Amerikkalainen sijoittajaguru Jeremy Siegel on arvioinut Yahoo Finance sivuston kolumnissaan Yhdysvaltain presidenttien hallintokaudet sen mukaan, miten osakkeet ovat heidän aikanaan tuottaneet.
Siegelillä on pitkä horisontti. Hänen laskujensa mukaan viimeisen 120 vuoden aikana republikaanien hallintokaudella osakkeet ovat tuottaneet keskimäärin 8,25 prosenttia vuodessa. Demokraatit ovat lihottaneet sijoittajien salkkua omalla hallintokaudellaan keskimäärin 10,85 prosenttia vuodessa.
Jos suuressa maailmassa voidaan tehdä vertailuja, voidaan kai meilläkin. Otetaan lyhyempi ja ymmärrettävämpi aikajakso.
Harri Holkerin hallitus istui huhtikuusta 1987 - huhtikuuhun 1991. Vuosina 1988 - 1990 Helsingin pörssin indeksi putosi 24,15 prosenttia. Takkiin tuli, markkinat selvästi kavahtivat sinipunaa.
Ahon porvarihallitus aloitti kivisen taipaleensa huhtikuussa 1991 ja hallitsi huhtikuuhun 1995 saakka. Ensimmäinen vuosi oli tuskaa ja sijoittajat ottivat takkiinsa 21,82 prosenttia. Sitten homma alkoi luistaa ja vuoden 1994 loppuun mennessä päästiin 84,51 prosentin nousuun lähtötilanteesta.
Seuraavaksi remmiin astui Lipposen epäpyhä allianssi, josta oli kepulaiset jätetty rannalle. Hallitus tarttui toimeen 13.4.1995 ja hallitsi huhtikuuhun 1999 saakka. Pörssin indeksiluku vuoden 1995 alussa oli 1 845.08. Joulukuun lopussa 1998 oltiin luvussa 5 564.87. Nousua huikeat 201,61 prosenttia. Omaisuus kasvoi 50 prosenttia vuodessa.
Lipposen kakkoshallituksen vauhti hyytyi ja sijoittajat saivat vuosien 1988 ja 2002 välillä tyytyä naurettavaan 3,78 prosentin tuottoon, vuosituotoksi tulee reilu prosentti. Vaihtoivatko tyytymättömät markkinat pääministerin?
Jäätteenmäen tynkäkausi on laskettava yhteen Vanhasen ensimmäisen hallituksen kanssa, jotta saadaan vertailukelpoisia ajanjaksoja. Ilman Kokoomusta hallitus onnistui lihottamaan sijoitussalkkuamme 66,66 prosenttia vuosien 2003 - 2006 aikana. Noin 15 prosenttia vuodessa on kelpo tuotto, vaikka ei vedäkään vertoja Lipposelle.
Nykyinen Vanhasen porvarihallitus nimitettiin 19.4.2007. Hex yleisindeksin pisteluku oli 10616.94 ja elämä hymyili. Perjantaina vähän ennen neljää oltiin luvussa 6092. Pudotusta on 42,62 prosenttia lähtölukuun.
Lipponen kehiin ja heti!
perjantai 31. lokakuuta 2008
perjantai 24. lokakuuta 2008
Puoluelehti
Hyvän poliittisen lehden arvo olisi siinä, että se monipuolistaisi tiedonvälitystä. Toisi asioihin erilaisia näkökulmia. Sen voi tehdä hyvin tai huonosti.
Erityisesti vaalien alla suomalaiset poliittiset lehdet, eli puolueiden äänenkannattajat sortuvat oman tulevaisuutensa kannalta synneistä pahimpaan, suoltamaan epäuskottavaa roskaa.
Muutenkin pienenevien tilaajamäärien kanssa kamppailevat lehdet käpertyvät yhä pienempään maailmaansa, jossa uskovaiset todistelevat toisille uskovaisille oman puolueen - ei niinkään ajatustensa - erinomaisuutta. Lisäksi vielä julkaistaan ilmoituksia kohderyhmälle, josta ei löydy yhtään uutta äänestäjää.
