Taas ollaan "vaikeassa työmarkkinatilanteessa", jossa "palkankorotukset uhkaavat kilpailukykyä" ja "palkankorotusvaraa ei ole". Niin kauan kuin minä muistan, palkankorotusvaraa ei ole ollut, mutta sen sijaan on ollut varaa bonuksiin, osinkoihin ja virheinvestointeihin.
Yritys tuottaa tavaroita tai palveluja, joiden tekemiseen tarvitaan ihmisiä. Mitä vähemmän ihmisille maksetaan palkkaa, sen enemmän jää jaettavaksi omistajille ja johtajille. Tämä on työmarkkinoiden raadollinen logiikka.
Sen perustelemiseen, että palkankorotusvaraa on tai ei ole, käytetään hirvittävä määrä voimavaroja järjestöissä ja tutkimuslaitoksissa. Tuloksia seuraavat ja kommentoivat viestimet ja valtakunnanviisaat.
Kun tullaan palkkaneuvotteluissa viimeiselle aikarajalle, ainoa ratkaiseva tekijä on se, kenen perse kestää merivettä. Työnantajien neuvottelijat yrittävät välttää palkankorotukset ja palkansaajien edustajat saada niitä lisää. Jos palkansaajapuoli onnistuu, omistajille jää vähemmän ja päinvastoin. Ei tämä sen monimutkaisempaa ole.
Viimeisten kymmenen vuoden tulonjako- ja osinkotilastot kertovat lahjomattomasti olisiko sitä varaa ollut vai ei. Työttömyystilastot sitä eivät kerro, koska ihmisiä sanotaan nykyään laillisesti irti menestyvistä ja kannattavista yrityksistä ihan samalla tavalla kuin kriisiyrityksistäkin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti