilla, eikä sekään mikään skuuppi ollut. Pakko vain oli julkaista, koska muutakaan ei ollut.

Koska osa politiikan toimittajista on kuitenkin töissä, jotain pitää keksiä. STT oli keksinyt analysoida ennakkoon puolueiden kunnallisvaalikampanjoita haastattelemalla puheviestinnän professori Pekka Isotalusta. Hänen mukaansa – ylläri - puolueiden kampanjoista on vaikea löytää eroja. On mainostoimistojen keksimiä Suomen Toivoa ja Reilua Suomea, pullamössökampanjointia Kotikadun katsojille.

Uutisessa oli yksi miettimisen arvoinen huomio. Isotalus ”pelkää, että mainostoimistot alkavat määrittää puolueen linjaa. Keksivät iskulauseen, jonka alle mietitään sitten sisältöä.” Hän ottaa esimerkiksi Niinistön työväen presidentti – sloganin ja kysyy oliko ensin iskulause ja sitten alettiin miettimään sisältöä.

No. Varmaan mietittiin millä tavalla voitaisiin nujertaa demareiden yksinoikeus puhua palkansaajien äänellä. Tässä onnistuttiin hyvin ja mielenkiintoista onkin, miten sitä on jatkettu. Suomen Toivon punottavat korvat jatkaa sarjaa.

Koska kaikki pelkkien iskulauseiden varaan rakennetut kampanjat potkivat ajan mittaa omaan nilkkaan, ovat Kokoomus ja konseptin kehittänyt mainostoimistomies joutuneet miettimään, miten lisätään uskottavuutta. Tästä yksi varma merkki oli Kataisen taannoinen vaatimus pienentää palkka- ja pääomaverotuksen verokantojen eroa. Vaatimus on suoraan ammattiyhdistysliikkeen ja SDP:n ohjelmista.

Isotaluksen mukaan puolueet teettävät tutkimusfirmoilla selvityksiä, mitkä asiat ihmiset kokevat tärkeiksi. Jos ihmiset kokevat hoitoalan palkat tärkeiksi, silloin niistä puhutaan kampanjoissakin. Tietysti. Viime vaalien alla esimerkiksi tiedettiin, että Kokoomus aikoo luvata hoitajille palkankorotuksen. Samalla työmarkkinoita enemmän seuraavat tiesivät, että siinä on helppo kävellä miinaan. Talutusapuakin oli tarjolla. Myös nyt on selvitetty mitä toimihenkilöt, koulutetut, nuoret tai liikkuvat äänestäjät pitävät tärkeinä. Toimihenkilöiden osalta palaan tähän syksyllä. Toivottavasti puolueet toteuttavat edes osan niistä toiveista.

Mutta ei nykyistä hallitusta voi pelkästä aatteettomuudesta syyttää. Kyllä rikkaiden perintöveron poistaminen on ihan suoraselkäistä oikeistolaista politiikkaa. Edellisen hallituksen päätös varallisuusveron poistamisesta oli muuten samaa sarjaa, mutta hallituspohja huomioon ottaen ei kovin suoraselkäistä, eikä kovin aatteellistakaan.

Saaresta kauppaan

2008-07-04T22:23:00.001+03:00

Kun saaresta lähtee kauppaan, se on aina erityinen tapahtuma. Mennään veneeseen, veneellä rantaan ja autolla kaupunkiin. Matka voi olla mielialasta ja näkökulmasta riippuen joko huviretki ja vaihtelua saarielämään, tai sitten pois jostain muusta. Siksi kauppareissuja tulee pohdiskeltua tavallista tarkemmin.

On olemassa erilaisia kaupassa käynnin tarkoitusperiä. Tämä saattaa nyt maksaa parisuhteen, mutta isoin ero on tietenkin geeneissään keräilytaloutta kantavan naisen ja metsästäjägeenejä kantavan miehen välillä.

Kun mies lähetään saaresta kauppaan, hän lähtee metsästämään tiettyä tavaraa, sanokaamme maitoa riisipuuroon. Mies menee lähimpään kauppaan, metsästää maitopurkin ja maksaa pakollisen maksun alueen omistajan edustajalle, joka tässä tapauksessa on Valintalon kassa. Vihamielisiä heimoja välttääkseen hän poistuu nopeasti paikalta. Kun mies palaa metsästysmatkaltaan maitopurkki kainalossa, hän saa kuulla, että myös voi on loppu.

Kun nainen päästetään kauppaan, näkökulma on tyystin toinen. Kyseessä on sosiaalinen tapahtuma, jonka aikana mietitään, mitä muuta voisi ostaa. Voidaan myös arpoa lautasliinojen väriä. Ostajan kyky hahmottaa aikaa katoaa ja mukana oleva metsästäjämies hermostuu, koska ei ymmärrä mistä on kysymys.

Tästä säännöstä poikkeuksena ovat tietenkin puutavarakaupat, rautakaupat, venekaupat ja moottoripyöräkaupat, joissa kaikki asiat ovat hyvästä syystä päälaellaan.

Nupissa hurisee

2008-06-22T20:47:00.000+03:00

Siirtyminen loman ajaksi ihmiselle luontaiseen rytmiin ja olomuotoon saa mielen hämmennykseen.

Pääkopassa menee vielä sataa, mutta mökki seistä toljottaa rauhallisena ja metrinen heinänkorsi muistuttaa, että tästä ei selviä kokousta pitämällä tai kännykkää näpräämällä.

Tonttia mittaillessa alkaa mielikuvitus rullata, kun energia alkaa etsiä uusia kohteita. Jospa tekisi yhden hirsimökin tuonne kalliolle, tai savusaunan? Puuta on omassa metsässä, eikä sen niin iso tarvitsisi olla. Hongat on kaadettava kevättalvella ja annettava kuivua. Pitää olla mönkijä että saa tukit siirrettyä, täytyy selvittää mistä saadaan kenttäsaha. Mitenkähän täällä tarkenee tukkisavotassa talvella? Saariolosuhteet tuovat lisää haasteita. Jotta saisi mönkijän ja muut tarpeet saareen, on tehtävä uusi laituri. Sellainen ponttoonimallinen, johon saa ajettua vaikka peräkärryn päälle.

Tässä vaiheessa kannattaa tarttua dekkariin ja totutella pari päivää.

Sitten voikin tyhjentää paskahuussin, uusia vajan katon, tehdä verannalle astiakaapin ja muita sellaisia asioita, joita ihmisen kuuluukin. Käydä verkoilla, lämmittää saunaa ja tehdä polttopuita. Elämä löytää rytminsä.

Onnea Tapio

2008-06-14T16:51:00.000+03:00

Täytät tänään lauantaina 50 vuotta. Samalla se tarkoittaa, että minäkään en ole kaukana rajapyykistä. Ikääntymisen välttämättömyys on valjennut pikkuhiljaa, kun ensin työkavereiksi alkoi ilmaantua itseämme nuorempia ja sitten jo lääkäritkin näyttivät klopeilta. Tämä siis tapahtui meille molemmille kauan sitten.

On mukava, että on kavereita jotka saattavat soittaa, kun joku asia juolahtaa mieleen, aloittaa tarinan kesken lauseen ja myös lopettaa yhtä yllättäen. On myös mukavaa, kun voi muistella vaikkapa sitä, miten joskus -80 luvulla kiivettiin yöllä Mukkulassa hotellin katolle hölmöilemään. Siinä olisi saattanut henkikin lähteä.

Sen lisäksi, että täytät tänään vuosia, olet mennyt naimisiin. Onneksi olkoon Sinulle ja Kirsille. Elämä hymyilee ja sitä osaa näin vanhemmiten arvostaa.

Ystäväsi Pekka

Vanhukset pyörän renkaassa?

2008-06-02T21:12:00.001+03:00

Aika ajoin ilmestyy uusia poliittisesti hyväksyttäviä ilmaisuja. Vanhoja tuttuja ovat tietysti juoppojen nimittäminen päihderiippuvaisiksi ja vammaisten sanominen liikuntarajoitteisiksi.

Viime eduskuntavaalien alla yleistyi termi "ikäihminen", joka tarkoittaa siis vanhusta. Mitä häpeämistä vanhuudessa on? Kaikki jotka eivät kuole nuorena, tulevat vanhoiksi.

Toinen yleistynyt ilmaisu on "keskiö". Vähän väliä joku asia on jonkun keskiössä. Missä helvetin keskiössä? Polkupyörässä on keskiö. Se on siinä renkaan keskellä ja siinä on laakerit että pyörä pyörii.

Googlasin huvikseni näitä ilmaisuja ja löytyihän niitä. Opetusministeri Sari Sarkomaan mielestä "Henkilöstön aseman parantaminen on yliopistouudistuksen keskiössä." No tämähän nyt on vitsi ilman polkupyörän renkaitakin.

Ulkoministeriön mukaan "Perussopimusuudistus on keskustelujen keskiössä yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvostossa." Niin varmaan.

Microsoftin mukaan sen "mobiilistrategiassa kuluttajat ovat keskiössä". Uskallan epäillä.

Yksi hauskimmista oli Kainuun maakuntajohtaja Hannu Leskisen ilmaisu "Kainuulainen ikäihminen palvelujen keskiössä." Mitä? Vanhukset siis ovat jo siellä vai ne pitäisi tunkea sinne?

Kyllä liike-elämäkin asioiden välttelyn osaa. Sattumoisin huomasin lehdestä ilmoituksen, jossa JYSK "kutsuu tuotteen takaisin". Tuote on teltta, jossa "ilman saatavuus saattaa jäädä puutteelliseksi". Toisin sanoen sinne voi tukehtua, kun ilma loppuu. Toivottavasti nämä pikku teltat nyt kuulevat JYSKin kutsun ja kipittävät takaisin kauppaan.

Puolueeton myyjä?

2008-05-20T12:57:00.001+03:00

Helsingin käräjäoikeus tuomitsi Nordean maksamaan tanssija Åke Blomqvistille ja hänen vaimolleen miljoonan euron korvauksen puutteellisista sijoitusneuvoista vuosituhannen vaihteessa. Se oli hyvä päätös paitsi tanssijapariskunnan talouden kannalta, myös yleisemmin. Toivottavasti pankkien ja sijoitusneuvojien etiikka ja asiantuntemus tulevat yleisiksi ihmettelyn aiheiksi.