Puoluelehdet ovat nykyisellä hallintomallilla ikävässä välikädessä. Niitä hallitsevat suoraan tai välillisesti puolueet tai niiden sidosryhmät. Niissä ei ymmärretä journalismista senkään vertaa kuin lehtien toimituksissa. Jos vaalien alla tehtäisiin lukijan kannalta hyvää ja uskottavaa lehteä, vaalikuumeessa ylikierroksilla käyvä puoluetoimisto kokisi sen salaliittona. Kun julkaistaan kaikki mitä puolueen vaalikoneistossa keksitään, ollaan puoluetoimistoissa tyytyväisiä, mutta lukijat pitkästyvät ja kierre syvenee.
Voisikohan asioita katsella vähän laajemmasta näkökulmasta. Puolueet hoitaisivat tiedonvälityksensä omien nettilehtiensä kautta, mutta sanomalehtien tavoitteena olisi tehdä oikeita uutisia. Se vaatisi erilaista poliittisten lehtien hallintomallia ja lehtien yhdistämistä.
Minä esimerkiksi lukisin mielelläni sellaista reipashenkistä lehteä, jonka taustalla olisi koko poliittinen vasemmisto ja ympäristöliike sekä joitakin samaan suuntaan viittaavia kansalaisjärjestöjä. Lehti penkoisi niin puolueiden kuin yritystenkin toiminnan eettistä pohjaa, seuraisi päättäjien puheiden ja tekojen välistä ristiriitaa ja tutkisi itse asioita sen sijaan, että julkaisisi tiedotteita.
Valitettavasti sellainen lehti taitaa jäädä haaveeksi, koska hallinnossa istuisi omia palstamillejään viivottimella mittaavia puolueiden edunvalvojia, kirkumassa epäoikeudenmukaista kohtaloaan.
Olisikohan oikealle poliittiselle lehdelle niin paljon tilausta, että joku kaupallinen kustantaja voisi innostua asiasta?
Erityisesti vaalien alla suomalaiset poliittiset lehdet, eli puolueiden äänenkannattajat sortuvat oman tulevaisuutensa kannalta synneistä pahimpaan, suoltamaan epäuskottavaa roskaa.
Muutenkin pienenevien tilaajamäärien kanssa kamppailevat lehdet käpertyvät yhä pienempään maailmaansa, jossa uskovaiset todistelevat toisille uskovaisille oman puolueen - ei niinkään ajatustensa - erinomaisuutta. Lisäksi vielä julkaistaan ilmoituksia kohderyhmälle, josta ei löydy yhtään uutta äänestäjää.
Puoluelehdet ovat nykyisellä hallintomallilla ikävässä välikädessä. Niitä hallitsevat suoraan tai välillisesti puolueet tai niiden sidosryhmät. Niissä ei ymmärretä journalismista senkään vertaa kuin lehtien toimituksissa. Jos vaalien alla tehtäisiin lukijan kannalta hyvää ja uskottavaa lehteä, vaalikuumeessa ylikierroksilla käyvä puoluetoimisto kokisi sen salaliittona. Kun julkaistaan kaikki mitä puolueen vaalikoneistossa keksitään, ollaan puoluetoimistoissa tyytyväisiä, mutta lukijat pitkästyvät ja kierre syvenee.
Voisikohan asioita katsella vähän laajemmasta näkökulmasta. Puolueet hoitaisivat tiedonvälityksensä omien nettilehtiensä kautta, mutta sanomalehtien tavoitteena olisi tehdä oikeita uutisia. Se vaatisi erilaista poliittisten lehtien hallintomallia ja lehtien yhdistämistä.
Minä esimerkiksi lukisin mielelläni sellaista reipashenkistä lehteä, jonka taustalla olisi koko poliittinen vasemmisto ja ympäristöliike sekä joitakin samaan suuntaan viittaavia kansalaisjärjestöjä. Lehti penkoisi niin puolueiden kuin yritystenkin toiminnan eettistä pohjaa, seuraisi päättäjien puheiden ja tekojen välistä ristiriitaa ja tutkisi itse asioita sen sijaan, että julkaisisi tiedotteita.
