On pelkästään hyvä asia, että SDP:n puheenjohtajaruletista on tullut yleistä kansanhuvia, sillä sehän on elävän kansanliikkeen merkki. Näin ollen minäkin voin reippain mielin ottaa osaa keskusteluun, vaikka ei puoluekokouksessa yhtään ääntä olekaan.
Kun puolueiden puheenjohtajia valitaan, ratkaisevaksi tekijäksi näyttää nousevan karisman mukanaan tuoma innostus kansalaisten parissa. Se onkin hyvä kriteeri.
Suurten puolueiden puheenjohtajat luotsaavat kuitenkin merkittäviä organisaatioita ja toisinaan myös valtioneuvostoa tai jotain ministeriötä.
Monien käytännön ongelmien ja mielipahan välttämiseksi olisi ennen valintaa hyvä selvittää vähän myös näitä johtajaominaisuuksia. Ei puolueiden puheenjohtajaehdokkaita ehkä palikkatesteihin saa, mutta muitakin tapoja on.
Esimerkiksi johtamistaidon opistolla (JTO) on hyvä johtamiskäyttäytymisen arviointimalli, jossa alaiset ja yhteistyökumppanit arvioivat johtajan ominaisuuksia johtamisen eettisen perustan, tehtävien hoidon, henkisen jouston ja ihmissuhteiden hoidon näkökulmasta. Tulosta verrataan 40 000 jo arvioidun johtajan profiiliin sekä arvioitavan itsensä kuvitelmaan omista kyvyistään.
Tulokset ovat joskus lohdutonta luettavaa, mutta arvio kannattaa silti tehdä. Tässä tapauksessa mieluummin ennen valintaa kuin sen jälkeen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
1 kommentti:
Pekka on oikealla asialla. Jo vuonna 1918 punaisten tappion yksi keskeinen syy oli koulutettujen johtajien puute. Laittamalla joukkojen johtoon pyrkivät toverit palikkatestiin se varmaan karsisi kaikkein tumpeloimmat tyytymään heille sopiville paikoille. Mennessäni itse kirjapainoon amattioppiin vuonna 1972 ei sinne vain ilmoittauduttu. Ensin oli läpäistävä työterveyslaitoksen testit. Ei tullut ainakaan värisokeita painajia. Toisaalta puheenjohtajan pesti ei ole harjoittelijan paikka, ei vaikka kuinka mediaa naama miellyttäisi.
T:Hessu
Lähetä kommentti