sunnuntai 17. kesäkuuta 2012
Tehtävä Ikeassa
Time: 1100 UTC
Target: Ikea, Valkoinen pahvilaatikko 2 kpl
Polttava aurinko kärvensi Volvo-merkkistä
miehistönkuljetusvaunua ja helvetillinen siitepöly tunkeutui ohjaamoon saakka,
kun kaarsimme kehä kolmoselta kohteen parkkikselle.
Tehtävä oli selkeästi määritelty: on hankittava äidille
kaksi isokokoista valkoista koottavaa pahvilaatikkoa. Strategiana oli nopea
isku ja poistuminen. Valmensin vieressä istuvaa naispuolista sissiä strategian
toteuttamisessa. On tutustuttava ennakolta taistelualueeseen, opeteltava
karttapohja ja oikopolut ulkoa, osattava suunnistaa silmät kiinni ja
korvatulpat korvissa.
Taisteluvarustukseen näissä oloissa kuuluisi normaalisti
hevosten raveissa käyttämät, vilkuilun sivulle estävät läpät. Niitä ei nyt
ollut mukana, mutta ankaralla henkisellä harjoittelulla näköalueen voi
rajoittaa kymmeneen asteeseen.
Kohteen sisääntuloaulassa oli taistelualueen kartta. Valkoiset
pahvilaatikot löytyisivät kaikella todennäköisyydellä alueelta, jonka kutsumanimi
oli ”Kodin säilytys”. Sille johti kaksi oikopolkua ja paras niistä suljetun
oven kautta suoraan alakerrasta. Käyttämällä tätä reittiä välttyisimme kulkemasta
lukuisia uhreja vaatineen kakkoskerroksen helvetillisen ”huonekalunäyttely” –nimisen
alueen kautta.
Kaksiteholasieni avustuksella navigoin suljetulle ovelle.
Painamalla punaista nappia sen sähkölukko avautui ja reitti oli selvä. Tai niin
kuvittelin.
Taistelutoverini oli välittömässä läheisyydessäni ja
etenimme pienistä kirkuvista ja isoista hikisistä vihollisista välittämättä. Hoin
puoliääneen Go. Go, Go - kannustuksia lähinnä omaa taisteluväsymystä torjuakseni.
Saavuttuani ”Kodin säilytys” alueelle, huomasin kauhukseni
taistelutoverini kadonneen. Yritin nopeasti löytää valkoisen pahvilaatikon
siinä onnistumatta. Sitten lähdin pelastamaan toveriani. Olin huomannut
matkalla vaarallisen ”Kodin viherkasvit” - alueen ja luulin hänen eksyneen
sinne. Löysin hänet kuitenkin hyvinvoivana ulosmenotien varresta. Hän oli
käsittänyt, että minä teen iskun ja hän varmistaa poistumistien.
Tilanne alkoi valua käsistä. Sopivaa pahvilaatikkoa ei
löytynyt ja vaara oli käsin kosketeltavissa. Lopulta teimme vaikean päätöksen.
Tehtävä oli keskeytettävä ja tappiot minimoitava. Poistuimme reittiä, jonka
olin painanut valokuvamuistiini. Viimeinen koettelemus – kukkaruukkuosasto -
ohitettiin lähinnä kumppanini päättäväisyyden ansiosta.Raportoimme tilanteesta toimeksiantajaa. Tavoitetta ei tällä kertaa saavutettu, mutta myös henkilöuhreilta vältyttiin. Henkisten kärsimysten määrää ei pystytä vielä arvioimaan. Toimeksiantaja tulee edellyttämään uutta iskua johonkin muualle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)