Gonzo on valtavirtaa

Luin aamulla Hesarista Aleksi Siltalan jutun Arto Paasilinnan kirjan julkistamistilaisuudesta Espanjassa.  Katalonialainen La Vanguardia oli kuvannut  tapahtumaa  ”historian surrealistisimmaksi lehdistötilaisuudeksi”.

Työmatkalla luin metrossa Metro-lehdestä, että Salatut elämät TV- sarjasta tehdään kauhuelokuva.  Puotilan kohdalla ihmettelin miksi tämä kuulostaa tutulta. Itäkeskuksessa yhdistin mielessäni Hesarin ja Metron jutut. Herttoniemessä asia alkoi hahmottua ja Hunter S. Thompson viittilöidä haudasta.

Kirkastuminen vei aikaa ja vasta Kampissa ymmärsin, että uuden sukupolven Gonzo – journalismi on löytänyt muotonsa ja se on valtavirtaa. Nyt sitä kutsutaan hyväksi läpäksi. Yli puolet tv-ohjelmista on yhtä absurdeja kuin Arto Paasilinnan känniset horinat  Barcelonassa.

Tämä on tietysti hyvä asia, mutta vaatii vähän sulattelua ja pääsyä samaan moodiin. Missä on työpaikan lääkekaappi?

Riippumaton lehdistö

Kun olin vuonna 1978 valmistelemassa Lahdessa pidettäviä Työläisnuorisopäiviä, yritimme saada tapahtumailmoituksen paikkakunnalla ilmestyvään Etelä-Suomen Sanomiin. Päätoimittaja kieltäytyi julkaisemasta sitä. Päätös aiheutti naureskelua, koska lehden patamusta konservatiivinen linja tunnettiin. Siellä pelättiin vallankumousta ihan oikeasti.

Kun tällä viikolla kävi samalla lailla Aamulehden ja Turun Sanomien kanssa, se havahduttaa vähän eri lailla. Nyt oli kyse Toimihenkilöunionin ilmoituksesta, jossa se kertoi oman mielipiteensä DNA:ssa käynnissä olevan lakon taustoista.

Ilmoituksen sensuroi ensin Turkkarin ja Aamulehden lisäksi myös Helsingin Sanomat, mutta se pyörsi päätöksensä, kun omakin toimitus alkoi kummastella sen perusteita.

Aamulehden päätoimittaja Matti Apunen perusteli sensurointipäätöstään YLE:n mukaan seuraavalla tavalla: "Lehti-ilmoituksessa esitettiin kiistanalaisia väitteitä DNA:n toiminnasta."

Jos lehdissä julkaistaisiin pelkästään sellaisia juttuja ja ilmoituksia, jotka eivät sisällä kiistanalaisia väitteitä, niin kaikki kolumnit - etunenässä Apusen omat - pitäisi jättää julkaisematta. Myös puolet muista jutuista ja melkein kaikki kaupalliset ilmoitukset, vaali-ilmoituksista puhumattakaan lentäisivät roskikseen, kun ilmoitusmyyjä suoraselkäisesti varmistaisi sisällön olevan kiistaton.

Apusen perustelu on luonnollisesti puhdasta roskaa. Reilumpaa olisi sanoa, että ilmoitusta ei julkaistu, koska hän itse on eri mieltä. Tai että ei julkaistu koska DNA voisi lopettaa massiivista ilmoittelunsa konsernin lehdissä tai TV-kanavilla.

Tämä episodi on saanut minut entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että tiedotusvälineiden keskittyminen muutaman kaupallisen toimijan käsiin on uhka sananvapaudelle. Puolueiden ja muiden järjestöjen yksin omistamat lehdet tai sähköiset välineet tätä ongelmaa eivät ratkaise, koska niissä on omat sensuurisääntönsä.

Miks just 24 tuntia?

