Tehoja verkosta

Olin torstaina pienimuotoisessa seminaarissa, jossa toimittaja ja nettipersoona Mari Koistinen (Mari Koo) selvitti järjestöjen edustajille ns. sosiaalisen median mahdollisuuksia. Koistinen on mukana myös porkkanamafiassa, joka tekee positiivisia kuluttajatempauksia. Ryhmä kutsuu verkossa väkeä shoppailemaan paikkaan, joka lupautuu sijoittamaan päivän lisätuoton energiaa säästäviin toimenpiteisiin. Viimeksi tempauksen tuottama lisämyynti K-market Kotikonnussa oli 8 090 e ja Tullintorissa 6 284 e.

Tämä on hyvä esimerkki perinteisille järjestöille tuntemattomasta kevyen sitoutumisen mallista. Tehdään joku hyvä asia, joka ei kestä liian kauan, eikä osallistuminen tarkoita moraalista velvollisuutta vuosikausien kokousrumbaan.

Vastaavia esimerkkejä ei valitettavasti ole kovin paljon. Loput liittyvät erilaisiin kokoontumisiin ja adresseihin. Mutta niissä ei vielä ole päästy tulosten asteelle, ellei mielenosoitusta sinänsä pidetä itseisarvona. Tietysti voi myös kysyä onko blogin tarkoitus se, että se ylipäänsä on kirjoitettu.

Seminaarissa mietittiin, miten järjestöt voisivat paremmin hyödyntää tätä ns. sosiaalista mediaa omassa toiminnassaan. Järjestöissä asia nähdään helposti niin, että verkkoyhteisö pitäisi jotenkin ovelasti valjastaa järjestön näkökulmasta edulliseen propagandatyöhön. Silloin koko asia on ymmärretty väärin. Verkko on kansalaismedia, jonka vahvuuksia ovat nopeus, avoimuus ja aitous. Mitä isompi ja vanhempi järjestö on, sitä vieraampia nämä asiat ovat.

Jos järjestöjen jäsenet ovat aidosti yhteisellä asialla, heidän pitäisi näkyä verkossa omilla kokemuksillaan, rehellisillä mielipiteillään, kirjoituksillaan, videoillaan ja toiminnallaan, ilman lupaa tai velvoitetta.

Tähän sarjaan ei siis lasketa niitä naurettavia, puoluetoimistoissa nimimerkin suojista keskustelupalstoille väsättyjä viritelmiä.

Karjalauma kentällä

Seisoin Heathrown lentokentän jonossa passintarkastukseen ja sen jälkeen odottavaan turvatarkastukseen. Terminaali viisi on uusi ja tehokas. Rupesin siinä jonossa miettimään mihin kaikkeen meidät oikeastaan on alistettu ja kuinka pidämme sitä luonnollisena.

Kävelet terminaaliin ovesta tai koneesta, tehokkaissa terminaaleissa sinua on vastassa virkailija, joka ohjaa oikeaan suuntaan ja pistää jonoon liikettä. Kyltti näyttää mihin karsinaan tulee mennä ja jos et ymmärrä, joku tulee sanomaan. Isossa hallissa jono kiemurtelee keinotekoisten köysikäytävien ohjaamana kohti suppilon kitaa, lopullista määränpäätä, virkailijan tiskiä. Siinä sinulle lausutaan tuomio.

Seuraavassa vaiheessa sama toistuu. Virkailija ruoskii sanallisesti jonoa eteenpäin. Tyhjennät omaisuutesi laatikkoon, joka läpivalaistaan, riisut kenkäsi ja kävelet jälleen tuomiolle. Jos väärä valo vilkkuu, sinut tutkitaan ja kassisi tyhjennetään pöydälle. Osa tavaroista viedään. Sinä hymyilet idiootin lailla, koska et halua vaikeuksia.

Ennen kuin tulet seuraavaan maahan, täytät lomakkeita, joissa sinulta kysytään henkilökohtaisia asioita. Kun kone on laskeutunut, pääset jälleen narujen aitaamaan suppiloon, joka johtaa tuomiolle. Sinua kuulustellaan, aikeitasi epäillään, silmäsi kuvataan, sormenjälkesi otetaan ja virkailija päättää kohtalosi.

Kentillä vietetty aika on suunnilleen sama kuin lentoaika. Mitä eroa tässä on karjanajoon tai poroerotukseen? Onko matkustaminen tämän arvoista?

Tupakoinnin selitykset

Ihminen polttaa toisinaan tupakkaa. Olen yrittänyt järkeillä miksi, ja löytänyt useita hyviä syitä.

1) Ottaa päähän. Loistava syy mennä tupakalle. Sen jälkeen ottaa vielä enemmän päähän.

2) Riita kotona. Tapa kostaa - lähinnä itselleen.

3) Se on mukavaa. Kunnes kysyy itseltään miksi.

4) Oluella. Tilanne on muutenkin menetetty, joten antaa mennä.

5) Ulkomailla. Erikoistilanne, kaikki sallittua. Vertaa lentokentällä aamulla kuuden aikaan kaljaa ryystäviin lomalaisiin.

6) Sosiaalinen paine. Hyvin perusteltu, jos selkäranka sattuu olemaan valmistettu puutarhaletkusta.

7) Kiire töissä. Hyvä hyvä. Sateessa seisomallahan se helpottaakin.

Lopetan taas.