On tullut nähtyä paljon sanoilla harhaan johtamista, mutta tänään tuli YLEn kello 11.00 radiouutisissa yksi aika hyvä. Yle uutisoi Kouvolan Sanomia lainaten, että ”ensi vuoden alusta voimaan tuleva elinaikakerroin leikkaa tuntuvasti puolustusvoimien ja rajavartiolaitoksen sotilaiden eläkkeitä”.
”Elinaikakerroin on järjestely, jonka tarkoituksena on sekä pienentää eläkejärjestelmän menoja, että pidentää työuria. Tavallinen palkansaaja voi lieventää elinaikakertoimen vaikutusta tekemällä töitä vielä senkin jälkeen, kun eläkeikä on tullut täyteen.”
Huomatkaa siis, että;
1. Eläkkeitä eivät pienennä päätöksiä tekevät ihmiset, vaan ulkopuolinen ja analyyttinen järjestelmä.
2. Eläkejärjestelmän laskuvirheet ovat tavallaan ihmisten oma vika, koska he elävät pidempään kuin vakuutusmatemaatikot ovat veikanneet.
3. Elinaikakertoimen vaikutusta voi lieventää, mutta ei poistaa.
4. Kertaalleen luvatun eläkkeen voi yrittää tienata uudelleen, kun ei jää lainkaan eläkkeelle.
Onhan näitä muitakin tunnettuja syntipukkeja, kuten kuten markkinat, globalisaatio, kilpailutekijät, järjestelmän jäykkyydet jne…
maanantai 27. heinäkuuta 2009
keskiviikko 22. heinäkuuta 2009
Aukkoja vaaramaisemassa
Ruumiillisten töiden tauottamiseksi piti keskeyttää mökkeily ja käydä muutaman päivän loma-ajelulla Savossa ja Pohjois-Karjalassa. Siellä suunnassa eräs kunta hankki aikoinaan uusasukkaita mainostamalla ”autiotaloja vaaramaisemassa”. Nyt voisi mainostaa hakkuuaukkoja vaaramaisemassa.
Olin jo aikaisemmin alueella ajellessani ihmetellyt, miksi maisema näyttää välillä luonnottomalta. Kun sitä nyt katsoi Kolin laelta tai Pielisen suurelta selältä, niin selvisihän se. Samat teiden varsilta tutut hakkuuaukothan ne siellä katkaisivat metsäisen horisontin kuin veitsellä leikaten.
Vaikka avohakkuut ovat tuttuja jo sodan jälkeisistä ”Osaran aukoista”, aina ne kohdalle osuessaan hätkähdyttävät rumuudellaan.
Koska asia askarrutti, soitin metsäpoliittisen puhelun. Tiedustelin viralliselta metsäneuvojalta, että vieläkö on metsänomistajan itsensä päätettävissä miten hän metsäänsä hakkaa, myy ja istuttaa. Siinä mielessä kyllä, että metsää ei ole kenenkään pakko hakata, sanoi neuvoja. Mutta jos puita kaataa, niin metsälaki ja sitä valvovat viranomaiset kyllä huolehtivat, että tilalle istutetaan riittävästi uutta tuottavaa metsää.
Kysyin varovasti, että eikö voisi harvennushakkuilla ottaa isoimmat puut ja tehdä niistä jotain kilohinnalla mitattuna arvokkaampaa kuin sellua? Nehän ovat ehtineet jo siementää jälkeläisensä, jotka avohakkuissa hävitetään samalla kuin kaikki muutkin luontaiset taimikot. Sitä paitsi suomen hidaskasvuinen puu ei ole parhaimmillaan sellun raaka-aineena vaan talojen ja huonekalujen raaka-aineena.
Ei kannata, sanoi metsäneuvoja. Metsän geeniperimä heikkenee, ellei pintaa rikota ja istuteta jalostettuja taimia.
Millä helvetin opilla ne metsät ovat näinkin kauan osanneet kasvaa?
Olin jo aikaisemmin alueella ajellessani ihmetellyt, miksi maisema näyttää välillä luonnottomalta. Kun sitä nyt katsoi Kolin laelta tai Pielisen suurelta selältä, niin selvisihän se. Samat teiden varsilta tutut hakkuuaukothan ne siellä katkaisivat metsäisen horisontin kuin veitsellä leikaten.
Vaikka avohakkuut ovat tuttuja jo sodan jälkeisistä ”Osaran aukoista”, aina ne kohdalle osuessaan hätkähdyttävät rumuudellaan.
