Seisoin Heathrown lentokentän jonossa passintarkastukseen ja sen jälkeen odottavaan turvatarkastukseen. Terminaali viisi on uusi ja tehokas. Rupesin siinä jonossa miettimään mihin kaikkeen meidät oikeastaan on alistettu ja kuinka pidämme sitä luonnollisena.
Kävelet terminaaliin ovesta tai koneesta, tehokkaissa terminaaleissa sinua on vastassa virkailija, joka ohjaa oikeaan suuntaan ja pistää jonoon liikettä. Kyltti näyttää mihin karsinaan tulee mennä ja jos et ymmärrä, joku tulee sanomaan. Isossa hallissa jono kiemurtelee keinotekoisten köysikäytävien ohjaamana kohti suppilon kitaa, lopullista määränpäätä, virkailijan tiskiä. Siinä sinulle lausutaan tuomio.
Seuraavassa vaiheessa sama toistuu. Virkailija ruoskii sanallisesti jonoa eteenpäin. Tyhjennät omaisuutesi laatikkoon, joka läpivalaistaan, riisut kenkäsi ja kävelet jälleen tuomiolle. Jos väärä valo vilkkuu, sinut tutkitaan ja kassisi tyhjennetään pöydälle. Osa tavaroista viedään. Sinä hymyilet idiootin lailla, koska et halua vaikeuksia.
Ennen kuin tulet seuraavaan maahan, täytät lomakkeita, joissa sinulta kysytään henkilökohtaisia asioita. Kun kone on laskeutunut, pääset jälleen narujen aitaamaan suppiloon, joka johtaa tuomiolle. Sinua kuulustellaan, aikeitasi epäillään, silmäsi kuvataan, sormenjälkesi otetaan ja virkailija päättää kohtalosi.
Kentillä vietetty aika on suunnilleen sama kuin lentoaika. Mitä eroa tässä on karjanajoon tai poroerotukseen? Onko matkustaminen tämän arvoista?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti