Poliittinen vastuu

Olin viikonvaihteessa Sosiaalifoorumissa vetämässä keskustelua otsikolla "Kuka on köyhän asialla? Idea tähän aiheeseen tuli Kelan erikoistutkija Heikki Hiilamon parista SATA -komitean työtä koskevasta artikkelista Hesarissa. Niissä Hiilamo väittí, että työmarkkinajärjestöjen keskenään solmima sosiaalitupo oli ”Titanicin toisinto - ensimmäisen luokan matkustajille järjestettiin pelastusvene, mutta kolmannen luokan matkustajia estettiin rautaportein pääsemästä ylemmille kansille”.

Hiilamo laittaa vastakkain perusturvan ja ansioturvan parantamisen ja kaataa lopputuloksen työmarkkinajärjestöjen syyksi. Minä taas väitän, että sekavaa sosiaalilainsäädäntöä ja kasvavaa toimeentulo-ongelmaa ei kannata yrittää sysätä muuta kuin niiden niskaan, jotka tekevät asiasta varsinaiset poliittiset päätökset.

Sen sijaan voidaan kysyä, onko ay-liike onnistunut omalla sopimuspolitiikallaan vähentämään palkkaköyhyyttä. Asumistuen saajista neljännes on työssäkäyviä ja noin 50 000 kokopäivätyössä olevaa ansaitsee alle 1500 euroa kuukaudessa. Kutsuttaessa töihin tulevien vuokratyöntekijöiden tilanne on vielä monin verroin surkeampi. Siinähän yrittäjäriski on ulkoistettu palkansaajalle ilman korvausta.

Edunvalvontajärjestöjen tehtävä on ensisijaisesti hoitaa niiden asioita, jotka maksavat järjestön pyörittämisen. Totta kai ne pyrkivät ohjaamaan päätöksentekoa omia tavoitteitaan edistävään suuntaan.

Meidän järjestelmässämme lakeja säätää kuitenkin edelleen eduskunta ja niitä esittää hallitus. Demokratiassa voidaan olla eri mieltä asioista ja perustella kantoja, mutta hallituksen ja eduskunnan on itse tehtävä päätökset. Sitä kutsutaan poliittiseksi vastuuksi ja päätösten viisautta mitataan vaaleissa. Pornoilun tai juopottelun vuoksi tehtävistään eroamista kannattaisikin selvyyden vuoksi kutsua eri nimellä, vaikkapa henkilökohtaiseksi vastuuksi.

Sosiaalifoorumin köyhyyskeskustelussa olivat mukana Heikki Hiilamo ja STTK:n edunvalvontajohtaja Markku Salomaa. Hiilamo muistutti, että myös ammattiliittojen jäseniä on paljon työmarkkinatuen varassa, joten olisi ay-liikkeen intressi hoitaa tämäkin asia kuntoon. Salomaa taas sanoi, että ay-liike sopii työnantajan kanssa yleensä vain niistä asioista, joissa palkansaajat ja työnantajat ovat keskenään maksumiehenä, eikä ainakaan STTK:lla ole mitään sitä vastaan että perusturvaa parannetaan. Päinvastoin, se oli jopa tavoitteena.

Keskustelua käytiin paljon ja kaikki hyvässä hengessä, vaikka teema oli asetettu tahallaan poleemiseksi. Tätä keskustelua kannattaa jatkaa.