Nyt kun Vanhanen päätti ensin ruveta puoluejohtajaksi ja sitten luopua siitä, alkoi tietysti jahnaaminen pääministerin hommasta. Jos Vanhanen jäisi pääministeriksi, puolueen sisältä sanottaisiin, että puolueen puheenjohtajan tulee olla pääministeri, koska muuten hän on sivuraiteilla. Ulkopuolelta tilanne nähdään kaksilla rattailla ajamisena, jossa puolue voi tehdä irtiottoja vaalitaistelussa. Pääministerin ja muiden ministereiden keskeiseksi tehtäväksi nähdään oman puolueen saaminen ruotuun. Se on vastuullista politiikkaa.
Entä jos asiaa katsoisikin toisesta näkökulmasta. Puolueilla olisi joku poliittinen linja ja päämäärä, jonka on tarkoitus koitua kansakunnan tai ainakin omien kannattajien parhaaksi. Tämä pohdiskelu ei koske pelkästään Keskustaa.
Jos vallassa olisi yhden puolueen enemmistöhallitus, tilanne olisi selkeä. Puolueen puheenjohtaja ja ministerit toteuttaisivat puolueessa sovittua linjaa. Yhtä selkeä tilanne olisi, jos eduskuntaryhmä vastaisi puolueen linjasta, ja ministeriryhmä olisi tavallaan sen johtokunta.
Mutta kun meillä on tämä kaksilla rattailla ajaminen jo sisällä järjestelmässä. Puolueilla on omat hallintonsa ja tavoitteensa ja hallituksella oma ohjelmansa. Puolueen puheenjohtaja/pääministerin pitäisi pystyä puolustamaan molempia. Kun ei pysty, niin hallituksessa sovittu kanta ratkaisee. Ei mikään ihme, että näkemyseroja saa hakea.
Voisiko asian nähdä niin, että hallituspuolueen kuuluukin painostaa omia ministereitään ja pääministeriä toteuttamaan hallituksessa puolueen linjaa, eikä toisinpäin. Haiskahtaako tämä liikaa demokratialta, joka tietenkin on käytännön asioiden hoitamisen kannalta aina hankalaa?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti