sunnuntai 22. kesäkuuta 2008

Nupissa hurisee

Siirtyminen loman ajaksi ihmiselle luontaiseen rytmiin ja olomuotoon saa mielen hämmennykseen.

Pääkopassa menee vielä sataa, mutta mökki seistä toljottaa rauhallisena ja metrinen heinänkorsi muistuttaa, että tästä ei selviä kokousta pitämällä tai kännykkää näpräämällä.

Tonttia mittaillessa alkaa mielikuvitus rullata, kun energia alkaa etsiä uusia kohteita. Jospa tekisi yhden hirsimökin tuonne kalliolle, tai savusaunan? Puuta on omassa metsässä, eikä sen niin iso tarvitsisi olla. Hongat on kaadettava kevättalvella ja annettava kuivua. Pitää olla mönkijä että saa tukit siirrettyä, täytyy selvittää mistä saadaan kenttäsaha. Mitenkähän täällä tarkenee tukkisavotassa talvella? Saariolosuhteet tuovat lisää haasteita. Jotta saisi mönkijän ja muut tarpeet saareen, on tehtävä uusi laituri. Sellainen ponttoonimallinen, johon saa ajettua vaikka peräkärryn päälle.

Tässä vaiheessa kannattaa tarttua dekkariin ja totutella pari päivää.

Sitten voikin tyhjentää paskahuussin, uusia vajan katon, tehdä verannalle astiakaapin ja muita sellaisia asioita, joita ihmisen kuuluukin. Käydä verkoilla, lämmittää saunaa ja tehdä polttopuita. Elämä löytää rytminsä.

lauantai 14. kesäkuuta 2008

Onnea Tapio

Täytät tänään lauantaina 50 vuotta. Samalla se tarkoittaa, että minäkään en ole kaukana rajapyykistä. Ikääntymisen välttämättömyys on valjennut pikkuhiljaa, kun ensin työkavereiksi alkoi ilmaantua itseämme nuorempia ja sitten jo lääkäritkin näyttivät klopeilta. Tämä siis tapahtui meille molemmille kauan sitten.

On mukava, että on kavereita jotka saattavat soittaa, kun joku asia juolahtaa mieleen, aloittaa tarinan kesken lauseen ja myös lopettaa yhtä yllättäen. On myös mukavaa, kun voi muistella vaikkapa sitä, miten joskus -80 luvulla kiivettiin yöllä Mukkulassa hotellin katolle hölmöilemään. Siinä olisi saattanut henkikin lähteä.

Sen lisäksi, että täytät tänään vuosia, olet mennyt naimisiin. Onneksi olkoon Sinulle ja Kirsille. Elämä hymyilee ja sitä osaa näin vanhemmiten arvostaa.

Ystäväsi Pekka

maanantai 2. kesäkuuta 2008

Vanhukset pyörän renkaassa?

Aika ajoin ilmestyy uusia poliittisesti hyväksyttäviä ilmaisuja. Vanhoja tuttuja ovat tietysti juoppojen nimittäminen päihderiippuvaisiksi ja vammaisten sanominen liikuntarajoitteisiksi.

Viime eduskuntavaalien alla yleistyi termi "ikäihminen", joka tarkoittaa siis vanhusta. Mitä häpeämistä vanhuudessa on? Kaikki jotka eivät kuole nuorena, tulevat vanhoiksi.

Toinen yleistynyt ilmaisu on "keskiö". Vähän väliä joku asia on jonkun keskiössä. Missä helvetin keskiössä? Polkupyörässä on keskiö. Se on siinä renkaan keskellä ja siinä on laakerit että pyörä pyörii.

Googlasin huvikseni näitä ilmaisuja ja löytyihän niitä. Opetusministeri Sari Sarkomaan mielestä "Henkilöstön aseman parantaminen on yliopistouudistuksen keskiössä." No tämähän nyt on vitsi ilman polkupyörän renkaitakin.

Ulkoministeriön mukaan "Perussopimusuudistus on keskustelujen keskiössä yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvostossa." Niin varmaan.

Microsoftin mukaan sen "mobiilistrategiassa kuluttajat ovat keskiössä". Uskallan epäillä.

Yksi hauskimmista oli Kainuun maakuntajohtaja Hannu Leskisen ilmaisu "Kainuulainen ikäihminen palvelujen keskiössä." Mitä? Vanhukset siis ovat jo siellä vai ne pitäisi tunkea sinne?

Kyllä liike-elämäkin asioiden välttelyn osaa. Sattumoisin huomasin lehdestä ilmoituksen, jossa JYSK "kutsuu tuotteen takaisin". Tuote on teltta, jossa "ilman saatavuus saattaa jäädä puutteelliseksi". Toisin sanoen sinne voi tukehtua, kun ilma loppuu. Toivottavasti nämä pikku teltat nyt kuulevat JYSKin kutsun ja kipittävät takaisin kauppaan.