Koska asia askarrutti, soitin metsäpoliittisen puhelun. Tiedustelin viralliselta metsäneuvojalta, että vieläkö on metsänomistajan itsensä päätettävissä miten hän metsäänsä hakkaa, myy ja istuttaa. Siinä mielessä kyllä, että metsää ei ole kenenkään pakko hakata, sanoi neuvoja. Mutta jos puita kaataa, niin metsälaki ja sitä valvovat viranomaiset kyllä huolehtivat, että tilalle istutetaan riittävästi uutta tuottavaa metsää.
Kysyin varovasti, että eikö voisi harvennushakkuilla ottaa isoimmat puut ja tehdä niistä jotain kilohinnalla mitattuna arvokkaampaa kuin sellua? Nehän ovat ehtineet jo siementää jälkeläisensä, jotka avohakkuissa hävitetään samalla kuin kaikki muutkin luontaiset taimikot. Sitä paitsi suomen hidaskasvuinen puu ei ole parhaimmillaan sellun raaka-aineena vaan talojen ja huonekalujen raaka-aineena.
Ei kannata, sanoi metsäneuvoja. Metsän geeniperimä heikkenee, ellei pintaa rikota ja istuteta jalostettuja taimia.
Millä helvetin opilla ne metsät ovat näinkin kauan osanneet kasvaa?
tiistai 7. heinäkuuta 2009
Kokoomus Kepun saranan vartijana
Keskusta elää nyt Seppo Kääriäisen sanoin "sarana-aikaa". Niin tosiaan elääkin ja kysymys kuuluu, koska Kokoomus laittaa oven kiinni ja säppiin sisäpuolelta.
Kaksi aiemmin merkittävää puoluetta, Sdp ja Keskusta kamppailevat uskottavuusongelmien kanssa. Merkittävä ero tietysti on se, että toinen on hallituksessa ja toinen haluaisi olla siellä.
Kokoomuksella on kourassa täyskäsi. Pääministeri pysyy virassaan vain Kokoomuksen armosta. Kataisen on vaikea pitää pokeriaan asiasta lausuntoja antaessaan. Mieshän ei meinaa pysyä todellisuudessa muutenkaan.
Koska Kokoomus pitää Keskustan elämän valttikortteja kädessään, homma menee maksuun jossain vaiheessa tai sitten ovi pannaan kiinni ja Keskusta lähetetään ulkoradalle setvimään omia asioitaan. Mutta miksi Kokoomus sen tekisi? Nythän Keskusta kävelee suoraan omaan tuhoonsa ja on samalla sopivan mittaisessa liekanarussa.
Tästä on jostain syystä kova huoli keskustan sisällä, josta kertoo Kääriäisen itsekin kolumnissaan: "Kokoomus näyttää spekuloivan vuoden 2011 vaalien jälkeisestä hallituksesta ja jopa ministereistä."
Eduskuntavaalit pidetään siis maaliskuussa 2011, mutta presidentinvaali jo seuraavana vuonna. Kukahan on käynyt kauppareissulla oikomassa Niinistön punaista mattoa? Hallituksessa säälistä pidettävä Keskusta, vai sinne (säälistäkö?) pyrkivä Sdp?
Kaksi aiemmin merkittävää puoluetta, Sdp ja Keskusta kamppailevat uskottavuusongelmien kanssa. Merkittävä ero tietysti on se, että toinen on hallituksessa ja toinen haluaisi olla siellä.
Kokoomuksella on kourassa täyskäsi. Pääministeri pysyy virassaan vain Kokoomuksen armosta. Kataisen on vaikea pitää pokeriaan asiasta lausuntoja antaessaan. Mieshän ei meinaa pysyä todellisuudessa muutenkaan.
Koska Kokoomus pitää Keskustan elämän valttikortteja kädessään, homma menee maksuun jossain vaiheessa tai sitten ovi pannaan kiinni ja Keskusta lähetetään ulkoradalle setvimään omia asioitaan. Mutta miksi Kokoomus sen tekisi? Nythän Keskusta kävelee suoraan omaan tuhoonsa ja on samalla sopivan mittaisessa liekanarussa.
Tästä on jostain syystä kova huoli keskustan sisällä, josta kertoo Kääriäisen itsekin kolumnissaan: "Kokoomus näyttää spekuloivan vuoden 2011 vaalien jälkeisestä hallituksesta ja jopa ministereistä."
Eduskuntavaalit pidetään siis maaliskuussa 2011, mutta presidentinvaali jo seuraavana vuonna. Kukahan on käynyt kauppareissulla oikomassa Niinistön punaista mattoa? Hallituksessa säälistä pidettävä Keskusta, vai sinne (säälistäkö?) pyrkivä Sdp?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