Valitettavasti sellainen lehti taitaa jäädä haaveeksi, koska hallinnossa istuisi omia palstamillejään viivottimella mittaavia puolueiden edunvalvojia, kirkumassa epäoikeudenmukaista kohtaloaan.
Olisikohan oikealle poliittiselle lehdelle niin paljon tilausta, että joku kaupallinen kustantaja voisi innostua asiasta?
maanantai 13. lokakuuta 2008
Riiviötyöryhmä
Sanomalehti Etelä-Saimaan mukaan Taipalsaarella on ilkivalta käynyt yhä härskimmäksi. Pieni porukka suttaa julkiset rakennukset, hajottaa bussipysäkit ja repii kukkaistutukset. Siis aiheuttaa mielipahaa ja harmeja meille tavallisille veronmaksajille.
Sivistystoimenjohtaja Seppo Paajanen sanoo, että "riiviövaiheessa olevan porukan hallitseminen tuntuu täysin mahdottomalta". Taipalsaarella onkin harkittu erityisen "riiviötyöryhmän" perustamista.
Loistava ajatus ja hieno nimi työryhmälle. Tämän voisi ottaa oitis käyttöön myös valtakunnallisella tasolla. Onhan kiistatta olemassa "riiviövaiheessa" oleva ryhmä, joka jatkuvasti kiusaa muita ihmisiä ja aiheuttaa kukkaistutusten repimiseen verrattavia tuhoja ympäristössään.
Kansallinen riiviötyöryhmä voisi paneutua valtakunnallisten riiviöiden rauhoittamiseen ja työn voisi aloittaa seuraavista riiviöryhmistä:
1. Surkeat copywriterit, joiden tekemiä radiomainoksia kuunnellessa tuntee puhdasta myötähäpeää.
2. Ahneet sijoituspankkiirit, jotka nousevat tuhkasta vaikka ne hautaisi kuinka syvälle kymmenen vuoden välein.
3. Huijarihyväntekijät, jotka vievät mummoilta rahat ja käyttävät ne uuteen Mersuun.
4. Poliitikot, jota alkavat kiusata ihmisiä kuukautta ennen vaaleja.
5. Valehtevat hiihtopomot, jotka eivät ymmärrä kriisiviestinnästä mitään, vaikka perusteesit taottaisiin kuuden tuuman naulalla otsaan.
6. Puhelinmyyjät, jotka tarjoavat ilmaiseksi näytekalsareita. "Voit valita joko pitkät ja lämpimät tai lyhyet tosi sporttiset".
Voin ruveta sihteeriksi ja saattaisi löytyä pari kehitysideaakin.
Sivistystoimenjohtaja Seppo Paajanen sanoo, että "riiviövaiheessa olevan porukan hallitseminen tuntuu täysin mahdottomalta". Taipalsaarella onkin harkittu erityisen "riiviötyöryhmän" perustamista.
Loistava ajatus ja hieno nimi työryhmälle. Tämän voisi ottaa oitis käyttöön myös valtakunnallisella tasolla. Onhan kiistatta olemassa "riiviövaiheessa" oleva ryhmä, joka jatkuvasti kiusaa muita ihmisiä ja aiheuttaa kukkaistutusten repimiseen verrattavia tuhoja ympäristössään.
Kansallinen riiviötyöryhmä voisi paneutua valtakunnallisten riiviöiden rauhoittamiseen ja työn voisi aloittaa seuraavista riiviöryhmistä:
1. Surkeat copywriterit, joiden tekemiä radiomainoksia kuunnellessa tuntee puhdasta myötähäpeää.
2. Ahneet sijoituspankkiirit, jotka nousevat tuhkasta vaikka ne hautaisi kuinka syvälle kymmenen vuoden välein.
3. Huijarihyväntekijät, jotka vievät mummoilta rahat ja käyttävät ne uuteen Mersuun.
4. Poliitikot, jota alkavat kiusata ihmisiä kuukautta ennen vaaleja.
5. Valehtevat hiihtopomot, jotka eivät ymmärrä kriisiviestinnästä mitään, vaikka perusteesit taottaisiin kuuden tuuman naulalla otsaan.
