Yksinkertaista mutta totta

Olin koko kesäloman maalla. Ostin vanhan traktorin, sorminiittokoneen ja haravakoneen. Puhelin toimi satunnaisesti, nettiyhteys samoin. Sähköt olivat ainakin hetken aikaa poikki joka kerta, kun ukkonen välähti jossain.

En kirjoittanut mitään koko kesänä, enkä edes tiennyt mitä olisin kirjoittanut kuulostamatta kaupunkilaiselta maalaisromantikolta. Uuskepulaiselta paikallislehti Soisalon Seudun ja Mullikan (Savon Sanomat) ja uskolliselta lukijalta. Pulma on ilmeinen, koska sitä ei voi peittää.

Ajan kuluessa kuin varkain mieleni alkoivat täyttää merkittävät kysymykset turhanpäiväisten väistyessä; Laittaisko tänään katiskan? Mitähän naapurille kuuluu? Tuolta niityltä voisi repiä juurakot, mutta mitä siihen kasvamaan? Jos mitään? Mitähän tuo kuovi navetan katolla tepastelee? Missä ovat kurkipariskunnan poikaset? Mistähän niitä verkonmerkkejä? Näitä kaikkia on pohdittava ja vastaukset löytyvät aikanaan.

Päivät kuluivat metsää raivatessa, pikku remonttia tehdessä ja seuraavaa suunnitellessa. Kieltämättä ajatus karkasi myös suurempiin ja turhempiin kysymyksiin. Niistä tuskin kannattaa sen enempää mainita.

Hienointa tietysti on asioiden selkeys ja yksinkertaisuus. Kun tukkia sahaa metsässä lankuksi, siitä tulee kerralla valmis ja sen voi kantaa taapeliin. Siitä voi sitten joskus tehdä jotain. Sama kai se on miten päin tukin pienii, jos sitä ei jaksa kokonaisena kantaa, eikä viereen pääse traktorilla hakemaan. Ei ole arvovaltakysymyksiä eikä näyttelemistä, on vain tukki, tekijä ja perkeleesti paarmoja.

Vuosimallin 1961 Massey Ferguson FE 35 apulaitteineen pelitti kuin vanhan mallinen junan vessa. Kun vähän tarkemmin tutkii niiden mekaniikkaa, ei voi kuin hattua nostaa. Nämä on tehty toimimaan. Kun sorminiittokoneen kytkee Massikan voimansiirtoon, se leikkaa varmasti. Oli välissä sormia tai korsia.

Tämä oli hieno kesä.