Tukholma

Olen Tukholmassa, toista kertaa tällä viikolla. Ajattelin ostaa kaverille kahdeksan tuubia nuuskaa, mutta töppäsin jälleen aukioloajat. Nuuskaa saa ostaa vain käsittämättömään aikaan, kun laiva ajaa Ahvenanmaalta Tukholmaan. Sehän on luokiteltu melkein huumeeksi, jota saa kuitenkin ostaa jostain. Samalla tavalla kuin kannabista Amsterdamista.

Sinänsä Tukholma on tuttu paikka. Olen suorittanut jokaisen nuoren miehen elämään kuuluvan ensimmäisen hölmöilymatkani tänne ja kysynyt nakkikioskilta var är kungen? Myyjä vastasi suomeksi, että jos etsit kuninkaan linnaa, se on selkäsi takana. Lisäksi olen häiriköinyt Slussenilla vierailevana tähtenä 1970-lulla, kun asuin Eskilstunassa.

Muuten Tukholma on jollain tavalla hienompi paikka kuin Helsinki. En puhu nyt eliitin klubeista ja kulttuuritarjonnasta, vaan siitä mitä aistii ja näkee ihan kävelemällä ja laivan kannelta katselemalla.

Iso osa Tukholmaa näyttää Kruunuhaalta, joka on aina ilo silmälle. Laivalla sisään tullessa huomaa, että saaristo on asuttu, niin kuin sen kuuluukin olla. Onhan ihmisillä luontainen tarve oleskella veden ääressä, koska sitä pitkin pääsee tarvittaessa pois.

Kun menee Högtorgetille tai sen kauppahalliin, tarjolla on oikeasti halpaa ja hyvää elintarviketta. Kauriin paistia löytyy melkein samaan hintaan kuin meiltä lehmän kantturaa.

Jotkut näkevät ainoaksi ongelmaksi ruotsalaiset, jotka ymmärrettävistä syistä asuttavat Tukholmaa ja puhuvat pakkoruotsia. Mutta uskokaa tai älkää, saatuani oppikoulussa ehdot ruotsista ja sitä englannissa kielikurssilla (loogista?) kertailtuani, aloin pitämään siitä. Viimeisen niitin antoi Assa - Stenmanin lukkotehtaan skoonelainen montööri, jonka ainoat työkalut olivat iso leka ja vahvat mielipiteet. Oikea riksvenska on kaunista, toisin kuin kotoinen tökköruotsi.

Että kyllä ne ruotsalaisetkin kestää, ainakin täällä Tukholmassa.