Saaresta kauppaan

Kun saaresta lähtee kauppaan, se on aina erityinen tapahtuma. Mennään veneeseen, veneellä rantaan ja autolla kaupunkiin. Matka voi olla mielialasta ja näkökulmasta riippuen joko huviretki ja vaihtelua saarielämään, tai sitten pois jostain muusta. Siksi kauppareissuja tulee pohdiskeltua tavallista tarkemmin.

On olemassa erilaisia kaupassa käynnin tarkoitusperiä. Tämä saattaa nyt maksaa parisuhteen, mutta isoin ero on tietenkin geeneissään keräilytaloutta kantavan naisen ja metsästäjägeenejä kantavan miehen välillä.

Kun mies lähetään saaresta kauppaan, hän lähtee metsästämään tiettyä tavaraa, sanokaamme maitoa riisipuuroon. Mies menee lähimpään kauppaan, metsästää maitopurkin ja maksaa pakollisen maksun alueen omistajan edustajalle, joka tässä tapauksessa on Valintalon kassa. Vihamielisiä heimoja välttääkseen hän poistuu nopeasti paikalta. Kun mies palaa metsästysmatkaltaan maitopurkki kainalossa, hän saa kuulla, että myös voi on loppu.

Kun nainen päästetään kauppaan, näkökulma on tyystin toinen. Kyseessä on sosiaalinen tapahtuma, jonka aikana mietitään, mitä muuta voisi ostaa. Voidaan myös arpoa lautasliinojen väriä. Ostajan kyky hahmottaa aikaa katoaa ja mukana oleva metsästäjämies hermostuu, koska ei ymmärrä mistä on kysymys.

Tästä säännöstä poikkeuksena ovat tietenkin puutavarakaupat, rautakaupat, venekaupat ja moottoripyöräkaupat, joissa kaikki asiat ovat hyvästä syystä päälaellaan.