Ei tässä hankkeita kaivata, vaan lääkäreitä ja hoitajia

Vanhasen ykköshallitus valmisteli suurella tohinalla kuntien palvelujen parantamiseksi "Paras"- hankkeen. Tarkoitus oli saada pakotettua pienet kunnat yhteen ja suuruudesta lisää tehoja palveluihin.

Nyt tuloksia on selvitetty Lapin yliopistossa ja on huomattu, että kuntia on kyllä saatu yhteen, mutta muuta ei sitten olekaan tapahtunut. Tässä on käsissä aika tyypillinen poliittinen harhanäky. Ekonomistien opastuksella uskotaan, että suuri on automaattisesti kaunista ja tehokasta. Ei tietenkään ole.

"Pari piirua ihmisen suuntaan" oli SDP:n - siis toisen viime hallituksen päähallituspuolueen linjaus. Sehän tarkoittaisi, että poliittisia tavoitteita asetetaan sen mukaan mikä tuottaa ihmisten kannalta parhaan tuloksen. Ei siis puolueen kannalta, etujärjestöjen kannalta, elinkeinoelämän kannalta tai valtiovarainministeriön kannalta, vaan ihmisten kannalta.

Jos haetaan suuruuden hyötyjä, täytyy tehdä muutakin kuin pakottaa ihmiset kauemmaksi lääkäriin ja kouluun. Perusongelma esimerkiksi terveydenhuollossa on se, että lääkäreitä, hoitajia ja sosiaalityöntekijöitä on liian vähän sairaisiin ja ongelmaisiin nähden, tai sitten he tekevät muuta kuin hoitavat sairaita tai ratkovat ongelmien syitä.

Jos kunnat (koskee myös yrityksiä ja järjestöjä) pannaan yhteen, täytyy samalla muuttaa rakenteet ja katsoa mitä tehdään ja miten, jotta tavoitteet toteutuvat.

Selvityksessä tuli ilmi myös, että 26 kuntaa ei ollut mukana lain vaatimassa yhteistoiminta-alueessa eikä siellä ole vähintään 20 000 asukasta, kuten laki vaihtoehtoisesti vaatii. Onko mahdollista, että jossakin näistä kunnista sosiaali- ja terveyspalvelut on silti hoidettu kuntalaisten mielestä hyvin, jopa paremmin kuin isommassa naapurikunnassa? Olisiko asiat paremmin, jos kurjuus tasattaisiin?

Jos minä selviän hengissä vanhaksi, riitelen mieluummin viimeiset vuoteni maalla pienessä palvelutalossa kuin korisen monen sadan muun höperön kanssa isossa loppusijoituskolhoosissa.