Me tarvitsemme näköjään aika ajoin opetuksia muistuttamaan, että puolueetonta myyjää ei ole. Myyjän tehtävänä on myydä ja sinun tehtävänäsi on maksaa. Tunnen tapauksia, joissa vanhuksille on myyty lyhyen koron rahastoja tyyliin " tämä on vähän niin kuin pankkitalletus, mutta korko on parempi". Itselleni yritti eräs sijoitusneuvoja myydä jotain Latinalaisen Amerikan rahastoa, koska keskustelussa oli käynyt ilmi, että olen käynyt siellä ja opiskellut vähän espanjaa.

Erityisesti vanhemman polven väelle pankin tai pankkiiriliikkeen virkailijat ovat asiantuntijoita, jotka "varmaankin tietävät mikä on minulle parasta" . Näinhän ei ole. He tietävät ainoastaan mikä on pankille tai pankkiiriliikkeelle parasta.
Jos mainostaminen rahastoista ja eläkevakuutuksista olisi avointa, niissä kerrottaisiin että rahoista voi helposti hävitä puolet, mutta vain Sinun rahoistasi. Pankin ja henkivakuutusyhtiön palkkiot juoksevat ihan normaalisti. Jos konsernin tulos alkaa hiipua, oma pankkiiriliike tai sijoitusosasto voi aina kierrättää vähän rahaston salkkua ja kuitata normaalit kaupankäyntikulut.

Pienemmässä mittakaavassa näitä uunotuksia löytyy jokaiselle päivälle. Erääseen palvelutaloon soitteli operaattorin jälleenmyyjä ja kauppasi halpoja liittymiä. Pienen kansaneläkkeen varassa sinnittelevät eläkeläiset ovat helppo kohde, liittymä vaihdetaan kun vaihto on ilmainen ja "asiantuntija "suosittelee. Tässä tapauksessa puhelin alkoi toimia vasta sitten, kun vanhukset olivat taksilla käyneet vaihtamassa postissa tulleet SIM-kortit omiin puhelimiinsa sopiviksi.

Muutama vuosi sitten kaikissa kännyköissä ja niiden malleissa oli erilaiset laturin piuhat, mistä syystä koko repertuaari piti vaihtaa puhelimen vaihdon yhteydessä ja laatikot pursuavat vieläkin turhia piuhoja. Sama koskee tietysti partakoneen teriä. Kävin tänään kaupassa ja ostin paketin vaihtoteriä. Arvatkaa vaan sopivatko ne yhteenkään peilikaapissa olevaan tyhjään varteen. Kuka perkele ehtii painamaan mieleensä minkä merkkisellä ja mallinumeroisella partakoneella haiveniaan ajelee?

Pamflettien aika?

2008-05-07T23:24:00.001+03:00

Michael Moore ja Naomi Klein ovat tehneet hyvää työtä yhdistämällä kaupallisen menestyksen ja poliittisen kirjallisuuden. Tauti leviää ja poliittisia kirjoja alkaa ilmestyä tihenevään tahtiin meilläkin.

Lukaisin Into-kustannuksen ja Liken tuoreen pokkarin ”Puolueiden kriisi” ja se oli virkistävä kokemus. Kirjasessa on pääasiassa erilaisten vasemmistolaisten ja punavihreiden aktiivien kritiikkiä vasemmistopuolueista ja vihreistä.

Takakannen mainostekstin mukaan kirjanen tarjoaa tuoreita ajatuksia demokratian pelastamiseksi. ”Pamfletti siitä, miten puolueet ovat taantuneet teknokraattisiksi ääntenkeruuautomaateiksi, joiden politiikan sisältö henkilöidään mediajulkisuudessa eläviin johtajiin.” Hyvä lähtökohta.

Kirjassa edetään jo edellä mainitun Naomi Kleinin viitoittamalla tiellä; pahan ydin on uusliberalistinen talouspolitiikka, joka on salakavalasti ujuttautunut Suomenkin yleisideologiaksi.

Näkökulman yksiulotteisuus vähän häiritsee ja toimitustyössä asialle olisi ehkä voinut tehdä jotain. Jos tämän unohtaa, kirja on terveellistä luettavaa kaikille puolue- ja muillekin järjestöaktiiveille. Ajatus politiikan palauttamisesta takaisin politiikkaan ei tietenkään ole uusi, mutta tässä ajassa se voi jälleen olla tuore.

Esitykset siitä, miten demokratia pelastetaan vaihtelevat peruskoulun kuuden viikon maailmanparantamisen opetusjaksosta globaalin puolueen perustamiseen. Hyvä asia tässä on, että ei ole jääty näpertelemään sen kanssa pidetäänkö puoluekokous joka toinen vai joka kolmas vuosi.

Televisioesiintymisellään ja paskaduunipuheillaan tutuksi tullut Eetu Viren heittää (vasemmisto)puolueille pahoja piikkejä, kuten ” mistä lähtien vasemmiston on pitänyt huolehtia siitä, että kapitalistit saavat tarpeeksi halpaa ja alistuvaa työvoimaa” tai ”vasemmiston olisi opittava jättämään ihmiset rauhaan, sen sijaan että se teeskentelee tietävänsä miten ihmisten tulisi elää.”

