Mätää on aina enemmän

Viime syksynä panin merkille, että mökin pihavajan katto vuotaa yhdeltä lappeeltaan puukatoksen sisään. Näytti olevan pari mätää lautaa huovan alla. Viimeisellä käynnillä ennen talvea olin huomaavinani, että etupuolellakin on huovassa jonkinmoinen pussi, joka viittasi aluslaudan pettäneen. Tämä pisti jo miettimään.

Kun nyt juhannuksen pyhinä aloin tutkimaan asiaa tarkemmin, mätiä lautoja ja juoksujen päitä oli enemmänkin. Mitä enemmän revin huopaa, sitä enemmän räystäslaudat murenivat käsiin.

Päätin repiä koko huovan pois ja vaihtaa kaikki pehmenneet laudat kerralla. Niitähän ei löydä muuten kuin ottamalla koko katto auki.

Vaalirahoituksen kanssa on käymässä aivan samalla tavalla. Mitä enemmän sitä penkoo, sitä enemmän mätää löytyy. Tämän tietää jokainen toimittaja, joten vaalirahoitus pysyy kesän yli uutisaiheena, ellei pajatsoa tyhjennetä. Jos ei pysy, kyse on toimittajien laiskuudesta.

Jos joku haluaa asian penkomisen loppuvan, on resepti yksikertainen; kaikki raha näkyviin ja mahdollinen mätä lauta vaihtoon. Jos siellä on jotain koplauksia, niin senkin seuraukset kannattaa kärsiä heti. Tämä olisi kaikkien etu, ei vähiten politiikan uskottavuuden.

Totta kai puolueet ja ehdokkaat keräävät rahaa vaaleja varten, antaakseen sen eteenpäin maakuntien valtalehdille ja mainostoimistoille. Kun rahaa kuluu paljon, niin jostainhan sitä on saatava, eikä poliittisen toiminnan tukemisessa mitään pahaa ole. Raja kulkee päätösten ja poliitikkojen ostamisessa. Jos tämä raja alkaa käydä epäselväksi, sen uudelleen löytämisessä auttaa julkisuus.

Puolueet ja ehdokkaat perustelevat salailua ja erilaisia eurorajoja lahjoittajien yksityisyyden suojaamisella. Höpsis. Jos joku jättää antamatta sen muutaman satasen pelätessään oman maailmankatsomuksensa tai jonkun muun yhteyden paljastuvan, niin sellainen raha ehkä kannattaakin jättää ottamatta.

Mitä kuuluu tavoitteille?

Nyt kun yhdet vaalit on taas takana ja vasemmisto saanut selkäänsä, niin olisin kiinnostunut tietämään missä kohtaa esimerkiksi SDP on omien puolueohjelmiensa toteuttamisessa. Sieltähän löytyy toista sataa tunnistettavaa poliittista tavoitetta, joista osa on ihan järkeenkäypiä.

Olisin kysynyt mitkä näistä tavoitteista puoluehallitus on asettanut juuri nyt etusijalle, eli minkälaisen strategisen valinnan se on tehnyt?

Missä vaiheessa on esimerkiksi työajan uudelleen määrittely paremmin nykyisiin työsuhteisiin sopivaksi?

Kuinka pitkällä ollaan uuden aikuiskoulutusjärjestelmän ideoinnissa?

Entä minkälaisia uusia käytäntöjä yksityisen ja julkisen palveluntuotannon yhdistämiseksi SDP:n valtuutetut ovat kunnissa esittäneet?

Ovatko sosialidemokraattiset virkamiehet jo pitkällä laskelmissaan koskien verovapaata työsuhdematkalippua?

Kuinka monessa kunnassa sosialidemokraatit ovat toteuttaneet alle 16-vuotiaille maksuttoman paikallisen joukkoliikenteen?

Onko hiljaisten kuntalaisten ääni saatu kuulumaan ja sosialidemokraattiset kuntapäättäjät tulleet ulos kabineteista? Monessako kunnassa on toriparlamentti?

Entä millaisia yhteyksiä sosialidemokraattiset kunnallisjärjestöt ovat saaneet aikaiseksi paikallisiin kansalaisjärjestöihin, joita piti kuulla paikallisessa päätöksenteossa koska ”kansalaisyhteiskunta tuo lisäarvoa päätöksentekoon”.

Aloittakaa nyt vaikka näistä, jos ette muuta keksi.

Kakaralauma Vuosaaressa

Katselin eilen televisiosta, kun puoluejohtajat ottivat yhteen Vuosaaren sataman hiljenevässä illassa. Aiheena oli tietysti lähestyvät vaalit, jotka tällä kertaa sattuvat olemaan Euroopan Unionin parlamenttivaalit.

