Koirakieli

Erityisesti koirapuiston ohi kävellessä kuulee usein koirakieltä.

Joku on ilmeisesti tutkinut, että koirat ymmärtävät parhaiten, kun niille puhuu laittamalla peräkkäin sanoja aktiivin indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonassa, käyttäen sitä kuitenkin imperatiivitarkoituksessa (kiitos Henri Heinonen ja Suomen kielen verbien taivutuskaava) http://users.jyu.fi/~hetahein/tiede/verbikaava.html

Koirakieli kuulostaa tältä: Ei pure, ei vedä, ei hauku, ei pane, noutaa, juoksee, seuraa jne. Joskus ilmaisua vielä yksinkertaistetaan sanomalla ”irti”, ”paikka”, ”maahan”, tai kirkumalla paniikinomaisesta pelkkää ”EI” – sanaa ja repimällä samaan aikaan hihnasta.

Keskustelu on yksipuolista ja kuulostaa melko naurettavalta.

Toisinaan ilmiöön törmää myös kaupassa, kun väsynyt isä tai äiti on selvästi ottanut käyttöön koirakielen myös lasten varhaiskasvatuksessa.

Ei liene kovin poikkeuksellista, että jotkut esimiehetkin osaavat paremmin koirakielen kuin ihmisten välisen kielen. Tässä johtamisoppien luvatussa maassa en hämmästyisi vaikka joku kirjoittaisi aiheesta johtamisoppaan ja alkaisi pitää seminaareja.

Yritin löytää netistä koirakielen aapista ja useita sivustoja löytyikin. Pelkkä ”EI” esimerkiksi tarkoittaa koirakielessä muutakin kuin ei. Se tarkoittaa että Lopeta mitä ikinä teetkin ja katso minua, annan uudet ohjeet.

Tämä on hämmästyttävää. Miten koira sen voi tietää?