Keskustelua ja mielipiteitä on kaivattu. Tässä niitä nyt on.

Rento ote helpottaa

2008-04-29T23:00:00.001+03:00

Kävimme kaverin kanssa pelaamassa tennistä parikymmentä vuotta sitten. Silloin lähtökohtana oli se, että tämä homma osataan ja tavoitteena oli voittaa. Palloa lyötiin hampaat irvessä, sillä kyseessähän on voimalaji ja aikaa vain tunti.

Pelaamiseen tuli pitkähkö tauko, koska molemmille ilmaantui muita harrasteita. Muutama viikko sitten ajattelimme kokeilla uudelleen. Tällä kertaa päätimme ottaa tunteja ja katsoa miltä tuntuu. Opettajaksi valikoitui Pekka Forstadius, jolla näytti nettisivujen perusteella olevan mielenkiintoisia ajatuksia.

Ensimmäisellä tunnilla Forstadius muistutti, että ihminen kehitti huvikseen taidon lyödä palloa edestakaisin yli verkon.

Näillä tunneilla ei harjoiteltu ranteen tai jalkaterän oikeita asentoja, vaan mietittiin miltä hyvä lyönti tuntuu ja miten siitä voi oppia. Muutamat yksikertaiset neuvot ohjasivat oikeaan suuntaan.

Oli hauskaa huomata, että keskittyminen ja rauhallisuus ovat tärkeämpiä kuin voima ja tekniikka. Ainakin, jos on tarkoitus pelaamisen avulla rentoutua ja nauttia pallottelusta. Huomasin myös, että samat opit ovat sovellettavissa esimerkiksi golfiin. Siinäkin ajatusten harhailu, hosuminen ja mailasta puristaminen tuottavat surkeimmat tulokset ja pahimman stressin.

Tennis- ja golf-lehdet ovat pullollaan tarkkoja kuvasarjoja ja ohjeita siitä, miten suuret mestarit lyövät palloa. Sitten uskotellaan, että kun lyöt miljoona kertaa samalla tavalla, lihasmuisti hoitaa loput. Ei hoida. Asia täytyy ihan itse oivaltaa.

Rento ote helpottaa onnistumista golf- ja tennislyönneissä, mutta helpottaa se paljon muussakin.

http://www.aikuistennis.com

Ei tässä hankkeita kaivata, vaan lääkäreitä ja hoitajia

2008-04-17T11:27:00.001+03:00

Vanhasen ykköshallitus valmisteli suurella tohinalla kuntien palvelujen parantamiseksi "Paras"- hankkeen. Tarkoitus oli saada pakotettua pienet kunnat yhteen ja suuruudesta lisää tehoja palveluihin.

Nyt tuloksia on selvitetty Lapin yliopistossa ja on huomattu, että kuntia on kyllä saatu yhteen, mutta muuta ei sitten olekaan tapahtunut. Tässä on käsissä aika tyypillinen poliittinen harhanäky. Ekonomistien opastuksella uskotaan, että suuri on automaattisesti kaunista ja tehokasta. Ei tietenkään ole.

"Pari piirua ihmisen suuntaan" oli SDP:n - siis toisen viime hallituksen päähallituspuolueen linjaus. Sehän tarkoittaisi, että poliittisia tavoitteita asetetaan sen mukaan mikä tuottaa ihmisten kannalta parhaan tuloksen. Ei siis puolueen kannalta, etujärjestöjen kannalta, elinkeinoelämän kannalta tai valtiovarainministeriön kannalta, vaan ihmisten kannalta.

Jos haetaan suuruuden hyötyjä, täytyy tehdä muutakin kuin pakottaa ihmiset kauemmaksi lääkäriin ja kouluun. Perusongelma esimerkiksi terveydenhuollossa on se, että lääkäreitä, hoitajia ja sosiaalityöntekijöitä on liian vähän sairaisiin ja ongelmaisiin nähden, tai sitten he tekevät muuta kuin hoitavat sairaita tai ratkovat ongelmien syitä.

Jos kunnat (koskee myös yrityksiä ja järjestöjä) pannaan yhteen, täytyy samalla muuttaa rakenteet ja katsoa mitä tehdään ja miten, jotta tavoitteet toteutuvat.

Selvityksessä tuli ilmi myös, että 26 kuntaa ei ollut mukana lain vaatimassa yhteistoiminta-alueessa eikä siellä ole vähintään 20 000 asukasta, kuten laki vaihtoehtoisesti vaatii. Onko mahdollista, että jossakin näistä kunnista sosiaali- ja terveyspalvelut on silti hoidettu kuntalaisten mielestä hyvin, jopa paremmin kuin isommassa naapurikunnassa? Olisiko asiat paremmin, jos kurjuus tasattaisiin?

Jos minä selviän hengissä vanhaksi, riitelen mieluummin viimeiset vuoteni maalla pienessä palvelutalossa kuin korisen monen sadan muun höperön kanssa isossa loppusijoituskolhoosissa.