Koolla näytti olevan joukko toistensa päälle huutavia kälättäjiä ja jankuttajia. On käynyt ehkä niin, että avustajat ja esiintymiskouluttajat ovat ohjeistaneet puoluejohtajia "ottamaan oman tilansa" , "vastaamaan itse asettamaasi kysymykseen" ja "toistamaan pääviestiä".

Katsojan kannalta parempia neuvoja olisivat olleet esimerkiksi; " Muista hengittää", "Puhu asiasta, älä julista", "Vain nerokkaat, lyhyet välihuudot ovat sallittuja" ja "Älä briljeeraa nippeliasioilla."

Toinen vaihtoehto on, että neuvot sinänsä ovat olleet hyvät, mutta ne unohdettiin samalla sekunnilla kun lähetys alkoi. Joka tapauksessa minulle jäi sellainen kuva, että ei maan johtamista ainakaan tälle kakaralaumalle kannata jättää.

Veli venäläisen tuki

Juuri kun pääsin pähkimästä (8.5.) pitäisikö rakentaa mieluummin raiteita kuin moottoriteitä, niin eikö veli venäläinen rientänyt apuun. Venäjän tullilaitos esitti, että kaikki yli 20 jalkaiset kontit kuljetettaisiin tulevaisuudessa Venäjälle raiteita pitkin tai suoraan sen omiin satamiin.

Tästä nousi Suomessa poru, koska se lopettaisi käytännössä rekkakuljetukset Suomen satamista Venäjälle. Siis sen saman rekkarallin, josta jo alettiinkin saada tarpeeksemme. Liikenne- ja viestintäministeri uhkasi Venäjää oikein EU:lla ja Maailman kauppajärjestöllä WTO:lla.

Sokeampikin virkamies on ehkä voinut huomata, että Venäjä rakentaa Ust-Lugan satamaa, josta tulee 170 miljoonan tonnin kapasiteetillaan isompi kuin kaikki Suomen satamat yhteensä. Tästä voisi päätellä, että Venäjä haluaa lisätä riippumattomuuttaan naapurimaista myös kauppareittien osalta.

Samaan aikaan meillä on tehty investoinnit Hankoon ja Vuosaareen sillä oletuksella, että transitoliikenne Venäjälle jatkaa kasvuaan entiseen tahtiin, eivätkä Venäläiset opi kuljettamaan omia tavaroitaan. Vahvasta uskosta kumipyöräkuljetuksiin kertoo sekin, että hallitusohjelmassa on varattu 750 miljoonaa Helsinki-Vaalimaa- moottoritien aloittamiseen.

Kannattaisiko nyt pistää vauhtia siihen Helsinki – Pietari oikorataan (HELI-rata) ja linjata yhteys myös Narvikista Suomen halki Arkangelin käytävän kautta kohti Kaukoitää. Ei tarvitsisi rahdata kaikkea tavaraa vettä pitkin kiertotietä, kun olisi nykyaikainen ratayhteys suorinta reittiä.

Ymmärrän kyllä, miksi aikoinaan ei ole haluttu rakentaa nopeita poikittaisia ratayhteyksiä rajan lähelle, mutta eiköhän se läpimarssi kannata jo unohtaa.

Tuttu ja Tuntematon sotilas

Hauska yhteensattuma. Olin ehtinyt sulatella pari päivää Kansallisteatterissa esitettävää Kristian Smedsin tulkintaa Tuntemattomasta sotilaasta, kun posti kantoi kotiin Kansallisarkiston yhteenvedon oman isäni sotaretkestä.

Sotapäiväkirja kertoo marraskuun viidennen ja kuudennen päivän tapahtumista 1941 Syvärin kupeessa Jandeba-joen maastossa.

"5.11. Valmistelimme tänään vähäisen hyökkäystämme, joka tapahtuisi seuraavana aamuna varhaisella. Tarkoituksena on vallata muutamat kukkulat, jotka sijaitsevat komppaniastamme lounais- suuntaan noin 5 - 6 km etäisyydellä.

6.00 Aamulla varhain lähdimme liikkeelle. Menimme oman kenttävartiomme kautta. Komppaniamme vahvistuksena oli Krh joukkueesta yksi Krh. Sekä yksi Pst kivääri ja pari K-K kivääriä.

9.00 Alkoi varsinainen eteneminen hyökkäykseen.

10.30 Saimme kunnollisen kosketuksen ryssään. Suunnilleen keskipäivän aikaan taistelu kukkulan herruudesta jatkui kiivaimmillaan. Ryssillä oli useita bunkkerin tapaisia pesäkkeitä sekä ampumakuoppia. Lopullinen kukkulan valtaaminen tapahtui vasta noin kello 13.30 aikaan. Omat tappiot olivat 4 kaatunutta ja 9 haavoittunutta. Varsinaisesti meidän komppaniamme tappiot olivat 1 kaatunut sekä 3 haavoittunutta. Kaatunut oli Stm Juvonen sekä haavoittuneet Alik. Kaipainen, Stm Kangasniemi ja Stm Palmunen."

