Työmaan aloituspalaveri

Istuttiin rakennussuunnittelijan ja timpurin kanssa miettimään vanhan hirsitalon parin huoneen remonttia. Siinä mittaillessa aprikoin pitäisikö väliseinään ilmestyneet kolme kyllästettyä parrua vaihtaa johonkin vähemmän myrkylliseen materiaaliin. Suunnittelija arveli, ettei niistä isompaa haittaa olisi, ellei niitä ala syömään. Sen takia niitä ei laiteta hevostalleihin. Muistutin, että tässä ei ole kysymys hevostallista, vaan tilasta, jossa on tarkoitus nukkua talvisaikaan. Näin ollen parrujen pureskelusta tuskin on vaaraa. Timpuri päätteli, että jos asia arveluttaa on parempi vaihtaa. Tarkoitushan oli nukkua, eikä miettiä kyllästetyn puutavaran terveellisyyttä. Parrut päätettiin näillä perustein vaihtaa.

Suunniteltiin ja mittailtiin. Esko oli purkanut toisen huoneen laipion ja löytänyt kurkihirret. Päädyttiin siihen, että niiden väliin voi laittaa vaikka ponttilaudan sisälaipioksi. Kylpyhuoneesta olin purkanut vain kattopaneelit, niiden yläpuolella oli kovalevy, raakalauta ja tietysti kurkihirret, hiirenpaskaa ja puhallusvillaa. Tämä kattohan tästä joutaisi pois, sanoi timpuri. Näin päätettiin tehdä ja laittaa myös kylpyhuoneeseen laipio kurkihirsien väliin.

Suunnittelija ei niellyt aluksi aikomustani asentaa kamiina sekä kylppäriin että oleskelutilaan, mutta niin päätettiin kuitenkin tehdä, kun on hormit valmiina. Puhuttiin tarvittavasta etäisyydestä kamiinan ja palavan materiaalin välissä. Päätettiin lukea määräykset ja päättää oven paikka vasta sitten.

Ulkoseinän lämpöerityksestä ja pintamateriaalista vaihdettiin ajatuksia. Olin ajatellut pinkopahvia tai paksua puukuitulevyä hirren päälle. Timpuri tökki puukolla hirsiä ja sanoi että "myö laitetaan tähän kymmenen senttiä pellavaeristettä ettei ala paikat jäätymään". Tämä hyväksyttiin.

Lopuksi todettiin, että eiköhän nämä piirustukset tulleet tarvittavissa määrin tässä tehdyksi. Kylän sähkömies soitetaan paikalle kun on sen aika.

Eihän tämä ole kuin tekemistä vailla, tiivisti timpuri.