Koeaika alkaa

SDP näyttää saavan haluamansa työsopimuksen. Rekrytointitilaisuudessa tosin palkattiin muitakin ja esimieheksi tuli Kokoomus.

Näin pääsiäisen alla on käynnissä viimeiset soveltuvuustestit ja haastattelut, organisaatiokaavion huipulla on vielä vapaita paikkoja täyttämättä.

Muistin virkistämiseksi laitan tähän muutaman kohdan sovituista keskeisistä työtehtävistä:

- Työn ja perhe-elämän yhdistäminen helpommaksi – joustavat tukijärjestelmät ja päivähoitomaksut

- Vapautta oman työn tekemiseen – työaikapankit joustoa luomaan

- Turvaa pätkätyöntekijöille – parempi työsuhdeturva, takuupalkat vuokratyöntekijöille

- Perusturvaa korotetaan sadalla eurolla kuussa

- Säädetään vanhuspalvelulaki ja taataan ihmisarvoisen vanhuuden turvaavat hoivapalvelut

- Eläkkeitä ei leikata eikä eläkeiän alaikärajaa nosteta

Nämä asiat on siis sovittu SDP:n ja äänestäjän välillä julkisin lehti-ilmoituksin. Näin ollen hallitusohjelmassa ei riitä maininnat ”noudatetaan työmarkkinoiden keskusjärjestöjen sopimusta työurien pidentämisestä”. Tai ”työlainsäädäntöä kehitetään kolmikantaisesti yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen kanssa.”

Tämä ei nimittäin ole se mitä sovittiin. Sovittiin, että eläkkeitä ei leikata eikä eläkeiän alaikärajaa nosteta ja vuokratyöntekijöille tulee takuupalkka.

Ensin tässä eläkeasiassa ovat hankalassa välikädessä AKAVA, SAK ja STTK, jotka haluaisivat päästä takaisin neuvottelupöytään. Tarpeeksi laajalla paketilla ne nielevät eläkeiän nostamisen, jota ilman EK ei pakettia tee.

Seuraavaksi välikäteen joutuu SDP, joka haluttaisiin hallitukseen nimenomaan syöttämään eläkeratkaisu  liitoille ja vakauttamaan työmarkkinat. Se ja persut puolestaan ovat luvanneet kansalaisille jotain ihan muuta.

Koeaika on alkamassa ja työsopimus näkyvällä paikalla allekirjoitettuna, palaan asiaan.

Saimi tykittää

Sivistin itseäni lähialueen (Leppävirta-Heinävesi) historiasta lukemalla heinävetisen Martti Issakaisen kirjan "Happosen tapaus".

Heinäveden kunnallislautakunnan puheenjohtaja Onni Happonen (sd) muilutettiin ja ammuttiin vuonna 1930. Samassa hurmoksessa yritettiin ampua Pölläkän kyläkoulun opettajatar Anneli Turkia, jonka syntinä pidettiin vasemmistolaista isää.

Kirjassa on paljon paikkakuntalaisten haastatteluja, jotka ovatkin parasta antia. Savolaisiahan pidetään kiertoilmaisujen mestarina, joilta ei saa yksinkertaiseenkaan kysymykseen selkeää vastausta.

Ei pidä paikkaansa, seuraavassa lainaus kirjasta, siinä Onni Happosen leski Saimi tiivistää ajatuksensa oman kylän pojista, jotka yrittivät saada opettajattaren hengiltä:

" Ampuja, Vänni Pietarinen, sehän oli sellainen vetjake. Ne siellä Konnanlammella olivat hyvin uuraita tappelemaan ja ryyppäämään, tappoivathan ne siellä keskenään sen yhden veljeksen, nuoremman. Yksi veljes joutui sitten menemään mustalaista karkuun. Sitä löi sitten Mauri Mikkonen kirveellä, kun se oli mennyt juovuksissa sinne Maurin taloon ryllyämään. Mauri oli sanonut, että elekee tulla nyt, mutta ne oli väkisin kangella vängänny oven, ja Mauri oli sitten hutkauttanu kirveellä. Mut se kerkis sen verran väistää päätä, että kirves meni vartta myöten tohon olkapäähän. Niin Maurilta ne sitten hylkäytyi pois. Semmoisia urhoja täällä kylillä"

Ydinvoimala Koijärvelle

En ole ollut mukana kovin monessa vaaleja koskevassa tilaisuudessa. Mutta kaikissa niissä joissa olen ollut, on puhe jossain vaiheessa kääntynyt perussuomalaisiin ja Soiniin. Aluksi naureskellen, sitten kummastellen ja lopuksi kauhistellen. Tämä tietysti vauhdittaa nousukierrettä.

Kun miehellä on 20 prosentin kannatus, hänen väittämiinsä ei enää voi suhtautua hyväntahtoisesti hymyillen tyyliin "Kaikki asiantuntijat…", Suomen kansainvälinen asema …", "Kansainväliset sopimukset…" jne. Nyt on löydyttävä keskusteluun ihan oikeita argumentteja ja niiden on oltava hyviä, eikä ainoastaan siltä kuulostavia. Puolin ja toisin.

Jos Soinin nousukiito kestää, eikä maitohapot iske loppumetreilläkään, eduskunnassa tullaan näkemään paljon uusia kasvoja.

Parhaassa tapauksessa he ovat ihan tavallisia täysjärkisiä suomalaisia. Ministerin sivistyspoliittista selontekoa tai kuntarakenneselvitystä kuunnellessaan tämä uusi kansanedustaja voisi kysyä, että " Mitä ihmettä sää oikein horiset, meirän kakaroita ei ainakan ympäri maakuntaa ruveta retuuttaan." Ja kysymys olisi ihan hyvä.

Soini itse on osoittanut, että tullakseen uskottavaksi ei tarvitse yrittää kuulostaa itseään fiksummalta. Ehkä jopa päinvastoin.

Huonolla tuurilla kansaa edustamaan saadaan liuta puupäitä, kun täysjärkiset eivät ole viitsineet asettua ehdolle. Sitten ruvetaan voiman tunnossa toteuttamaan omin päin kriittistä maahanmuutto- ja kulttuuripolitiikkaa.

Jokos Koijärvi muuten on asfaltoitu, että Soini ja Putkonen saavat rakentaa sinne oman ydinvoimalansa.