6. Puhelinmyyjät, jotka tarjoavat ilmaiseksi näytekalsareita. "Voit valita joko pitkät ja lämpimät tai lyhyet tosi sporttiset".
Voin ruveta sihteeriksi ja saattaisi löytyä pari kehitysideaakin.
lauantai 4. lokakuuta 2008
Aikamme alkemistit
Koska rahamaailman katastrofin syistä on helppo olla jälkiviisas, liityn joukkoon.
Kaikki eivät tosin ole vain jälkiviisaita. Minulla oli tilaisuus vierailla Morgan Stanley konttorilla Lontoossa tammikuussa. Heidän analyytikkonsa kertoi miten tämä homma tulee menemään, roskapankin perustamista myöten. Sanoi vielä, että Amerikka kulkee Suomen pankkikriisin jälkiä seuraten, mutta isommassa mittakaaavassa. Kysyttiin kiholta laittaisiko tämä rahansa nyt osakkeisiin, jos sitä sattuisi olemaan. Sanoi ettei laittaisi.
Ihan tavallisella järjellä käsitettävät merkit olivat olemassa, niin tässä kriisissä kuin muissakin. Ja niin tulevat varmaan olemaan jatkossakin.
Kun raha on kasaantunut riittävästi, se käynnistää pumpun, jossa tarkoituksena on synnyttää lisää rahaa tyhjästä. Samaan lopputulokseen päästään kääntämällä rahanpainokoneiden vauhtinupit kaakkoon ja siirtymällä kolmeen vuoroon.
Kaikki eivät tosin ole vain jälkiviisaita. Minulla oli tilaisuus vierailla Morgan Stanley konttorilla Lontoossa tammikuussa. Heidän analyytikkonsa kertoi miten tämä homma tulee menemään, roskapankin perustamista myöten. Sanoi vielä, että Amerikka kulkee Suomen pankkikriisin jälkiä seuraten, mutta isommassa mittakaaavassa. Kysyttiin kiholta laittaisiko tämä rahansa nyt osakkeisiin, jos sitä sattuisi olemaan. Sanoi ettei laittaisi.
Ihan tavallisella järjellä käsitettävät merkit olivat olemassa, niin tässä kriisissä kuin muissakin. Ja niin tulevat varmaan olemaan jatkossakin.
Kun raha on kasaantunut riittävästi, se käynnistää pumpun, jossa tarkoituksena on synnyttää lisää rahaa tyhjästä. Samaan lopputulokseen päästään kääntämällä rahanpainokoneiden vauhtinupit kaakkoon ja siirtymällä kolmeen vuoroon.
Mitä sitten ovat ne tavallisella järjellä käsitettävissä olevat merkit? No esimerkiksi kun lehdessä lukee, että;
- maailman isoin kansantalous pyörii kiinalaisten lainarahalla ja ostovoiman kasvu perustuu kiinteistöjen arvon nousuun
- asuntolainoja ja luottokortteja myyvät meklarit, jotka saavat palkkionsa sen mukaan kuinka moni on ottanut velkaa
- Nokian p/e luku on yli sata
- kansa jonottaa osakkeita, joista se ei ymmärrä mitään
- hävittäjälentäjän kypärä maksaa saman verran kuin henkilöauto
- Taipalsaarella kaupataan ihan tavallista rantamökkiä 1,6 miljoonalla
- tavalliset ihmiset alkavat perustaa sijoitusyhtiöitä
- netissä luvataan valuuttakaupasta 300 prosentin tuottoja
- pankki lupaa talletuksille reilusti viitekorot ylittävää korkoa
- joku keksii uuden säästötuotteen, jossa on on matala riski ja korkea tuotto
Kaikissa näissä tapauksissa joku alkemisti yrittää taikoa rahaa tyhjästä ja mitä kauemmin huijaus onnistuu, sitä kalliimmaksi se veronmaksajille käy. Kun kasaantuneet pääomat ovat vaarassa, heitetään Milton Friedmanin opit roskikseen, pelastetaan osakkeen omistajien rahat ja sanotaan kansalle, että tämä oli välttämätöntä markkinoiden vakauden kannalta.
Parempi olisi pelastaa velalliset.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