Toisen kerran tuli siipeen vuoden päästä samalla suunnalla, kun Shemenskin lohkon Pogostassa räjähti kranaatti 1,5 metrin päässä.

Se siitä tulkinnasta.

Raiteita rakentamaan

Kun järjellä ajattelee, niin luulisi että sekä ihmisten että tavaran olisi nerokkaampaa kulkea junalla kuin autolla. Tämä jo ihan senkin takia, että 90 prosenttia liikenteen kasvihuonepäästöistä on kotoisin autoista ja kaksi prosenttia junista.

Jos haluttaisiin, että kuljetaan junilla, niin moottoriteiden sijaan rakennettaisiin kasvukeskusten välille nopeita ratoja niin kuin nyt on tehty Helsingin ja Lahden välille. Ensimmäiseksi jatkettaisiin rataa Lahdesta Jyväskylään ja sitten Lapin hiihtokeskuksiin. Sinne tuntuu tyhmältä ajaa autolla tuhat kilometriä suuntaansa. Samoja Lapin ratoja voi käyttää uusissa kaivoshankkeissa.

Ratoja, lähijunia ja seisakkeita lisättäisiin muihinkin kasvukeskuksiin kuin pääkaupunkiseudulle, sinne missä asuu yli puolet suomalaisista. Rataverkoston parantaminen olisi ehkä itseään ruokkiva malli; mitä helpompi kyliltä on lähteä kaupunkiin, sen helpompi kylille on asettua ja asumisväljyys paranee. Ratkaistava tosin on, miten junalla voi käydä kaupassa, kun ne kaikki on siirretty kaupunkien ulkopuolelle teiden risteyksiin tai miten saa kuljetettua kakkosnelosia mökille.

Raideliikenteen suosiminen ei ole ollut vuosikymmeniin muodissa, koska muodissa ovat olleet autot, moottoritiet, lastulevykalusteet, muovipinnoitteet ja pihatontut. Asemat on pantu myyntiin ja seisakkeet purettu. Tilanne saattaa kuitenkin olla muuttumassa. Hallituksella on aika hyvä, vaalikauden kattava suunnitelma, jossa raideliikenne otetaan tosissaan, vaikkakin varovaisin askelin. Isoja liikennehankkeita ovat kehärata lentoasemalle, länsimetro, Pohjanmaan rata sekä Helsinki-Vaalimaa moottoritie. Lisäksi on paljon moottoritien pätkiä ja teiden oikomisia autoilijoille väljemmiksi ja tylsemmiksi ajaa. Tässä mielessä strategista valintaa ei ole rohjettu tehdä.

Myös maailmalta kuuluu kummia, sillä rikkaat ovat alkaneet suosia ratoja. Lähi-Idän öljyvaltiot siirtävät liikennettä radoille. Kuwait, Qatar, Arabiemiirikunnat ja Saudi-Arabia rakentavat kilvan kymmenillä miljardeilla monoraileja, luotijunia ja metroja. Parin vuoden päästä kiireisimmät pyhiinvaeltajat pyyhkäisevät 360 km/h Mekkaan. Tämä siis alueella, jossa bensasta ei tule ensimmäisenä pulaa.

Sitä en vielä tiedä mitä maksaa metri rataa verrattuna metriin moottoritietä, mutta täytyy ottaa asiasta selvää. Sen kuitenkin tiedän, että jos perheen on halvempaa lentää Tampereelta Lontooseen kuin matkustaa junalla Rovaniemelle, niin joku on tehnyt laskuvirheen.

Minähän shoppailen

Olen useampaan otteeseen ihmetellyt muiden ihmisten kykyä luuhata koko päivä kaupassa tai jossain helvetillisessä ostoskeskuksessa. En ymmärrä mitään tavaroiden keräilemisestä tai uusien vaatteiden ostamisesta, jos vanhatkin pysyvät päällä.

Jostain syystä tänään polttopuita pilkkoessani älysin, että minähän tyydytän samaa tarvetta, mutta eri tavalla. Löydän itseni usein netistä tarkistamassa hintoja; pörssikurssit useamman kerran päivässä ja melko säännöllisesti maatilat, metsätilat, tontit, mökit, vanhat omakotitalot, remontoivat kerrostaloasunnot, moottoripyörät ja laivat. Tämähän on selvää virtuaalishoppailua, nykyajan näyteikkunaostoksilla käymistä ja haaveilua. Kauppoja tosin syntyy taloudellisista seikoista johtuen aika lailla harvemmin kuin Itiksen rättikaupassa.

Samaa tekevät varmaan monet muutkin miehet, mutta sitä ei kutsuta virtuaalishoppailuksi, vaan "hintavertailuksi", "sijoitussuunnitteluksi", "taloudelliseksi ajatteluksi" ja "bisnesvainuksi".