Ostin keskiviikkona töistä tullessa matkalukemisiksi pitkästä aikaa pornolehden. Tällä kertaa Ilta-Sanomat.
Lehdessä kerrottiin vuolaasti tilanteesta Thaimaassa, jossa jopa suomalaisturistit ovat joutuneet odottamaan lentokentällä, koska paikalliset ovat käyttäytyneet huonosti.
Lehden pääaukeama huusi turistien tuskaa, koska "lähes 400 Finnairin matkustajaa odottaa kotiinpääsyä mielenosoitusten takia". Kaikkien katastrofien suurin murhe oli kaivettu esiin myös tällä kertaa : "Mitään ei tiedotettu", valittaa matkustaja itse asiasta kuultuna.
Ovatko normaalisti niin ystävälliset thaimaalaiset alkaneet ilkeiksi länsimaalaisia turisteja kohtaan ihan huvikseen. En tiedä. Mutta sen tiedän, että nyt oli taas jonkun pohjalaisen unelmaloma pilalla.
Ehkä aamulla lukematta jäänyt Helsingin Sanomat valaisee tilannetta. No ei paljon valaise. Pääotsikon mukaan "mielenosoittajat sekoittivat liikenteen." Entä seitsemän uutiset? "Poliittinen jännitys kiristyy".
CNN osaa kertoa, että mielenosoittajia ottaa päähän, kun edellisen vallankumouksen jälkeen vaaleilla valittu pääministeri olikin samaa sakkia kuin aikaisempi, korruptiosta syytetty Thaksin Shinawatra. Hänen toteutumattomiin vaalilupauksiinsa vuonna 2001 kuului yleinen terveydenhuolto ja rahan jakaminen köyhille.
Oppositioliikkeen perustaja oli Thaksinin vastustaja ja kilpailija mediabisneksessä. Ydinryhmästä löytyy bisnesmiehiä, yläluokan akateemisia ja muuten vaan aktivisteja. He ovat CNN:n mukaan sitä mieltä, että lainsäätäjät pitäisi mieluummin nimittää kuin valita vaaleilla. Ryhmän nimi muuten on People's Alliance for Democracy (PAD)
Mistä tässä riidellään?
keskiviikko 26. marraskuuta 2008
maanantai 24. marraskuuta 2008
Perintövero solmussa
Hallitus pääsi viimein yksimielisyyteen perintöveron alentamisesta. Loppuratkaisusta ei paljon melua pidetty, mutta joissakin lehdissä sitä kutsuttiin tyylikkääksi ratkaisuksi. Tämähän on puhdasta soopaa.
Vähän mutkia oikoen asian voisi tiivistää näin: Kehittyvien maakuntien Suomi ry jakoi pääosin nykyisille hallituspuolueille vaalitukea yli 400 000 euroa. Seuraavassa vaiheessa Perheyritysten liitto sai kirjoittaa hallitusohjelman sen osion, missä käsiteltiin yrittäjien omaisuuden siirtämistä omille lapsille. Luonnollisesti se päätettiin tehdä verottomaksi. Koska Keskusta oli jäämässä jalkoihin jo lähdössä, myös maa- ja metsätilojen siirtäminen lapsille päätettiin tehdä verottomaksi.
Kun krapula alkoi seuraavana aamuna hellittää, ryhdyttiin miettimään mitä tuli sovittua. Asiaa päätettiin perustella työllisyydellä. Tämä peruste katosi, kun kaikki johtavat asiantuntijat sanoivat julkisesti, ettei näillä asioilla ole mitään tekemistä keskenään ja muutenkin koko idea
näyttää melko tyhmältä.
Asiaa yritettiin ratkaista monella tavalla; rajaamalla jollain tavalla yritysvarallisuutta, määrittelemällä lisähuojennus yritysvarallisuuden arvostukseen ja kehittämällä erilaisia taseiden avausmalleja.
Lopuksi oltiin niin solmussa, että oikeasti rikkaiden verot olisivat lisääntyneet. Tämähän ei tietenkään ollut tarkoitus, vaan päinvastoin.
Lopuksi päädyttiin alentamaan ihan perinteisesti kaikkien rikkaiden perintöveroja. Siinä sivussa alenevat pakosta myös tavallisten perillisten verot. Lopputulos varmaan on hyvä, mutta senhän sanelikin järki eikä poliittinen tahto.
Vähän mutkia oikoen asian voisi tiivistää näin: Kehittyvien maakuntien Suomi ry jakoi pääosin nykyisille hallituspuolueille vaalitukea yli 400 000 euroa. Seuraavassa vaiheessa Perheyritysten liitto sai kirjoittaa hallitusohjelman sen osion, missä käsiteltiin yrittäjien omaisuuden siirtämistä omille lapsille. Luonnollisesti se päätettiin tehdä verottomaksi. Koska Keskusta oli jäämässä jalkoihin jo lähdössä, myös maa- ja metsätilojen siirtäminen lapsille päätettiin tehdä verottomaksi.
