Puolueeton myyjä?

Helsingin käräjäoikeus tuomitsi Nordean maksamaan tanssija Åke Blomqvistille ja hänen vaimolleen miljoonan euron korvauksen puutteellisista sijoitusneuvoista vuosituhannen vaihteessa. Se oli hyvä päätös paitsi tanssijapariskunnan talouden kannalta, myös yleisemmin. Toivottavasti pankkien ja sijoitusneuvojien etiikka ja asiantuntemus tulevat yleisiksi ihmettelyn aiheiksi.

Me tarvitsemme näköjään aika ajoin opetuksia muistuttamaan, että puolueetonta myyjää ei ole. Myyjän tehtävänä on myydä ja sinun tehtävänäsi on maksaa. Tunnen tapauksia, joissa vanhuksille on myyty lyhyen koron rahastoja tyyliin " tämä on vähän niin kuin pankkitalletus, mutta korko on parempi". Itselleni yritti eräs sijoitusneuvoja myydä jotain Latinalaisen Amerikan rahastoa, koska keskustelussa oli käynyt ilmi, että olen käynyt siellä ja opiskellut vähän espanjaa.

Erityisesti vanhemman polven väelle pankin tai pankkiiriliikkeen virkailijat ovat asiantuntijoita, jotka "varmaankin tietävät mikä on minulle parasta" . Näinhän ei ole. He tietävät ainoastaan mikä on pankille tai pankkiiriliikkeelle parasta.
Jos mainostaminen rahastoista ja eläkevakuutuksista olisi avointa, niissä kerrottaisiin että rahoista voi helposti hävitä puolet, mutta vain Sinun rahoistasi. Pankin ja henkivakuutusyhtiön palkkiot juoksevat ihan normaalisti. Jos konsernin tulos alkaa hiipua, oma pankkiiriliike tai sijoitusosasto voi aina kierrättää vähän rahaston salkkua ja kuitata normaalit kaupankäyntikulut.

Pienemmässä mittakaavassa näitä uunotuksia löytyy jokaiselle päivälle. Erääseen palvelutaloon soitteli operaattorin jälleenmyyjä ja kauppasi halpoja liittymiä. Pienen kansaneläkkeen varassa sinnittelevät eläkeläiset ovat helppo kohde, liittymä vaihdetaan kun vaihto on ilmainen ja "asiantuntija "suosittelee. Tässä tapauksessa puhelin alkoi toimia vasta sitten, kun vanhukset olivat taksilla käyneet vaihtamassa postissa tulleet SIM-kortit omiin puhelimiinsa sopiviksi.

Muutama vuosi sitten kaikissa kännyköissä ja niiden malleissa oli erilaiset laturin piuhat, mistä syystä koko repertuaari piti vaihtaa puhelimen vaihdon yhteydessä ja laatikot pursuavat vieläkin turhia piuhoja. Sama koskee tietysti partakoneen teriä. Kävin tänään kaupassa ja ostin paketin vaihtoteriä. Arvatkaa vaan sopivatko ne yhteenkään peilikaapissa olevaan tyhjään varteen. Kuka perkele ehtii painamaan mieleensä minkä merkkisellä ja mallinumeroisella partakoneella haiveniaan ajelee?

Pamflettien aika?

Michael Moore ja Naomi Klein ovat tehneet hyvää työtä yhdistämällä kaupallisen menestyksen ja poliittisen kirjallisuuden. Tauti leviää ja poliittisia kirjoja alkaa ilmestyä tihenevään tahtiin meilläkin.

Lukaisin Into-kustannuksen ja Liken tuoreen pokkarin ”Puolueiden kriisi” ja se oli virkistävä kokemus. Kirjasessa on pääasiassa erilaisten vasemmistolaisten ja punavihreiden aktiivien kritiikkiä vasemmistopuolueista ja vihreistä.

Takakannen mainostekstin mukaan kirjanen tarjoaa tuoreita ajatuksia demokratian pelastamiseksi. ”Pamfletti siitä, miten puolueet ovat taantuneet teknokraattisiksi ääntenkeruuautomaateiksi, joiden politiikan sisältö henkilöidään mediajulkisuudessa eläviin johtajiin.” Hyvä lähtökohta.

Kirjassa edetään jo edellä mainitun Naomi Kleinin viitoittamalla tiellä; pahan ydin on uusliberalistinen talouspolitiikka, joka on salakavalasti ujuttautunut Suomenkin yleisideologiaksi.

Näkökulman yksiulotteisuus vähän häiritsee ja toimitustyössä asialle olisi ehkä voinut tehdä jotain. Jos tämän unohtaa, kirja on terveellistä luettavaa kaikille puolue- ja muillekin järjestöaktiiveille. Ajatus politiikan palauttamisesta takaisin politiikkaan ei tietenkään ole uusi, mutta tässä ajassa se voi jälleen olla tuore.

Esitykset siitä, miten demokratia pelastetaan vaihtelevat peruskoulun kuuden viikon maailmanparantamisen opetusjaksosta globaalin puolueen perustamiseen. Hyvä asia tässä on, että ei ole jääty näpertelemään sen kanssa pidetäänkö puoluekokous joka toinen vai joka kolmas vuosi.

Televisioesiintymisellään ja paskaduunipuheillaan tutuksi tullut Eetu Viren heittää (vasemmisto)puolueille pahoja piikkejä, kuten ” mistä lähtien vasemmiston on pitänyt huolehtia siitä, että kapitalistit saavat tarpeeksi halpaa ja alistuvaa työvoimaa” tai ”vasemmiston olisi opittava jättämään ihmiset rauhaan, sen sijaan että se teeskentelee tietävänsä miten ihmisten tulisi elää.”

Keskustelua ja mielipiteitä on kaivattu. Tässä niitä nyt on.