Tehokkuus

Olen tässä jonkun aikaa makustellut "tehokkuus" sanaa. Sitähän käytetään työelämässä kuvaamaan jotain positiivista, jota on saatu aikaiseksi tai saadaan aikaiseksi, jos tehdään niin kuin konsultti sanoo.

Positiivinen vire on sikäli erikoinen, että tietääkseni käsitteen juuret ovat kutakuinkin taylorismin perusajatuksessa, jonka mukaan työntekijöiden tekemisiä täytyy mitata, koska he ovat luonteeltaan laiskoja huijareita. Mittaamisella pyritään tehostamaan tuotantoa siten, että pärjätään pienemmällä työntekijämäärällä ja tuottavuus nousee.

Viimeksi asia tuli esiin yhdessä seminaarissa, jossa tietotekniikka-alan johtaja hehkutti miten paljon sosiaalisesta mediasta saadaan irti tehoja. Esimerkiksi he pystyivät irtisanomaan puolet asiakastukipalvelustaan, kun asiakkaat alkoivat neuvoa toisiaan netissä.

Julkisella sektorilla termin käyttö on vielä kirjavampaa kuin yrityspuolella, mutta tarkoitus epäselvempi. Kun puhutaan tehokkaammasta sairaanhoidosta, niin puhutaanko käsitellyistä potilasmääristä per henkilökunta tai sairaalaneliö, vai puhutaanko parantuneista potilaista? Sama koskee kouluja. Mitataanko esimerkiksi onnellista lapsuutta tai tasapainoisia nuoria vai käsiteltyjä oppilasmääriä?

Mitä tehokkuus voisi tarkoittaa tavallisen palkansaajan näkökulmasta? Taylorin logiikkaa soveltaen tietysti sen mittaamista, mistä saa mahdollisimman hyvän toimeentulon mahdollisimman vähällä vaivalla. Silloinhan tulee hankittua leipä tehokkaasti.