Tästä päivästä: Tehtävä Ikeassa

Tästä päivästä: Tehtävä Ikeassa

Tehtävä Ikeassa

Date: Sat 16062012

Time: 1100 UTC

Target: Ikea, Valkoinen pahvilaatikko 2 kpl

Polttava aurinko kärvensi Volvo-merkkistä miehistönkuljetusvaunua ja helvetillinen siitepöly tunkeutui ohjaamoon saakka, kun kaarsimme kehä kolmoselta kohteen parkkikselle.

Tehtävä oli selkeästi määritelty: on hankittava äidille kaksi isokokoista valkoista koottavaa pahvilaatikkoa. Strategiana oli nopea isku ja poistuminen. Valmensin vieressä istuvaa naispuolista sissiä strategian toteuttamisessa. On tutustuttava ennakolta taistelualueeseen, opeteltava karttapohja ja oikopolut ulkoa, osattava suunnistaa silmät kiinni ja korvatulpat korvissa.

Taisteluvarustukseen näissä oloissa kuuluisi normaalisti hevosten raveissa käyttämät, vilkuilun sivulle estävät läpät. Niitä ei nyt ollut mukana, mutta ankaralla henkisellä harjoittelulla näköalueen voi rajoittaa kymmeneen asteeseen.

Kohteen sisääntuloaulassa oli taistelualueen kartta. Valkoiset pahvilaatikot löytyisivät kaikella todennäköisyydellä alueelta, jonka kutsumanimi oli ”Kodin säilytys”. Sille johti kaksi oikopolkua ja paras niistä suljetun oven kautta suoraan alakerrasta. Käyttämällä tätä reittiä välttyisimme kulkemasta lukuisia uhreja vaatineen kakkoskerroksen helvetillisen ”huonekalunäyttely” –nimisen alueen kautta.

Kaksiteholasieni avustuksella navigoin suljetulle ovelle. Painamalla punaista nappia sen sähkölukko avautui ja reitti oli selvä. Tai niin kuvittelin.

Taistelutoverini oli välittömässä läheisyydessäni ja etenimme pienistä kirkuvista ja isoista hikisistä vihollisista välittämättä. Hoin puoliääneen Go. Go, Go - kannustuksia lähinnä omaa taisteluväsymystä torjuakseni.

Saavuttuani ”Kodin säilytys” alueelle, huomasin kauhukseni taistelutoverini kadonneen. Yritin nopeasti löytää valkoisen pahvilaatikon siinä onnistumatta. Sitten lähdin pelastamaan toveriani. Olin huomannut matkalla vaarallisen ”Kodin viherkasvit” - alueen ja luulin hänen eksyneen sinne. Löysin hänet kuitenkin hyvinvoivana ulosmenotien varresta. Hän oli käsittänyt, että minä teen iskun ja hän varmistaa poistumistien.

Tilanne alkoi valua käsistä. Sopivaa pahvilaatikkoa ei löytynyt ja vaara oli käsin kosketeltavissa. Lopulta teimme vaikean päätöksen. Tehtävä oli keskeytettävä ja tappiot minimoitava. Poistuimme reittiä, jonka olin painanut valokuvamuistiini. Viimeinen koettelemus – kukkaruukkuosasto - ohitettiin lähinnä kumppanini päättäväisyyden ansiosta.

Raportoimme tilanteesta toimeksiantajaa. Tavoitetta ei tällä kertaa saavutettu, mutta myös henkilöuhreilta vältyttiin. Henkisten kärsimysten määrää ei pystytä vielä arvioimaan. Toimeksiantaja tulee edellyttämään uutta iskua johonkin muualle.

Terapeutin tuomio

Kun on istunut ensin kirjoituskoneen ja sitten päätteen ääressä 30 vuotta väärässä asennossa, tulee asiaa lääkäriin. Sattuu, paukkuu ja rutisee.

Lääkäri antaa pillereitä ja sanoo, että voisit vähän korjata ryhtiäsi, mene vaikka fysioterapiaan. No minähän menen ja ajattelen, että nyt kyllä perkele laitetaan tämä asia kuntoon.

Ei kohta rutise, kun käyn koko kevään fysioterapiassa, aloitan joogan, teen sata mottia halkoja, raivaan pari hehtaaria metsää ja venyttelen joka aamu tiibetiläisillä liikkeillä vaikka sattuu ja turhauttaa.

Fysioterapeutti kääntelee, painelee kipeitä kohtia ja rusauttaa. Lopuksi sanoo, että tule nyt vielä toisen kerran. Mitä helvettiä. Silläkö tämä on hoidettu?

Kysyn terapeutilta, että mitä hän mieluummin suosittelee, hierontaa, joogaa vai yleisiä venytysliikkeitä.

Terapeutti ei suosittele mitään. "Nykytutkimuksen valossa niistä on enemmän haittaa kuin hyötyä."

Että mitä. Väitätkö että venyttelystä on haittaa ja joogit ovat johdattaneet miljoonia ihmisiä harhaan tuhansia vuosia?

- Näin on. Hierontaan voit mennä, jos se muuten tuntuu mukavalta, mutta ei siitä varsinaista hyötyä ole.

Kesäkuun alussa menen hammaslääkäriin. Saa nähdä kielletäänkö hampaiden peseminen.

Gonzo on valtavirtaa

Luin aamulla Hesarista Aleksi Siltalan jutun Arto Paasilinnan kirjan julkistamistilaisuudesta Espanjassa.  Katalonialainen La Vanguardia oli kuvannut  tapahtumaa  ”historian surrealistisimmaksi lehdistötilaisuudeksi”.