Markkinat kirjoittavat

2008-04-08T20:33:00.001+03:00

Kun yritykset antavat osavuosituloksia tai vähentävät henkilökuntaa, niin uutisissa kerrotaan, kuinka ”markkinat reagoivat”. Näitä markkinareaktioita yritysjohtajat odottavat ja pelkäävät.

Mutta pelkän reagoimisen lisäksi markkinat myös kirjoittavat. Tässä hieman esimerkkiä markkinavoimien dialogista erään osakevälittäjän keskustelusivulta:

- Mä taoin perjantaina kilon turskan, kun jouduin puoli kuudelta lyömään noksut laitaan. Sieltähän se taas nousi, mutta turbiiniin tuli ja väärässä olin. Onneksi on noita daxikalleja. Pari lounasta kotiutin jo aiemmin ja loput ovat siirtyneet päivälliskerhoon.
- Eikö sulla ollut 50 pisteen sääntö? Ei alta 50 pojon päässä knokista olevia lappuja taskuun? Ei välttämättä lainkaan pöljempi sääntö muuten.
- On ja siksi ei hotsita ostaa tuota.
---
- Sinne män intrat , daxista irtosi 6br, noksusta vähän enemmän eli 34br. Taskuun jäi kaffen vajaa lounas.
- Oletko edelleen palkkatöissä vai oletko siirtynyt kokopäiväiseksi warrehemmoksi?
- Kuukausipalkalla näitä tehdään,eli otona treidaan. Päivätyön teen muissa hommissa.
- Bueno! Mulle jäi vähän yön ylikin, saas nährä miten käy.
---
- JPY/USD kurssin perusteella peräluukku
- Nipponinpoika ei ole satavarma
- Parempi japsi alla kuin putti perässä
- Putti tilin tuo
.-.. ellei knokki vie.
---
- Lähtikö Nesteestä 'osinko' keskellä päivää, kun loikkasi yli puoli euroa alaspäin jokunen minuutti sitten?
- Ei kai siellä ole uusia tulipaloja
- NON:n kaveri lähti heti paikalle 49k turbocallesatsilla!, NES8E16E17.00TR.2SHB
- Homma hoidettu, otti melkein lounaan 12 min.

Näillä mennään.

Autoedusta matkaetuun

2008-04-01T11:46:00.005+03:00

Joukkoliikenteen suosiminen ympäristösyistä on yksi niitä harvoja asioita, joihin on perusteltua käyttää verotuksen ohjaavaa vaikutusta. Nythän sitä käytetään yksityisautoilun suosimiseen autoedun kevyellä verotuksella.

Suomalaiset työnantajat ovat katsoneet tarpeelliseksi antaa 60 000 suomalaiselle perheelle mahdollisuuden matkustella ilmaiseksi henkilöautolla vapaan autoedun turvin. Lisäksi 20 000 perheellä on auton käyttöetu. Verottajan näkökulmasta kyse on yhteensä 468 miljoonan euron edusta, josta on työnantajat ovat perineet korvausta yhteensä vajaat 2,8 miljoonaa.

Asiaa voidaan arvioida myös todellisten kulujen kannalta. Keskihintaisen auton saa huoltoleasingillä noin 600 eurolla kuukaudessa. Jos auto kuluttaa vaikkapa 7,5 litraa satasella, bensaa kuluu 30 000 kilometrin vuosiajolla 2250 litraa vuodessa. Se maksaa 3150 euroa. Kulut työnantajalle vuodessa ovat 10 350 euroa. Yhteislasku on 621 miljoonaa euroa.

Nykyisten taksojen mukaan 10 350 eurolla saisi esimerkiksi;
- 22 HKL:n vuosikorttia, tai
- 235 Tampereen liikennelaitoksen kuukausilippua, tai
- kolme VR:n vuosilippua välille Helsinki-Lahti, tai
- voisi ajaa bussilla 90 000 kilometriä

Kaikkein järkevintä olisi tietysti rakentaa yhteislippujärjestelmä, joukkoliikenteen valtakunnallinen (perhekohtainen) matkakortti, jolla voisi kulkea niin paljon kuin sielu sietää ja työaika joustaa. Kun matkustajamäärät lisääntyisivät, myös taksat voitaisiin painaa alemmaksi. Ehkä voitaisiin jopa lisätä vuoroja ja pysäkkejä niiden vähentämisen sijaan.

Ikävä puoli tässä on se, että autoetunsa menettäneiden tuska olisi suurempi kuin matkalipun saaneiden onni. Me emme enää kuuluisi 60 000 suomalaisen etuoikeutettuun luokkaan, koska muutkin voisivat matkustella edullisesti. Ja siitähän vasta meteli nousisi.

Juurettomat juovuksissa

2008-03-24T10:58:00.002+02:00

Luin suurella mielenkiinnolla ruotsinsuomalaisen Susanna Alakosken Ruotsissa kohua herättäneen kirjan ”sikalat”, eli ”svinalängorna”. Siinä Alakoski kertoo pienen tytön näkökulmasta Ruotsiin muuttaneesta suomalaisperheestä, joka asuu lähiössä ja juopottelee.

