Eduskunta on hajotettava

Eduskunta määritteli vuonna 1990 tilanteita, joissa eduskunta voitaisiin hajottaa. Siinä sanotaan mm seuraavaa: : "Eduskunnan toimintakykyyn tai kokoonpanoon kohdistuva kiistaton epäluulo."

Pääministeri ja entinen ulkoministeri ovat jääneet kiinni valehtelemisesta, muista keskeisistä kansanedustajista puhumattakaan. Useat kansanedustajat ovat ottaneet vastaan rahaa tahoilta, joilla on taloudellinen intressi poliitikkojen tukemiseen.

Lahjoitukset on yritetty pimittää loppuun saakka ja vain median sinnikkyys on saanut poliittisen eliitin paljastamaan kytköksensä.

Viimeinkin suomalainen poliittinen journalismi on tehnyt sitä mitä sen pitääkin tehdä, eli on toiminut vallan vahtikoirana.

Jos nyt ei olla tilanteessa, jossa on "Eduskunnan toimintakykyyn tai kokoonpanoon kohdistuva kiistaton epäluulo", niin koska sitten?

Eduskunta on hajotettava ja pöytä putsattava. Puolueiden vaalikampanjointiin on annettava valtion vaalituki ja kaikki muu tuki on kerrottava reaaliajassa.


http://www.facebook.com/home.php?#/group.php?gid=138038714829

Työmarkkinaoppia 1

Taas ollaan "vaikeassa työmarkkinatilanteessa", jossa "palkankorotukset uhkaavat kilpailukykyä" ja "palkankorotusvaraa ei ole". Niin kauan kuin minä muistan, palkankorotusvaraa ei ole ollut, mutta sen sijaan on ollut varaa bonuksiin, osinkoihin ja virheinvestointeihin.

Yritys tuottaa tavaroita tai palveluja, joiden tekemiseen tarvitaan ihmisiä. Mitä vähemmän ihmisille maksetaan palkkaa, sen enemmän jää jaettavaksi omistajille ja johtajille. Tämä on työmarkkinoiden raadollinen logiikka.

Sen perustelemiseen, että palkankorotusvaraa on tai ei ole, käytetään hirvittävä määrä voimavaroja järjestöissä ja tutkimuslaitoksissa. Tuloksia seuraavat ja kommentoivat viestimet ja valtakunnanviisaat.

Kun tullaan palkkaneuvotteluissa viimeiselle aikarajalle, ainoa ratkaiseva tekijä on se, kenen perse kestää merivettä. Työnantajien neuvottelijat yrittävät välttää palkankorotukset ja palkansaajien edustajat saada niitä lisää. Jos palkansaajapuoli onnistuu, omistajille jää vähemmän ja päinvastoin. Ei tämä sen monimutkaisempaa ole.

Viimeisten kymmenen vuoden tulonjako- ja osinkotilastot kertovat lahjomattomasti olisiko sitä varaa ollut vai ei. Työttömyystilastot sitä eivät kerro, koska ihmisiä sanotaan nykyään laillisesti irti menestyvistä ja kannattavista yrityksistä ihan samalla tavalla kuin kriisiyrityksistäkin.

Hyvä harhautus

Koska ihan kaikkia Suomen Yrittäjien vaatimuksia ei kirjoitettu sellaisenaan hallitusohjelmaan, on järjestö kiukkuinen hallitukselle. Nyt yrittäjät haluaisivat, että yrityksen nettovarallisuuden laskentaa muutettaisiin siten, että nettovarallisuuteen laskettaisiin mukaan yrittäjän henkilökohtaiset takuut. Myös MTK:n esittämä malli kävisi. Siinä yrityksen pitkäaikaisista veloista puolet laskettaisiin mukaan nettovarallisuuteen.

Yrittäjäjärjestö perustelee vaatimustaan sillä, että laskentamalli helpottaisi käyttöpääoman saamista rahamarkkinoilta. Sitä en tiedä miten tämä yhtälö toimii, koska perseaukinen yritys on sitä riippumatta laskentamallista. Veikkaan, että siitä ei varsinaisesti olekaan kysymys.

Jos listaamaton (pörssin ulkopuolella oleva) yritys jakaa osinkona alle 9% tuoton laskettuna osakkeen matemaattisesta arvosta, osinko on 90 000 euroon saakka verovapaa tuloa saajalleen. Sen ylittävästä osasta 70 % on veronalaista pääomatuloa ja 30 % verovapaata tuloa.

Osakkeen matemaattinen arvo lasketaan siten, että yhtiön tarkistettu nettovarallisuus jaetaan yhtiön ulkona olevien osakkeiden lukumäärällä. Nettovarallisuus saadaan, kun taseen varoista vähennetään velat.

Korjatkaa jos olen väärässä, mutta maalaisjärjellä ajateltuna yrityksen nettovarallisuuden kasvattaminen keinotekoisesti nostaa suoraan verottomien osinkojen määrää. Olisikohan sittenkin kysymys tästä?

Varmemmaksi vakuudeksi järjestön puheenjohtaja Jarkko Wuorinen kehuu Kauppalehden haastattelussa 28.8. hallitusohjelmaa noin periaatteessa yritysmyönteiseksi, ”.. mutta asiat ovat jääneet puolitiehen”. Tästä voisi ehkä olla perustellusti myös eri mieltä.