Työmatkalla luin metrossa Metro-lehdestä, että Salatut elämät TV- sarjasta tehdään kauhuelokuva.  Puotilan kohdalla ihmettelin miksi tämä kuulostaa tutulta. Itäkeskuksessa yhdistin mielessäni Hesarin ja Metron jutut. Herttoniemessä asia alkoi hahmottua ja Hunter S. Thompson viittilöidä haudasta.

Kirkastuminen vei aikaa ja vasta Kampissa ymmärsin, että uuden sukupolven Gonzo – journalismi on löytänyt muotonsa ja se on valtavirtaa. Nyt sitä kutsutaan hyväksi läpäksi. Yli puolet tv-ohjelmista on yhtä absurdeja kuin Arto Paasilinnan känniset horinat  Barcelonassa.

Tämä on tietysti hyvä asia, mutta vaatii vähän sulattelua ja pääsyä samaan moodiin. Missä on työpaikan lääkekaappi?

Miesten lista Italiasta

Oltiin viikko Italiassa. Tulomatkalla puitiin Eskon kanssa keskeiset havainnot, eli tehtiin miesten lista.

1. Mussolinin tietyömiehillä lie ollut isohkot Grappa-annokset, päätellen erityisesti tunneleiden mutkista.
2. Venetsian torilla oli enemmän porukkaa kuin Varistaipaleen kanavalla ja Tuppurinmäen kaupalla yhteensä. Paitsi tietysti silloin, kun sellisti oli ajaa Varistaipaleen kanavaan. Silloin riitti uteliaita.
3. Venetsiaan menevässä vesibussissa alkaa olla potkuriakselin laakerit vaihtokunnossa.
4. Kivimiehillä on ollut hyvät urakat, eikä näytä työt loppuvan vähään aikaan.
5. Kalareissut on olleet Tignalen kylän miehillä työläämpiä kuin Puponmäen miehillä. Rantaan ei ole kuin 400 metriä, mutta se on pystysuoraan alas.
6. Traktoreissa oli mäkisillä seuduilla vetävät päräkärrit. Veto oli otettu murrosakselilla traktorin voimanotosta.
7. Veronan areenan ovet oli tehty niittaamalla tuuman lankkuja ristiin, yhdet vaakaan ja toiset pystyyn. Samaa rakennetta voisi soveltaa saunan seinään, jos vaihtaisi niitit puutappeihin.
8. Moottoritien rahastajaeukolla on yhtä tylsä homma kuin Tuntemattoman Sotilaan vartiomiehellä. Kaiuttimista vaan pälätys kuuluu.
9. Boschin sähkökäyttöinen maalitela oli kympin halvempi Villefranca di Veronan rautakaupassa kuin K-Raudassa.
10. Kahvi ja jäätelo oli halpaa, mutta bensa kallista.

Navigaattori

Navigaattori on laite, joka kytketään päälle esimerkiksi Helsingissä ja sitten siihen kirjoitetaan päämääräksi Tampere. Kone sanoo, että aja suoraan 178 kilometriä.  Sitten ajetaan viivasuoraa moottoritietä Helsingistä Tampereelle ja välillä vilkaistaan huolestuneena laitteen näyttöä, ettei vaan olla eksytty.

Minulle tämä laite on ongelmallinen, koska olen lähtökohtaisesti eri mieltä ja koneen kanssa on tylsä väitellä. Olen kokeillut pari kertaa peruutustutkan kanssa ja molemmista kerroista on muisto takapuskurissa.

Tässä keittoriisipussien avuttomassa maailmassa jonkun on pakko kohta keksiä elämän navigaattori. Sitten ei tarvitse enää käydä katsomassa, että mitähän tuon tien päästä löytyy tai kokeilla mitä tapahtuu jos painaa tosta napista tai kusee sähköpaimeneen.  Netin koulutushakupalveluissahan on jo hyvää yritystä.

Tehokasta, turvallista ja tylsää.  Eikä voi tietää löytäneensä perille, kun ei ole koskaan ollut hukassa.

Asia päivässä

Lauantaina tuli Ari ja muurasi hellan tason. Oli yötä ja sunnuntaina nostettiin hella paikalleen.

Maanantaiaamuna soitti putkimies Henri ja sanoi tulevansa käymään. Pyysin ottamaan keittiön hanat mukaan Maliselta. Sanoi uskovansa onnistuvan, vaikka kauppa aukeaa vasta tunnin päästä. Hanat löytyivät, toinen tosin myyjän omasta jemmasta. Oli laittanut pöytälaatikkoon ettei kukaan epähuomiossa myy sitä. Illalla pidettiin kyläyhdistyksen pikkujoulukemut Puponmäen koululla. Soisalo-kuoro esiintyi ja puurokin oli hyvää.

Tiistaiaamuna soitti sähkömies Hannu ja kysyi olenko maisemissa. Sanoin olevani ja hän arveli tulevansa myös. Toivotin tervetulleeksi ja viritin tulet hellaan.  Kaappien lamput tuli asennettua. Sitten soitti Esko ja sanoi tulevansa kaveriksi risujen polttoon.

Keskiviikkona kurvasi pihaan myös Rauno, jolla oli mukana kattilallinen hirvikeittoa. Risut ja rakennusjätteet saivat kyytiä.

Torstaina aineellistui ilmapumppuasentaja, joka lisäsi ilmalämpöpumppuun kylmäainetta.

Perjantaina ajattelin käydä kylillä ProAgrian neuvojan puheilla. Pyysi käymään, kun puhelimessa jutellessa hänestä vaikutti siltä, että ”nyt valtio on saamassa jotain mikä sille ei kuulu.”

Lauantai on savusaunapäivä.