Mätää on aina enemmän

Viime syksynä panin merkille, että mökin pihavajan katto vuotaa yhdeltä lappeeltaan puukatoksen sisään. Näytti olevan pari mätää lautaa huovan alla. Viimeisellä käynnillä ennen talvea olin huomaavinani, että etupuolellakin on huovassa jonkinmoinen pussi, joka viittasi aluslaudan pettäneen. Tämä pisti jo miettimään.

Kun nyt juhannuksen pyhinä aloin tutkimaan asiaa tarkemmin, mätiä lautoja ja juoksujen päitä oli enemmänkin. Mitä enemmän revin huopaa, sitä enemmän räystäslaudat murenivat käsiin.

Päätin repiä koko huovan pois ja vaihtaa kaikki pehmenneet laudat kerralla. Niitähän ei löydä muuten kuin ottamalla koko katto auki.

Vaalirahoituksen kanssa on käymässä aivan samalla tavalla. Mitä enemmän sitä penkoo, sitä enemmän mätää löytyy. Tämän tietää jokainen toimittaja, joten vaalirahoitus pysyy kesän yli uutisaiheena, ellei pajatsoa tyhjennetä. Jos ei pysy, kyse on toimittajien laiskuudesta.

Jos joku haluaa asian penkomisen loppuvan, on resepti yksikertainen; kaikki raha näkyviin ja mahdollinen mätä lauta vaihtoon. Jos siellä on jotain koplauksia, niin senkin seuraukset kannattaa kärsiä heti. Tämä olisi kaikkien etu, ei vähiten politiikan uskottavuuden.

Totta kai puolueet ja ehdokkaat keräävät rahaa vaaleja varten, antaakseen sen eteenpäin maakuntien valtalehdille ja mainostoimistoille. Kun rahaa kuluu paljon, niin jostainhan sitä on saatava, eikä poliittisen toiminnan tukemisessa mitään pahaa ole. Raja kulkee päätösten ja poliitikkojen ostamisessa. Jos tämä raja alkaa käydä epäselväksi, sen uudelleen löytämisessä auttaa julkisuus.

Puolueet ja ehdokkaat perustelevat salailua ja erilaisia eurorajoja lahjoittajien yksityisyyden suojaamisella. Höpsis. Jos joku jättää antamatta sen muutaman satasen pelätessään oman maailmankatsomuksensa tai jonkun muun yhteyden paljastuvan, niin sellainen raha ehkä kannattaakin jättää ottamatta.

Mitä kuuluu tavoitteille?

Nyt kun yhdet vaalit on taas takana ja vasemmisto saanut selkäänsä, niin olisin kiinnostunut tietämään missä kohtaa esimerkiksi SDP on omien puolueohjelmiensa toteuttamisessa. Sieltähän löytyy toista sataa tunnistettavaa poliittista tavoitetta, joista osa on ihan järkeenkäypiä.

Olisin kysynyt mitkä näistä tavoitteista puoluehallitus on asettanut juuri nyt etusijalle, eli minkälaisen strategisen valinnan se on tehnyt?

Missä vaiheessa on esimerkiksi työajan uudelleen määrittely paremmin nykyisiin työsuhteisiin sopivaksi?

Kuinka pitkällä ollaan uuden aikuiskoulutusjärjestelmän ideoinnissa?

Entä minkälaisia uusia käytäntöjä yksityisen ja julkisen palveluntuotannon yhdistämiseksi SDP:n valtuutetut ovat kunnissa esittäneet?

Ovatko sosialidemokraattiset virkamiehet jo pitkällä laskelmissaan koskien verovapaata työsuhdematkalippua?

Kuinka monessa kunnassa sosialidemokraatit ovat toteuttaneet alle 16-vuotiaille maksuttoman paikallisen joukkoliikenteen?

Onko hiljaisten kuntalaisten ääni saatu kuulumaan ja sosialidemokraattiset kuntapäättäjät tulleet ulos kabineteista? Monessako kunnassa on toriparlamentti?

Entä millaisia yhteyksiä sosialidemokraattiset kunnallisjärjestöt ovat saaneet aikaiseksi paikallisiin kansalaisjärjestöihin, joita piti kuulla paikallisessa päätöksenteossa koska ”kansalaisyhteiskunta tuo lisäarvoa päätöksentekoon”.

Aloittakaa nyt vaikka näistä, jos ette muuta keksi.

Kakaralauma Vuosaaressa

Katselin eilen televisiosta, kun puoluejohtajat ottivat yhteen Vuosaaren sataman hiljenevässä illassa. Aiheena oli tietysti lähestyvät vaalit, jotka tällä kertaa sattuvat olemaan Euroopan Unionin parlamenttivaalit.

Koolla näytti olevan joukko toistensa päälle huutavia kälättäjiä ja jankuttajia. On käynyt ehkä niin, että avustajat ja esiintymiskouluttajat ovat ohjeistaneet puoluejohtajia "ottamaan oman tilansa" , "vastaamaan itse asettamaasi kysymykseen" ja "toistamaan pääviestiä".

Katsojan kannalta parempia neuvoja olisivat olleet esimerkiksi; " Muista hengittää", "Puhu asiasta, älä julista", "Vain nerokkaat, lyhyet välihuudot ovat sallittuja" ja "Älä briljeeraa nippeliasioilla."

Toinen vaihtoehto on, että neuvot sinänsä ovat olleet hyvät, mutta ne unohdettiin samalla sekunnilla kun lähetys alkoi. Joka tapauksessa minulle jäi sellainen kuva, että ei maan johtamista ainakaan tälle kakaralaumalle kannata jättää.