Mies metsästä

Mies seisoi  keskellä korpea tien varressa ja liftasi. Oli joulukuun aamu, kello oli kahdeksan ja pilkkopimeää. Aprikoin hetken, mutta pysähdyin.

- Pääseekö kirkolle?

- Totta kai.

Kysyin mistä mies oli keskelle metsätaivalta tupsahtanut.

- Tuosta, sanoi mies ja osoitti metsän reunaa.

Päästiin juohevasti jutun alkuun. Mies riisui rukkasensa ja näytti vasenta kättään. Alkuperäisiä sormia oli yksi, peukalo. Toinen sormi oli ommeltu takaisin paikalleen, jotenkin.

- Satun olemaan vasenkätinen.

Käsi oli livennyt aikoinaan puusavotassa sirkkeliin ja kaveri ajoi sairaalaan kuudenkymmenen kilometrin päähän.

- Sairaalassa kysyivät sormien perään. Sanoin että siellähän ne ovat metsätien varressa. Lähtivät hakemaan ja toivat termospullossa sairaalaan. Yhden saivat laitettua, että saa vähän otetta. Hankala on kyllä pilkkoa puita, kun ei saa pitävää otetta kirveestä yhdellä kädellä. Sillä vasemmalla.

Siirryttiin puhumaan kuolleista. Yhdeltä lapsettomalta vanhalta pojalta oli jäänyt reipas sata hehtaaria metsää ja muutama kilometri Saimaan rantaa.

- Kun ei halunnut jättää maitaan valtiolle, niin kosi kunnan kotiavustajaa. Toisen lupasi adoptoida ettei jää paha mieli. Pitivät ukkoa höyrähtäneenä, kunnes kuulivat että yksi venakko oli suostunut kosintaan.

Ehdittiin siinä vielä käydä molempien suvut läpi, noin päällisin puolin. Mies jäi kirkolle, mutta tuskin jumalanpalvelukseen.