Helsingin Sanomissa oli tänään juttu siitä, miten hahmotamme ajan ja miksi. Lineaarinen aikakäsitys sinänsä on oma juttunsa ja perusteltuja ovat myös vuosi, vuorokausi ja kuunkierto. Ehkä hauskin tieto jutussa minulle oli miten vuorokausi on jaettu 24 osaan ja edelleen sen kuudeskymmenesosiin.

Artikkelin mukaan vuorokauden jakaminen 24 tuntiin perustuu egyptiläisten pappien oikkuun ja omaan tulkintaan taivaankappaleista. Tunnin jako minuutteihin ja edelleen sekunteihin puolestaan perustuu babylonialaisten matemaatikkojen päähänpistoon. He käyttivät laskennossaan kuudeskymmenesosia.

Tämä malli ilmeisesti koettiin käyttökelpoiseksi, koska se otettiin kellotaulujen pohjaksi. Kun aikaa voitiin mitata tarkemmin, myös sen tuhlaamisesta tuli pahe.

Aika kiehtovaa ajatella, miten erilainen yhteiskunta olisi, jos egyptiläiset papit olisivat löytäneet esimerkiksi vain kuusi taivaankappaletta, joiden mukaan vuorokausi olisi jaettu. Silloin kokouskin alkaisi esimerkiksi kello kolme, joka vastaisi nykelloissamme jotain kahdeksan ja kahdentoista välillä.

Tai jos Babylonin viinit eivät olisi olleet niin väkeviä, eivätkä matemaatikot olisi kännipäissään keksineet tulevien sukupolvien riesaksi kuudeskymmenesosien minuutteja ja sekunteja, vaan olisivat päätyneet reippaasti vaikkapa neljäosiin. Junatkin olisivat minuutilleen aikataulussa.

Murheita Bangkokissa

Ostin keskiviikkona töistä tullessa matkalukemisiksi pitkästä aikaa pornolehden. Tällä kertaa Ilta-Sanomat.

Lehdessä kerrottiin vuolaasti tilanteesta Thaimaassa, jossa jopa suomalaisturistit ovat joutuneet odottamaan lentokentällä, koska paikalliset ovat käyttäytyneet huonosti.

Lehden pääaukeama huusi turistien tuskaa, koska "lähes 400 Finnairin matkustajaa odottaa kotiinpääsyä mielenosoitusten takia". Kaikkien katastrofien suurin murhe oli kaivettu esiin myös tällä kertaa : "Mitään ei tiedotettu", valittaa matkustaja itse asiasta kuultuna.

Ovatko normaalisti niin ystävälliset thaimaalaiset alkaneet ilkeiksi länsimaalaisia turisteja kohtaan ihan huvikseen. En tiedä. Mutta sen tiedän, että nyt oli taas jonkun pohjalaisen unelmaloma pilalla.

Ehkä aamulla lukematta jäänyt Helsingin Sanomat valaisee tilannetta. No ei paljon valaise. Pääotsikon mukaan "mielenosoittajat sekoittivat liikenteen." Entä seitsemän uutiset? "Poliittinen jännitys kiristyy".

CNN osaa kertoa, että mielenosoittajia ottaa päähän, kun edellisen vallankumouksen jälkeen vaaleilla valittu pääministeri olikin samaa sakkia kuin aikaisempi, korruptiosta syytetty Thaksin Shinawatra. Hänen toteutumattomiin vaalilupauksiinsa vuonna 2001 kuului yleinen terveydenhuolto ja rahan jakaminen köyhille.

Oppositioliikkeen perustaja oli Thaksinin vastustaja ja kilpailija mediabisneksessä. Ydinryhmästä löytyy bisnesmiehiä, yläluokan akateemisia ja muuten vaan aktivisteja. He ovat CNN:n mukaan sitä mieltä, että lainsäätäjät pitäisi mieluummin nimittää kuin valita vaaleilla. Ryhmän nimi muuten on People's Alliance for Democracy (PAD)

Mistä tässä riidellään?