Tehoja verkosta

Olin torstaina pienimuotoisessa seminaarissa, jossa toimittaja ja nettipersoona Mari Koistinen (Mari Koo) selvitti järjestöjen edustajille ns. sosiaalisen median mahdollisuuksia. Koistinen on mukana myös porkkanamafiassa, joka tekee positiivisia kuluttajatempauksia. Ryhmä kutsuu verkossa väkeä shoppailemaan paikkaan, joka lupautuu sijoittamaan päivän lisätuoton energiaa säästäviin toimenpiteisiin. Viimeksi tempauksen tuottama lisämyynti K-market Kotikonnussa oli 8 090 e ja Tullintorissa 6 284 e.

Tämä on hyvä esimerkki perinteisille järjestöille tuntemattomasta kevyen sitoutumisen mallista. Tehdään joku hyvä asia, joka ei kestä liian kauan, eikä osallistuminen tarkoita moraalista velvollisuutta vuosikausien kokousrumbaan.

Vastaavia esimerkkejä ei valitettavasti ole kovin paljon. Loput liittyvät erilaisiin kokoontumisiin ja adresseihin. Mutta niissä ei vielä ole päästy tulosten asteelle, ellei mielenosoitusta sinänsä pidetä itseisarvona. Tietysti voi myös kysyä onko blogin tarkoitus se, että se ylipäänsä on kirjoitettu.

Seminaarissa mietittiin, miten järjestöt voisivat paremmin hyödyntää tätä ns. sosiaalista mediaa omassa toiminnassaan. Järjestöissä asia nähdään helposti niin, että verkkoyhteisö pitäisi jotenkin ovelasti valjastaa järjestön näkökulmasta edulliseen propagandatyöhön. Silloin koko asia on ymmärretty väärin. Verkko on kansalaismedia, jonka vahvuuksia ovat nopeus, avoimuus ja aitous. Mitä isompi ja vanhempi järjestö on, sitä vieraampia nämä asiat ovat.

Jos järjestöjen jäsenet ovat aidosti yhteisellä asialla, heidän pitäisi näkyä verkossa omilla kokemuksillaan, rehellisillä mielipiteillään, kirjoituksillaan, videoillaan ja toiminnallaan, ilman lupaa tai velvoitetta.

Tähän sarjaan ei siis lasketa niitä naurettavia, puoluetoimistoissa nimimerkin suojista keskustelupalstoille väsättyjä viritelmiä.