Kun krapula alkoi seuraavana aamuna hellittää, ryhdyttiin miettimään mitä tuli sovittua. Asiaa päätettiin perustella työllisyydellä. Tämä peruste katosi, kun kaikki johtavat asiantuntijat sanoivat julkisesti, ettei näillä asioilla ole mitään tekemistä keskenään ja muutenkin koko idea
näyttää melko tyhmältä.
Asiaa yritettiin ratkaista monella tavalla; rajaamalla jollain tavalla yritysvarallisuutta, määrittelemällä lisähuojennus yritysvarallisuuden arvostukseen ja kehittämällä erilaisia taseiden avausmalleja.
Lopuksi oltiin niin solmussa, että oikeasti rikkaiden verot olisivat lisääntyneet. Tämähän ei tietenkään ollut tarkoitus, vaan päinvastoin.
Lopuksi päädyttiin alentamaan ihan perinteisesti kaikkien rikkaiden perintöveroja. Siinä sivussa alenevat pakosta myös tavallisten perillisten verot. Lopputulos varmaan on hyvä, mutta senhän sanelikin järki eikä poliittinen tahto.
sunnuntai 16. marraskuuta 2008
Kannustinloukku
Luin hiljakkoin - ystäväni Tapanin suosituksesta - Tuomas Nevanlinnan ja Jukka Relanderin mainion kirjan "Työn sanat". Siinä käydään läpi erilaisia suunnitelmista ja julkisesta keskustelusta tuttuja sanoja niiden historiaa muistellen.
Kirjassa oli muutamia erityisen hyviä sattumia, joista yksi on "kannustin". Tämä sana on taas ajankohtainen, kun Sata-komitea on uudistamassa suomalaista sosiaaliturvaa.
Nevanlinna ja Relander muistuttavat, että kannustamisen perustapaus on ratsastaja, joka potkii hevosta kylkiin sen menoa vauhdittaakseen. Sanan historiassa mikään ei viittaa innostamiseen, pikemminkin päinvastoin.
Oletetaan että kaikki ovat köyhiä ja haluavat parantaa tilannettaan luovuttamalla työnpanoksensa jollekin, joka rikastuu vielä enemmän. Asiat ovat hyvin ja järjestelmä toimii.
Jos käykin niin, että yhteiskunnallista varallisuutta jaetaan tasaisemmin, kaikkien ei olekaan pakko tehdä jatkuvasti enemmän tullakseen toimeen ja tehdäkseen jonkun muun rikkaaksi. Tästä tulee särö järjestelmään ja sitä kutsutaan kannustinloukuksi. On siis luotava niukkuutta. Tämän kanssa Sata-komiteakin näyttää nyt kamppailevan.
Työn sanat-kirjassa huomautetaan melko osuvasti, että kannustinjärjestelmät näyttävät jakautuvan kahtia. Jos ennestään rikkaille annetaan lisää rahaa, siitä ei seuraa kannustinloukkua. Sen sijaan todella pienituloiset ovat vaarassa joutua kannustinloukkuun pienilläkin lisätuloilla yhä nopeammin.
Kirjassa oli muutamia erityisen hyviä sattumia, joista yksi on "kannustin". Tämä sana on taas ajankohtainen, kun Sata-komitea on uudistamassa suomalaista sosiaaliturvaa.
Nevanlinna ja Relander muistuttavat, että kannustamisen perustapaus on ratsastaja, joka potkii hevosta kylkiin sen menoa vauhdittaakseen. Sanan historiassa mikään ei viittaa innostamiseen, pikemminkin päinvastoin.
Oletetaan että kaikki ovat köyhiä ja haluavat parantaa tilannettaan luovuttamalla työnpanoksensa jollekin, joka rikastuu vielä enemmän. Asiat ovat hyvin ja järjestelmä toimii.
Jos käykin niin, että yhteiskunnallista varallisuutta jaetaan tasaisemmin, kaikkien ei olekaan pakko tehdä jatkuvasti enemmän tullakseen toimeen ja tehdäkseen jonkun muun rikkaaksi. Tästä tulee särö järjestelmään ja sitä kutsutaan kannustinloukuksi. On siis luotava niukkuutta. Tämän kanssa Sata-komiteakin näyttää nyt kamppailevan.
Työn sanat-kirjassa huomautetaan melko osuvasti, että kannustinjärjestelmät näyttävät jakautuvan kahtia. Jos ennestään rikkaille annetaan lisää rahaa, siitä ei seuraa kannustinloukkua. Sen sijaan todella pienituloiset ovat vaarassa joutua kannustinloukkuun pienilläkin lisätuloilla yhä nopeammin.
sunnuntai 9. marraskuuta 2008
Exodus Kiinassa
Hong Kongista usein mannerkiinaan matkustava nainen sanoo viimeisten muutaman viikon aikana todistaneensa kansanvaellusta Helmi-joen suistosta takaisin provinsseihin. " Shenzhenin asema on täynnä kotiin palaavia siirtotyöläisiä. Nyt vaellus tapahtuu liian aikaisen verrattuna normaaliin. Yleensä siirtotyöläiset lähtevät provinsseihin vasta kevätloman aikaan."
