Lempiharrastukseni shoppailu?

Jalkapallokentän kokoisille, korvessa sijaitseville ostoskeskuksille povataan nyt ankeita aikoja. Vihdoinkin.

Olenkin jo ehtinyt ihmetellä voiko olla jotain tyhmempää tekemistä, kuin maleksia päivä ostoskeskuksessa. Näitähän on rakennettu juuri sillä oletuksella, että suomalaiset eivät enää keksi mitään muita elämyksiä kuin kaupassa käyminen. Siinä vaiheessa kun tämä oletus toteutuu, kannattaa koko kansakunnan vetää peitto lopullisesti korvilleen. Mitä kertoo tulevaisuudestamme, että lasten kaverikirjassa lukee harrastusten kohdalla "shoppailu", siis suomeksi tavaroiden osteleminen?

Joillakin usko on vielä lujassa. Henry Sukari iloitsee siitä että yhä useampi harkitsee kalliimpien tavaroiden ostamista ja muotikadulle on saatu 13 kauppaa lisää. Ymmärrän tietysti kauppiaan ilon, mutta laajemmin ajatellen se on pelkästään surullista.

Aikoinaan Korsossa asuessani ihmettelin mitä järkeä on rakentaa samaan risteykseen kolmen bensaketjun asemat. Nyt samaa voisi ihmetellä tavaratalojen osalta. Okei. Tärkeintä kaupankäynnissä on sijainti, mutta palvelujen saatavuuden kannalta se on todella erikoinen ajatusmalli. Esimerkiksi bensan laadulla on vaikea kilpailla.

Kokemukset muualta maailmasta kertovat, että kauppojen vieminen asutuskeskusten ulkopuolelle aiheuttaa ainakin kaksi asiaa. Toinen on se, että autottomat vanhukset eivät pääse kauppoihin, ellei ole kunnan taksiseteleitä ja toinen on se, että keskustat autioituvat ja slummiutuvat. Siellä voi kuulla enää tuulen ujelluksen betonitornien välissä.
Isot kaupat kuuluvat isoihin kaupunkeihin ja pienemmät kaupat pienempiin asutuskeskuksiin.

Jos joka viikonloppu ei pysty vertailemaan Cuccin kasseja tai potkimaan Bemarin kumeja kolmessa vierekkäin olevassa kaupassa, niin mitä väliä?