Henkilökohtaiseksi asian tekee se, että 1970 luvun puolivälissä tulin itsekin asuneeksi Ruotsissa vuoden päivät. Kun lukeminen ei keskikoulun jälkeen maittanut, isä lähetti minut sinne itsenäistymään ja vierasta kieltä opettelemaan. Olin töissä metallitehtaassa ja asuin lähiössä.

Alakosken kirjassa isä ja äiti ovat tuurijuoppoja ja kavereita riittää yhtä kauan kuin viinaa. Lapset jäävät heitteille ja sosiaalihuolto on vakiovieras – kuten Ruotsissa kuuluukin. Mutta en kyllä oikein käsittänyt miksi kirjasta on tullut myyntimenestys Ruotsissa. Onko juurettomien juopottelu lähiöissä yllätys ruotsalaisille? Onko tämä ollut kaikki nämä vuodet sveamamman suuri salaisuus?

No, onhan kirja koskettava ja varmasti sydänverellä kirjoitettu. Pienen tytön kokemukset voi kuvitella ja niihin voi eläytyä. Jopa niin, että itsellekin tulee paha mieli. Siihen sen suosio ehkä perustuukin.

Oma retkeni oli tietysti itsenäistymisen pikakurssi. Houkutuksia oli ja toisinaan niihin tartuttiin. Hyvinvointivaltio näytti parhaat puolensa, kielikoulutus oli siirtolaisille ilmaista ja sairaslomaa sai soittamalla kolikkopuhelimella automaattiin; ”Ont i magen”. Palkka oli 16 kruunua tunti ja pubissa sai olutta alaikäisenä.

Muistan oikeastaan kahdenlaisia suomalaisia. Jo aikaisemmin paikkakunnalle muuttaneita perheitä, jotka asuivat söpössä omakotitalossa ja elivät ruotsalaista perhe-elämää. Sitten oli meitä nuorempia seikkailijoita, joista osa selvisi kunnialla ja osa hukkui tuoppiin tai huumeisiin.

Mutta ei tämän selvittämiseksi tietenkään Ruotsiin olisi tarvinnut mennä. Samat juurettomuuden jäljet löytyvät mistä tahansa paikasta, jossa unelmat ovat särkyneet ja ainoat kaverit löytyvät kapakasta tai ostarin kulmalta.

Työaikaa vai omaa aikaa?

2008-03-17T14:10:00.003+02:00

Tuottavuus on sadassa vuodessa noussut 14 -kertaiseksi. Teknologian piti samassa suhteessa vapauttaa meidät kiireestä, mutta kävikin päinvastoin. Mitä hienompi tietokone tai kännykkä on, sitä varmemmin työt seuraavat mukana.

Isoja virstanpylväitä työaikakysymyksessä ovat olleet SDP:n Forssan ohjelman 1903 vaatimus 8 tunnin työpäivästä, joka toteutui 1917 ja siirtyminen viiden päivän työviikkoon 60 luvun lopulla. Sen jälkeen on lähinnä siirrelty kirkollisia juhlapyhiä.

Talouselämä, eli ne kuuluisat markkinat ovat auki kellon ympäri jossain päin maailmaa. Tästä seuraa omalla ajalla työskentelyä, jota ei mitata. Se kuitenkin pitää ison joukon ihmisiä henkisesti kiinni töissä koko ajan. Se työaika jää kokonaan korvaamatta rahallisesti. Tämä on iso ja ajankohtainen ongelma toimihenkilö- ja asiantuntijatyössä.

Yhteiskunnassa alkaa olla onneksi olla merkkejä siitä, että tästäkin asiasta vielä puhutaan. Pari aiheesta äskettäin julkaistua hyvää kirjaa ovat olleet Osmo Soininvaaran "Vauraus ja aika" sekä Kaisa Kautto-Koivulan ja Marita Huhtaniemen "Vapaaksi kvartaalitalouden talutusnuorasta".

Soininvaaran ajatus on karkeasti se, että osa tuottavuuden kasvusta pitäisi jakaa lisääntyvänä vapaa-aikana, koska sen arvo säilyy ja tuottaa tehokkaammin onnellisuutta kuin raha. Kautto-Koivulan ja Huhtaniemen kirjassa on sama arvolataus; ihmisten pitäisi nykyistä paremmin pystyä päättämään omasta ajastaan ja tekemisistään.

Tuorein kommentti asiaan saatiin sunnuntain (16.3.) Helsingin Sanomissa, jossa filosofian tutkija ja toimittaja Jakke Holvas kirjoitti postfordismista otsikolla "Tietotyön tekijä elää ympärivuorokautisessa valmiustilassa".

Toimihenkilöunioni teetti ennen työehtosopimuskierrosta TNS gallupilla tutkimuksen, jonka otos vastasi työssäkäyviä suomalaisia; kaikissa tuloluokissa ja ikäryhmissä olisi mieluummin otettu viisi päivää vapaata kuin 2 % korotus bruttopalkkaan. Näillä on laskennallisesti sama kustannusvaikutus, mutta palkansaajan kannalta vain vapaa-ajalla on pysyvä arvo, johon verottajakaan ei koske. Kun veimme vaatimuksen työajan lyhentämisestä työnantajille, he toljottivat sitä suu auki naama punaisena.

