Puoluelehti

Hyvän poliittisen lehden arvo olisi siinä, että se monipuolistaisi tiedonvälitystä. Toisi asioihin erilaisia näkökulmia. Sen voi tehdä hyvin tai huonosti.

Erityisesti vaalien alla suomalaiset poliittiset lehdet, eli puolueiden äänenkannattajat sortuvat oman tulevaisuutensa kannalta synneistä pahimpaan, suoltamaan epäuskottavaa roskaa.

Muutenkin pienenevien tilaajamäärien kanssa kamppailevat lehdet käpertyvät yhä pienempään maailmaansa, jossa uskovaiset todistelevat toisille uskovaisille oman puolueen - ei niinkään ajatustensa - erinomaisuutta. Lisäksi vielä julkaistaan ilmoituksia kohderyhmälle, josta ei löydy yhtään uutta äänestäjää.

Puoluelehdet ovat nykyisellä hallintomallilla ikävässä välikädessä. Niitä hallitsevat suoraan tai välillisesti puolueet tai niiden sidosryhmät. Niissä ei ymmärretä journalismista senkään vertaa kuin lehtien toimituksissa. Jos vaalien alla tehtäisiin lukijan kannalta hyvää ja uskottavaa lehteä, vaalikuumeessa ylikierroksilla käyvä puoluetoimisto kokisi sen salaliittona. Kun julkaistaan kaikki mitä puolueen vaalikoneistossa keksitään, ollaan puoluetoimistoissa tyytyväisiä, mutta lukijat pitkästyvät ja kierre syvenee.

Voisikohan asioita katsella vähän laajemmasta näkökulmasta. Puolueet hoitaisivat tiedonvälityksensä omien nettilehtiensä kautta, mutta sanomalehtien tavoitteena olisi tehdä oikeita uutisia. Se vaatisi erilaista poliittisten lehtien hallintomallia ja lehtien yhdistämistä.

Minä esimerkiksi lukisin mielelläni sellaista reipashenkistä lehteä, jonka taustalla olisi koko poliittinen vasemmisto ja ympäristöliike sekä joitakin samaan suuntaan viittaavia kansalaisjärjestöjä. Lehti penkoisi niin puolueiden kuin yritystenkin toiminnan eettistä pohjaa, seuraisi päättäjien puheiden ja tekojen välistä ristiriitaa ja tutkisi itse asioita sen sijaan, että julkaisisi tiedotteita.

Valitettavasti sellainen lehti taitaa jäädä haaveeksi, koska hallinnossa istuisi omia palstamillejään viivottimella mittaavia puolueiden edunvalvojia, kirkumassa epäoikeudenmukaista kohtaloaan.

Olisikohan oikealle poliittiselle lehdelle niin paljon tilausta, että joku kaupallinen kustantaja voisi innostua asiasta?