Virkamiehen kestävyysvaje

Kukahan neropatti on taas keksinyt uuden termin kansalaisia hämäämään. Kun järjestöjohtajat, ministerit ja virkamiehet puhuvat ”kestävyysvajeesta”, niin mistä ihmeestä on kysymys? Ymmärrän, jos pitkän matkan juoksijalla tai virkamiehellä itsellään on ongelmia kestävyydessä, mutta miten se liittyy kansantalouteen tai eläkeratkaisuihin.

Mikäli olen ymmärtänyt edes suunnilleen oikein, niin kysymys on siitä, että rahat loppuu. Mitä seuraavaksi?

Tyhmillä on älykkyysvaje, köyhillä on rahavaje, laiskoilla on ahkeruusvaje, lahjotut poliitikot kärsivät moraalivajeesta, krapulaa kutsutaan viinavajeeksi, eduskunnasta tippumista kannatusvajeeksi, työttömillä on korrektisti työvaje ja kiireisillä aikavaje.

Liikenneuutinenkin saa uutta puhtia; ”Ajokorttivajeinen selvyysvajeinen ajoi omistusvajeisella autolla tievajeiseen paikkaan, jossa ei ollut puuvajetta. Nyt kuljettaja on henkivajeinen.”

Riippumaton lehdistö

Kun olin vuonna 1978 valmistelemassa Lahdessa pidettäviä Työläisnuorisopäiviä, yritimme saada tapahtumailmoituksen paikkakunnalla ilmestyvään Etelä-Suomen Sanomiin. Päätoimittaja kieltäytyi julkaisemasta sitä. Päätös aiheutti naureskelua, koska lehden patamusta konservatiivinen linja tunnettiin. Siellä pelättiin vallankumousta ihan oikeasti.

Kun tällä viikolla kävi samalla lailla Aamulehden ja Turun Sanomien kanssa, se havahduttaa vähän eri lailla. Nyt oli kyse Toimihenkilöunionin ilmoituksesta, jossa se kertoi oman mielipiteensä DNA:ssa käynnissä olevan lakon taustoista.

Ilmoituksen sensuroi ensin Turkkarin ja Aamulehden lisäksi myös Helsingin Sanomat, mutta se pyörsi päätöksensä, kun omakin toimitus alkoi kummastella sen perusteita.

Aamulehden päätoimittaja Matti Apunen perusteli sensurointipäätöstään YLE:n mukaan seuraavalla tavalla: "Lehti-ilmoituksessa esitettiin kiistanalaisia väitteitä DNA:n toiminnasta."

Jos lehdissä julkaistaisiin pelkästään sellaisia juttuja ja ilmoituksia, jotka eivät sisällä kiistanalaisia väitteitä, niin kaikki kolumnit - etunenässä Apusen omat - pitäisi jättää julkaisematta. Myös puolet muista jutuista ja melkein kaikki kaupalliset ilmoitukset, vaali-ilmoituksista puhumattakaan lentäisivät roskikseen, kun ilmoitusmyyjä suoraselkäisesti varmistaisi sisällön olevan kiistaton.

Apusen perustelu on luonnollisesti puhdasta roskaa. Reilumpaa olisi sanoa, että ilmoitusta ei julkaistu, koska hän itse on eri mieltä. Tai että ei julkaistu koska DNA voisi lopettaa massiivista ilmoittelunsa konsernin lehdissä tai TV-kanavilla.

Tämä episodi on saanut minut entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että tiedotusvälineiden keskittyminen muutaman kaupallisen toimijan käsiin on uhka sananvapaudelle. Puolueiden ja muiden järjestöjen yksin omistamat lehdet tai sähköiset välineet tätä ongelmaa eivät ratkaise, koska niissä on omat sensuurisääntönsä.