Tämä saattaa olla vasta alkua, sillä suuressa maassa on suuret numerot. Pelkästään Hong Kongin naapurikaupunkien teollisuuspuistoissa Shenzhenissä ja Dongguanissa arvioidaan olevan 40 miljoonaa työntekijää, joista noin 30 miljoonaa on siirtotyöläisiä provinsseista.
Pankkitsunamin odotetaan iskevän rajulla kädellä myös tänne kulutustavarateollisuuden ytimeen Pearl River Deltaan, jossa on jo alkanut irtisanomiset ja tehtaiden sulkemiset. Varsinaista iskua odotetaan ensi vuodelle, kun nyt tuotannossa olevat tilaukset on toimitettu.
Iskun ottavat vastaan teollisuuden työvoiman joustava elementti, siirtolaiset. Tätä liikkuvaa työvoimaa on tuotettu teollisuuden tarpeisiin yhteensä arviolta 200 miljoonaa ihmistä.
Hyvinvoivassa Hong Kongin ympäristössä heidän keskipalkkansa on noin 170 euroa kuukaudessa. Se on vähän, mutta kuitenkin melkein kymmenkertainen verrattuna tuloihin kotipuolessa. Se houkuttelee lähtemään muutamaksi vuodeksi kerrallaan.
Kiinassa tuli vuodenvaihteessa voimaan uusi työlainsäädäntö, joka periaatteessa pakottaa yritykset sopimaan työläisten kanssa työehdoista. Koska sellaisesta ei ole aikaisemmin kokemusta, voi vain kuvitella sekaannusten määrää. Nyt puhutaan nimittäin TODELLA suurista määristä yrityksiä.
Tietenkin on kehitetty myös kiertoteitä. Jotkut yritykset tekevät sopimukset englanniksi, joten niihin voi kirjoittaa mitä vain. Joissakin tapauksissa sopimuksiin pannaan varmuuden vuoksi useamman yrityksen nimi. Jos yksi joutuu vaikeuksiin laittomuuksista, sen voi lopettaa ja työvoima on valmiiksi toisen yrityksen palveluksessa.
Todella luova oli yritys, jossa palkka oli määritelty keskitasolle 1500 yaniksi, mutta se toteutettiin kahdella eri sopimuksella. Molempiin kirjattiin lain mukainen minimipalkka 750 yania. Sosiaaliturvamaksujen ja ylityökorvausten perusteena käytettiin vain toista sopimuksista, jolloin maksut puolittuivat.
Tämä saattaa olla vasta alkua, sillä suuressa maassa on suuret numerot. Pelkästään Hong Kongin naapurikaupunkien teollisuuspuistoissa Shenzhenissä ja Dongguanissa arvioidaan olevan 40 miljoonaa työntekijää, joista noin 30 miljoonaa on siirtotyöläisiä provinsseista.
Pankkitsunamin odotetaan iskevän rajulla kädellä myös tänne kulutustavarateollisuuden ytimeen Pearl River Deltaan, jossa on jo alkanut irtisanomiset ja tehtaiden sulkemiset. Varsinaista iskua odotetaan ensi vuodelle, kun nyt tuotannossa olevat tilaukset on toimitettu.
Iskun ottavat vastaan teollisuuden työvoiman joustava elementti, siirtolaiset. Tätä liikkuvaa työvoimaa on tuotettu teollisuuden tarpeisiin yhteensä arviolta 200 miljoonaa ihmistä.
Hyvinvoivassa Hong Kongin ympäristössä heidän keskipalkkansa on noin 170 euroa kuukaudessa. Se on vähän, mutta kuitenkin melkein kymmenkertainen verrattuna tuloihin kotipuolessa. Se houkuttelee lähtemään muutamaksi vuodeksi kerrallaan.
Kiinassa tuli vuodenvaihteessa voimaan uusi työlainsäädäntö, joka periaatteessa pakottaa yritykset sopimaan työläisten kanssa työehdoista. Koska sellaisesta ei ole aikaisemmin kokemusta, voi vain kuvitella sekaannusten määrää. Nyt puhutaan nimittäin TODELLA suurista määristä yrityksiä.
Tietenkin on kehitetty myös kiertoteitä. Jotkut yritykset tekevät sopimukset englanniksi, joten niihin voi kirjoittaa mitä vain. Joissakin tapauksissa sopimuksiin pannaan varmuuden vuoksi useamman yrityksen nimi. Jos yksi joutuu vaikeuksiin laittomuuksista, sen voi lopettaa ja työvoima on valmiiksi toisen yrityksen palveluksessa.
Todella luova oli yritys, jossa palkka oli määritelty keskitasolle 1500 yaniksi, mutta se toteutettiin kahdella eri sopimuksella. Molempiin kirjattiin lain mukainen minimipalkka 750 yania. Sosiaaliturvamaksujen ja ylityökorvausten perusteena käytettiin vain toista sopimuksista, jolloin maksut puolittuivat.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
