Melkein toimii

Joskus sitä tulee kiinnittäneeksi huomiota aika pieniin asioihin. Kuten esimerkiksi siihen miten jotkut asiat lähes toimivat.

Muutamiin sellaisiin törmäsin alkuvuodesta vuokrahuoneistossa Barcelonassa.

Kylpyhuone oli remontoitu, mutta käsisuihku ja sitä ylhäällä pitävä teline olivat eri paria. Suihkussa voi siis lähes peseytyä. Etuovessa oli kuusi lukkoa, ja takaovessa yksi, mutta sen vastakappale karmissa oli kymmenen senttiä ylempänä kuin lukko. Takaoven sai siis lähes lukkoon. Keittiön ikkuna oli eri paria kuin karmi, sen sai siis lähes kiinni.

Myös töissä sattuu melkein toimii -tilanteita. Esimies kysyy sinulta mitä mieltä olet jostain asiasta ja vastaa itse kysymykseen. Keskustelu on puoliksi onnistunut. Mikä on tietysti parempi kuin se, että esimies ei edes tunne sinua. Eduskunnan virkamiehillähän on tällainen ongelma.

Melkein onnistuneita ilmaisuja sen sijaan löytyy eri asiakirjoista. Jos esimerkiksi jossain ohjelmassa sanotaan, että ”Puolueen uudistuminen on nähtävä jatkuvana prosessina, jonka pohja rakentuu olemassa olevalle ottaen huomioon niin historian kuin tulevaisuudenkin uudistumiselle asettamat haasteet”, niin silloin on melkein tavoitettu joku ajatus.

No. Lyhytkin piipahdus vaikkapa Manilan slummeissa laittaa nopeasti nämä murheet oikeisiin mittasuhteisiin. Ei sillä suihkun kahvalla oikeastaan niin väliä olekaan.

Puoluejohtajat testiin

On pelkästään hyvä asia, että SDP:n puheenjohtajaruletista on tullut yleistä kansanhuvia, sillä sehän on elävän kansanliikkeen merkki. Näin ollen minäkin voin reippain mielin ottaa osaa keskusteluun, vaikka ei puoluekokouksessa yhtään ääntä olekaan.

Kun puolueiden puheenjohtajia valitaan, ratkaisevaksi tekijäksi näyttää nousevan karisman mukanaan tuoma innostus kansalaisten parissa. Se onkin hyvä kriteeri.

Suurten puolueiden puheenjohtajat luotsaavat kuitenkin merkittäviä organisaatioita ja toisinaan myös valtioneuvostoa tai jotain ministeriötä.

Monien käytännön ongelmien ja mielipahan välttämiseksi olisi ennen valintaa hyvä selvittää vähän myös näitä johtajaominaisuuksia. Ei puolueiden puheenjohtajaehdokkaita ehkä palikkatesteihin saa, mutta muitakin tapoja on.

Esimerkiksi johtamistaidon opistolla (JTO) on hyvä johtamiskäyttäytymisen arviointimalli, jossa alaiset ja yhteistyökumppanit arvioivat johtajan ominaisuuksia johtamisen eettisen perustan, tehtävien hoidon, henkisen jouston ja ihmissuhteiden hoidon näkökulmasta. Tulosta verrataan 40 000 jo arvioidun johtajan profiiliin sekä arvioitavan itsensä kuvitelmaan omista kyvyistään.

Tulokset ovat joskus lohdutonta luettavaa, mutta arvio kannattaa silti tehdä. Tässä tapauksessa mieluummin ennen valintaa kuin sen jälkeen.

Selitys

Aikaisempiin töihini toimittajana kuului kummallinen etuoikeus kirjoittaa omia mielipiteitä muiden ihmeteltäväksi. Tätä kesti noin vuodesta 1980 viime vuoteen, jolloin vaihdoin kolumnit ja pääkirjoitukset muistioihin ja esityslistoihin. Voi tietenkin olla niin, että esityslistoilla on enemmän ja huolellisempia lukijoita, mutta ei se silti ihan samaa asiaa aja.

Nyt kun kolumnien kirjoittaminen ei ole enää toimittajien ja poliitikkojen yksinoikeus, ajattelin työntää lusikkani samaan blogisoppaan.

Olen töissä Toimihenkilöunionissa, mutta vältän käsittelemästä työasioita tai ainakin työpaikan asioita. Uskoisin, että muissakin asioissa riittää kommentoitavaa. Onhan tulossa esimerkiksi SDP:n puoluekokous, pörssissä ollaan karhumarkkinassa ja muutenkin taloudessa odotellaan murheellisia aikoja. Lisäksi tietysti arkielämä itsessään antaa paljon kummasteltavaa.

Pörssin ja talouden syklit näyttävät muuten kulkevan samassa tahdissa poliittisen ilmaston kanssa. Ahon hallitushan nimitettiin huhtikuussa 1991, syyskuussa tuli syliin SKOP ja saman vuoden marraskuussa markka devalvoitiin. Vuoden viimeisenä päivänä 1991 Helsingin pörssin indeksin pisteluku oli enää puolet vuoden 1989 viimeisen päivän pisteluvusta.

Tällä kerralla me kaikki palkansaajat ja osakesäästäjät toivomme porvarihallitukselle parempaa tuuria ihan itsemme takia.