Lempiharrastukseni shoppailu?

Jalkapallokentän kokoisille, korvessa sijaitseville ostoskeskuksille povataan nyt ankeita aikoja. Vihdoinkin.

Olenkin jo ehtinyt ihmetellä voiko olla jotain tyhmempää tekemistä, kuin maleksia päivä ostoskeskuksessa. Näitähän on rakennettu juuri sillä oletuksella, että suomalaiset eivät enää keksi mitään muita elämyksiä kuin kaupassa käyminen. Siinä vaiheessa kun tämä oletus toteutuu, kannattaa koko kansakunnan vetää peitto lopullisesti korvilleen. Mitä kertoo tulevaisuudestamme, että lasten kaverikirjassa lukee harrastusten kohdalla "shoppailu", siis suomeksi tavaroiden osteleminen?

Joillakin usko on vielä lujassa. Henry Sukari iloitsee siitä että yhä useampi harkitsee kalliimpien tavaroiden ostamista ja muotikadulle on saatu 13 kauppaa lisää. Ymmärrän tietysti kauppiaan ilon, mutta laajemmin ajatellen se on pelkästään surullista.

Aikoinaan Korsossa asuessani ihmettelin mitä järkeä on rakentaa samaan risteykseen kolmen bensaketjun asemat. Nyt samaa voisi ihmetellä tavaratalojen osalta. Okei. Tärkeintä kaupankäynnissä on sijainti, mutta palvelujen saatavuuden kannalta se on todella erikoinen ajatusmalli. Esimerkiksi bensan laadulla on vaikea kilpailla.

Kokemukset muualta maailmasta kertovat, että kauppojen vieminen asutuskeskusten ulkopuolelle aiheuttaa ainakin kaksi asiaa. Toinen on se, että autottomat vanhukset eivät pääse kauppoihin, ellei ole kunnan taksiseteleitä ja toinen on se, että keskustat autioituvat ja slummiutuvat. Siellä voi kuulla enää tuulen ujelluksen betonitornien välissä.
Isot kaupat kuuluvat isoihin kaupunkeihin ja pienemmät kaupat pienempiin asutuskeskuksiin.

Jos joka viikonloppu ei pysty vertailemaan Cuccin kasseja tai potkimaan Bemarin kumeja kolmessa vierekkäin olevassa kaupassa, niin mitä väliä?

Ihmisten pää-äänenkannattaja

Kuten tiedämme, Kauppalehti on elinkeinoelämän varsinainen pää-äänenkannattaja. jonka huomaa parhaiten sen pääkirjoituksista. Niissä on poikkeuksetta yritysten ja niiden omistajien näkökulma. Entä jos Suomessa olisi tavallisten ihmisten pää-äänenkannattaja. Minkälaisia pääkirjoituksia se voisi kirjoittaa? Kävisikö tällainen:

(ots)Joustoa tarvitaan(KL 12.8.08)

(alaots) Ihmisten hyvinvointi vaatii yrityksiltä reagointiherkkyyttä ja joustokykyä.

(teksti) Suomalaisten hyvinvointikyky on kansainvälisesti katsoen vaakalaudalla. Yrityksillä on varsin vanhakantainen näkemys siitä, että yritysten lisääntyvät voitot ja keventyvä verotus tuottaisi automaattisesti kansakunnalle hyvinvointia. Nyt näistä vanhoista poteroista on päästävä eroon.

Hyvinvointi syntyy pienemmistä asioista, kuten kattavasta sosiaaliturvasta, oikeudenmukaisesta palkkauksesta, turvallisuudesta ja erityisesti siitä, että elämässä on muutakin sisältöä kuin työ.

Muutamissa yrityksissä on jo havaittavissa asenteiden muuttumista. Joko pakon edessä tai kaukaa viisaasti niissä on ryhdytty kuuntelemaan työntekijöiden joustotarpeita. Eräissä yrityksissä palkat ovat nousseet samassa suhteessa tuottavuuden nousun kanssa ja työaikajärjestelyt on hoidettu siten, että ihmiset ehtivät viettää aikaansa harrastustensa ja perheidensä parissa.

Myös ihmiset ovat havahtuneet muutosten tarpeellisuuteen. Nuorempi ja hyvin koulutettu sukupolvi tuntee arvonsa ja osaa asettaa menetystä vapaa-ajasta perimänsä hinnan oikealle tasolle.

Tällaisia joustoinstrumentteja tarvitaan lisää. Todennäköistä on, että työn määrä ihmisen arvon mittarina menettää asemaansa ja yritysten perin jäykät toimintamallit perusteluineen uskottavuutensa.

Onnea MTK

Jos joku ammattiliitto olisi saanut sovittua edellisen hallituksen kanssa omille jäsenilleen tuloveron puolituksen, olisi maassa noussut hirveä huuto. Kun MTK sai metsänomistajille reilun kahden ja puolen vuoden aikana noin 300 miljoonan euron verotuen, joka ensimmäisenä vuonna puolittaa metsän myyntitulojen verotuksen, asiaa kommentoitiin pari päivää.

Myös metsäteollisuus taputtaa paketille, koska valtio maksaa osan raaka-aineen kustannuksista ja puun hankintahintaa voi pudottaa ilman että tuottajat varsinaisesti kärsivät. Palkansaajat maksavat 75 prosenttia kaikista kerätyistä veroista. Siihen taskuun mahtuu useampikin käsi.

Verohuojennuksiin päädyttiin, koska "puu ei liikkunut". Siis metsänomistajat eivät halunneet myydä sillä hinnalla, jolla teollisuus olisi ostanut. Tähän tietysti vaikutti sekin, että verohuojennuksista oli liikkeellä itsensä toteuttanut huhu.

Nyt on keksitty lääke markkinatalouden keskeiseen ongelmaan, eli ostajan ja myyjän väliseen erimielisyyteen hinnasta. Valtio maksaa erotuksen. Samaa lääkettä on helppo soveltaa muuallakin.

Ammattitaitoisia ihmisiä on vaikea saada töihin, kun heille maksetaan niin huonosti. Puolitetaan verot.

Uudet talot eivät mene kaupaksi, kun niistä pyydetään ihan sikahintoja. Puolitetaan verot.

Hullut heiluvat veitsien ja pyssyjen kanssa kaupungilla, kun laitospaikka on liian kallis. Puolitetaan verot.

Miksei tätä ole aikaisemmin keksitty?