Mätää on aina enemmän

Viime syksynä panin merkille, että mökin pihavajan katto vuotaa yhdeltä lappeeltaan puukatoksen sisään. Näytti olevan pari mätää lautaa huovan alla. Viimeisellä käynnillä ennen talvea olin huomaavinani, että etupuolellakin on huovassa jonkinmoinen pussi, joka viittasi aluslaudan pettäneen. Tämä pisti jo miettimään.

Kun nyt juhannuksen pyhinä aloin tutkimaan asiaa tarkemmin, mätiä lautoja ja juoksujen päitä oli enemmänkin. Mitä enemmän revin huopaa, sitä enemmän räystäslaudat murenivat käsiin.

Päätin repiä koko huovan pois ja vaihtaa kaikki pehmenneet laudat kerralla. Niitähän ei löydä muuten kuin ottamalla koko katto auki.

Vaalirahoituksen kanssa on käymässä aivan samalla tavalla. Mitä enemmän sitä penkoo, sitä enemmän mätää löytyy. Tämän tietää jokainen toimittaja, joten vaalirahoitus pysyy kesän yli uutisaiheena, ellei pajatsoa tyhjennetä. Jos ei pysy, kyse on toimittajien laiskuudesta.

Jos joku haluaa asian penkomisen loppuvan, on resepti yksikertainen; kaikki raha näkyviin ja mahdollinen mätä lauta vaihtoon. Jos siellä on jotain koplauksia, niin senkin seuraukset kannattaa kärsiä heti. Tämä olisi kaikkien etu, ei vähiten politiikan uskottavuuden.

Totta kai puolueet ja ehdokkaat keräävät rahaa vaaleja varten, antaakseen sen eteenpäin maakuntien valtalehdille ja mainostoimistoille. Kun rahaa kuluu paljon, niin jostainhan sitä on saatava, eikä poliittisen toiminnan tukemisessa mitään pahaa ole. Raja kulkee päätösten ja poliitikkojen ostamisessa. Jos tämä raja alkaa käydä epäselväksi, sen uudelleen löytämisessä auttaa julkisuus.

Puolueet ja ehdokkaat perustelevat salailua ja erilaisia eurorajoja lahjoittajien yksityisyyden suojaamisella. Höpsis. Jos joku jättää antamatta sen muutaman satasen pelätessään oman maailmankatsomuksensa tai jonkun muun yhteyden paljastuvan, niin sellainen raha ehkä kannattaakin jättää ottamatta.