Vapaus olla ahkera?

Viime sunnuntain Hesarissa oli kokoomuksen ja keskustan valtiosihteereiden sinänsä melko lapsellinen kirjoitus, jossa pyrittiin hyödyntämään suomalaisille myyttisen pyhää ahkeruuden teemaa. Siis, että kokoomus on ahkeruuden puolue, ahkeruus on hyve jne…

Yksi kiintoisa piirre oli voimakas vapaus-teeman korostaminen, siis valinnanvapaus, vapaus yrittää, vapaus kasvaa, vapaus menestyä. On päästävä irti perinteistä ja lisättävä valinnanvapautta.

No hyvä. Jos oikeasti puhutaan ahkerien suomalaisten vapauksista, niin eikö silloin pitäisi puhua esimerkiksi:
Vapaudesta päättää onko ahkera vai laiska.
Vapaudesta valita hyvä työnantaja huonon sijaan ilman taloudellista pakkoa.
Vapaudesta tehdä sellaisia töitä, ja siihen tahtiin, että mielenterveys ei kärsi.
Vapaudesta valita asuinalueensa riippumatta palkasta.
Vapaudesta olla lakossa tai vaikka kalassa tarvittaessa.

Jos taas puhutaan ahkerien suomalaisten mahdollisuudesta ansaita ja menestyä, eikö silloin pitäisi puhua siitä, että:
Maksetaan sellaista palkkaa, että sillä vaurastuu.
Palkan lisäksi voitoista maksetaan iso osa ahkerille suomalaisille.
Ei irtisanota ihmisiä esimerkin vuoksi tai hätäpäissään.
Maksetaan myös ylitöistä ja työmatkoista.

Jos taas puhutaan verotuksesta, niin ei tietenkään pidä verottaa ahkeria suomalaisia. Olen samaa mieltä. Verotetaan mieluummin niitä joilla on ahkeruuden määrään nähden isoimmat palkat. Ahkerien suomalaisten verottamiselta voidaan säästyä myös esimerkiksi perimällä pääomatuloista kunnallisvero.