Sattumaviljelijä

Ei meidän mitään pitänyt viljellä. Kunhan pyysin Ristoa kyntämään yhden peltolohkon keväällä, omiensa ohessa. Juolavehnän perkelehän se oli pellon vallannut, niin kuin muutkin. Arveltiin että saattaisi siinä jotain kasvaa, jos saisi juolavehnän juuret tapettua. Mutta omalla rahallahan sitä olisi viljeltävä, kun tukikelpoisuus oli jo menetetty. Kunnasta sain kuitenkin lohkonumerot ja pinta-alat vastaisen varalle.

Asiaan tuntumaa saadakseni äestin pellon parin viikon välein. Kun se nyt oli tullut kynnettyä ja joustopiikkiäeskin oli hommattu Fergun perään.

Kesällä kuuntelin alueradiota ja jotenkin jäi korviin soimaan kanadalainen Saskatoon marja, jota on tuotu viljeltäväksi Joensuun ympäristöön. Huvikseni tein maakuntamatkan Pyhäselän ympäri: Heinävesi. Liperi. Rääkkylä, Joensuu. Matkalle sattui hehtaarin Saskatoon viljelmä ja paikalla oli mies, joka oli alun perin tuonut pensaat Kanadasta. Intiaanien retkieväs, vitamiinit ja muut arvot yliopistossa tutkittu, pensaat kuin puita ja tertut melkein kuin viinirypäleissä. Keräsin vartissa kolme kiloa marjoja.

Loppukesästä istuttiin pirtissä ja syötiin sopat. Naapurin Jarmo kurvasi pihaan ja peltoon oli jo laitettu linjatikut marjapenkeille. Kun tuli tilattua yli 600 marjapensasta, niin pakkohan niille on penkit tehdä. Tehtiin rivi kerrallaan. Minä roikuin alkupäässä muovissa kiinni, Jarmo ajoi linjatikkujen mukaan ja insinöörin kehittämä laite upotti muovia peltoon. Alapäässä Esko katkoi muovin ja peitteli helman mullalla.

Seuraavana viikonloppuna keräsin penkkien väleistä kivet, tasasin takakauhalla mullan, kylvin 70 kiloa nurmen siementä ja jyräsin kylvöt. Nyt jo nurmi vihertää. Keväällä istutetaan taimet ja sitten odotellaan.

ProAgrian kanssa on palaveri sovittu ja luomusertifikaatin hakemus on hahmollaan. Mitähän tästä seuraa?