Kysymys kuuluu: Millä tavalla me tulevaisuudessa mittaamme työaikaa, jotta se ottaa huomioon kaiken tehdyn työn ja onko meillä vihdoin varaa ottaa vähän löysemmin?

Juu vai ei?

2008-03-11T22:23:00.004+02:00

Kaikilla poliittisilla puolueella olisi hyvä olla sellaisia poliittisia tavoitteita, jotka se aikoo toteuttaa. Vielä parempi on, jos muutkin kuin oma suunnitteluosasto ymmärtävät mitä on tarkoitettu.

Mieleeni onkin juolahtanut muutamia väittämiä, jotka on helppo ymmärtää ja joihin voi vastata juu tai ei. Olisi mukava tietää mitä vaikkapa SDP:n puheenjohtajaehdokkaat vastaisivat.

Väite 1: Osa tuottavuuden kasvusta pitäisi jakaa lisääntyvänä vapaa-aikana, koska sen arvo säilyy.

Väite 2: Kannattavien yritysten pitää osallistua irtisanomiensa ihmisten uudelleenkoulutukseen taloudellisesti, koska niillä on siihen varaa ja se on oikein.

Väite 3: Jos tuotantolaitos lopettaa toimintansa, sen kuuluu siivota jälkensä, sillä kuka muukaan ne siivoaisi.

Väite 4: Työsuhdeautoilun tukeminen kannattaa lopettaa ja ohjata sekin tuki julkiselle työpaikkaliikenteelle, koska autoista ei maailmassa tule olemaan pulaa. Pulaa tulee olemaan puhtaasta ilmasta.

Väite 5: Natoon ei kannata liittyä koska enemmistö suomalaisista ei pidä sitä järkevänä, vaan suorastaan tyhmänä.

Väite 6: Kaikkia säästämisen muotoja pitää kohdella verotuksellisesti samalla tavalla ja huojentaa tuoton verotusta sapattivapaan, työttömyyden ja uudelleenkoulutuksen ajalta.

Väite 7: Yli viisikymppisten (tai kuusikymppisten) ei tarvitse enää tehdä 8 -tunnin työpäiviä, koska he ovat urakkansa hoitaneet. Koko työajan käsite pitää muutenkin määritellä uudelleen, koska sitä on viimeksi mietitty silloin, kun lauantaista tuli vapaapäivä.

Näin aluksi.

Korhonen vedättää

2008-03-01T16:34:00.002+02:00

Poliittinen elämä saa vihdoin pirteitä piirteitä, kun demareiden sirkus starttaa maakuntiin ja Keskustan puoluesihteeri on hajottavinaan hallitusta.

Eihän tässä oikeasti ole kysymys mistään Keskustan ja Kokoomuksen välirikosta tai Keskustan sisäisestä hajaannuksesta. Korhonen hoitaa vain omaa hommaansa puoluekoneiston rasvaajana. Se ottaa Kokoomusta päähän, joka ei kuitenkaan ole Korhosen ongelma.

Puoluesihteereiden seuraava suuri koitos ovat kunnallisvaalit. Hallitus ei nyt ole parhaassa huudossa Keskustan vahvoilla kannatusalueilla pohjoisessa, eikä ehkä muuallakaan samaistuttuaan Kokoomuksen ministereiden puheisiin ja tekoihin. Puolueella on vaikeuksia saada edes ehdokaslistoja täyteen ja se on Korhosen ongelma.

Jotta vaaleista ei tulisi Kepun näkökulmasta puhdasta katastrofia ja samalla perussuomalaisten ja Soinin voittokulkua, on puolueen ryhdistäydyttävä jollakin tavalla edes julkisuudessa. No, tähän tarjoaa media auttavan kätensä. Tietenkin on uutinen, jos hallituspuolueen puoluesihteeri alkaa kaatamaan hallitusta ihan omin päin. Sori vaan. Veikkaisin kyllä, että nyt vedätetään. Korhonen on saanut juuri sellaisen julkisuuden ja maineen kuin on halunnutkin. Vanhanen on samaan aikaan pysynyt valtiomiessarjassa provosoitumalla vain sopivasti.

Kun Korhonen nyt marssii Kemijärven ja muiden pohjoisen kylien pirtteihin, hän voi uskottavasti uhota ja lyödä nyrkkiä pöytään. Keskusta on tavallaan samaan aikaan hallituksessa ja sen ulkopuolella. Jokainen ymmärtää, että se on vaalien kannalta paras tilanne.

Sekin muuten on hyvä, jos joku vähän vahtii puolueen tekemisiä ja omien kannattajien etuja, ettei hallitusryhmä hyppää jokaisen kulkukauppiaan rekeen. Sellainen kriittinen ääni tekisi hyvää muillekin puolueille ja parhaiten rooli sopisi puolueen omalle lehdelle, jos sellainen sattuu olemaan.

Melkein toimii

2008-02-24T14:09:00.000+02:00

Joskus sitä tulee kiinnittäneeksi huomiota aika pieniin asioihin. Kuten esimerkiksi siihen miten jotkut asiat lähes toimivat.

Muutamiin sellaisiin törmäsin alkuvuodesta vuokrahuoneistossa Barcelonassa.

Kylpyhuone oli remontoitu, mutta käsisuihku ja sitä ylhäällä pitävä teline olivat eri paria. Suihkussa voi siis lähes peseytyä. Etuovessa oli kuusi lukkoa, ja takaovessa yksi, mutta sen vastakappale karmissa oli kymmenen senttiä ylempänä kuin lukko. Takaoven sai siis lähes lukkoon. Keittiön ikkuna oli eri paria kuin karmi, sen sai siis lähes kiinni.

Myös töissä sattuu melkein toimii -tilanteita. Esimies kysyy sinulta mitä mieltä olet jostain asiasta ja vastaa itse kysymykseen. Keskustelu on puoliksi onnistunut. Mikä on tietysti parempi kuin se, että esimies ei edes tunne sinua. Eduskunnan virkamiehillähän on tällainen ongelma.

Melkein onnistuneita ilmaisuja sen sijaan löytyy eri asiakirjoista. Jos esimerkiksi jossain ohjelmassa sanotaan, että ”Puolueen uudistuminen on nähtävä jatkuvana prosessina, jonka pohja rakentuu olemassa olevalle ottaen huomioon niin historian kuin tulevaisuudenkin uudistumiselle asettamat haasteet”, niin silloin on melkein tavoitettu joku ajatus.

No. Lyhytkin piipahdus vaikkapa Manilan slummeissa laittaa nopeasti nämä murheet oikeisiin mittasuhteisiin. Ei sillä suihkun kahvalla oikeastaan niin väliä olekaan.

Puoluejohtajat testiin

2008-02-18T15:37:00.001+02:00

On pelkästään hyvä asia, että SDP:n puheenjohtajaruletista on tullut yleistä kansanhuvia, sillä sehän on elävän kansanliikkeen merkki. Näin ollen minäkin voin reippain mielin ottaa osaa keskusteluun, vaikka ei puoluekokouksessa yhtään ääntä olekaan.

Kun puolueiden puheenjohtajia valitaan, ratkaisevaksi tekijäksi näyttää nousevan karisman mukanaan tuoma innostus kansalaisten parissa. Se onkin hyvä kriteeri.

Suurten puolueiden puheenjohtajat luotsaavat kuitenkin merkittäviä organisaatioita ja toisinaan myös valtioneuvostoa tai jotain ministeriötä.

Monien käytännön ongelmien ja mielipahan välttämiseksi olisi ennen valintaa hyvä selvittää vähän myös näitä johtajaominaisuuksia. Ei puolueiden puheenjohtajaehdokkaita ehkä palikkatesteihin saa, mutta muitakin tapoja on.

Esimerkiksi johtamistaidon opistolla (JTO) on hyvä johtamiskäyttäytymisen arviointimalli, jossa alaiset ja yhteistyökumppanit arvioivat johtajan ominaisuuksia johtamisen eettisen perustan, tehtävien hoidon, henkisen jouston ja ihmissuhteiden hoidon näkökulmasta. Tulosta verrataan 40 000 jo arvioidun johtajan profiiliin sekä arvioitavan itsensä kuvitelmaan omista kyvyistään.

Tulokset ovat joskus lohdutonta luettavaa, mutta arvio kannattaa silti tehdä. Tässä tapauksessa mieluummin ennen valintaa kuin sen jälkeen.

Selitys

2008-02-15T15:30:00.001+02:00

Aikaisempiin töihini toimittajana kuului kummallinen etuoikeus kirjoittaa omia mielipiteitä muiden ihmeteltäväksi. Tätä kesti noin vuodesta 1980 viime vuoteen, jolloin vaihdoin kolumnit ja pääkirjoitukset muistioihin ja esityslistoihin. Voi tietenkin olla niin, että esityslistoilla on enemmän ja huolellisempia lukijoita, mutta ei se silti ihan samaa asiaa aja.

Nyt kun kolumnien kirjoittaminen ei ole enää toimittajien ja poliitikkojen yksinoikeus, ajattelin työntää lusikkani samaan blogisoppaan.

Olen töissä Toimihenkilöunionissa, mutta vältän käsittelemästä työasioita tai ainakin työpaikan asioita. Uskoisin, että muissakin asioissa riittää kommentoitavaa. Onhan tulossa esimerkiksi SDP:n puoluekokous, pörssissä ollaan karhumarkkinassa ja muutenkin taloudessa odotellaan murheellisia aikoja. Lisäksi tietysti arkielämä itsessään antaa paljon kummasteltavaa.

Pörssin ja talouden syklit näyttävät muuten kulkevan samassa tahdissa poliittisen ilmaston kanssa. Ahon hallitushan nimitettiin huhtikuussa 1991, syyskuussa tuli syliin SKOP ja saman vuoden marraskuussa markka devalvoitiin. Vuoden viimeisenä päivänä 1991 Helsingin pörssin indeksin pisteluku oli enää puolet vuoden 1989 viimeisen päivän pisteluvusta.

Tällä kerralla me kaikki palkansaajat ja osakesäästäjät toivomme porvarihallitukselle parempaa tuuria ihan itsemme takia.