Ydinvoimala Koijärvelle

En ole ollut mukana kovin monessa vaaleja koskevassa tilaisuudessa. Mutta kaikissa niissä joissa olen ollut, on puhe jossain vaiheessa kääntynyt perussuomalaisiin ja Soiniin. Aluksi naureskellen, sitten kummastellen ja lopuksi kauhistellen. Tämä tietysti vauhdittaa nousukierrettä.

Kun miehellä on 20 prosentin kannatus, hänen väittämiinsä ei enää voi suhtautua hyväntahtoisesti hymyillen tyyliin "Kaikki asiantuntijat…", Suomen kansainvälinen asema …", "Kansainväliset sopimukset…" jne. Nyt on löydyttävä keskusteluun ihan oikeita argumentteja ja niiden on oltava hyviä, eikä ainoastaan siltä kuulostavia. Puolin ja toisin.

Jos Soinin nousukiito kestää, eikä maitohapot iske loppumetreilläkään, eduskunnassa tullaan näkemään paljon uusia kasvoja.

Parhaassa tapauksessa he ovat ihan tavallisia täysjärkisiä suomalaisia. Ministerin sivistyspoliittista selontekoa tai kuntarakenneselvitystä kuunnellessaan tämä uusi kansanedustaja voisi kysyä, että " Mitä ihmettä sää oikein horiset, meirän kakaroita ei ainakan ympäri maakuntaa ruveta retuuttaan." Ja kysymys olisi ihan hyvä.

Soini itse on osoittanut, että tullakseen uskottavaksi ei tarvitse yrittää kuulostaa itseään fiksummalta. Ehkä jopa päinvastoin.

Huonolla tuurilla kansaa edustamaan saadaan liuta puupäitä, kun täysjärkiset eivät ole viitsineet asettua ehdolle. Sitten ruvetaan voiman tunnossa toteuttamaan omin päin kriittistä maahanmuutto- ja kulttuuripolitiikkaa.

Jokos Koijärvi muuten on asfaltoitu, että Soini ja Putkonen saavat rakentaa sinne oman ydinvoimalansa.

Sano se

Asuin nuoruuteni Valkeakoskella. Siellä ei ole koskaan arvostettu keekoilijoita. Ne ovat sellaisia ihmisiä jotka yrittävät olla muuta kuin ovat. Tämä tuli mieleeni kun katselin kuntavaalien puoluetenttiä televisiosta.

Kun poliitikko pääsee televisioon tai johonkin yleisötilaisuuteen, niin siviilioloissa ihan tavallinen ihminen alkaa puhua omituisesti. Hän muodostaa suojamuurin itsensä ympärille ja alkaa erikseen muodostaa lauseita, joiden on tarkoitus kuulostaa viisailta.

Lopputuloksena on yleistä puuroa, jossa panostetaan hyvinvointiin ja kehitetään rakenteita, vaikka asiat ovat loppujen lopuksi aika yksinkertaisia.

Toimihenkilöunioni kysyi jäseniltään mitkä asiat heille ovat tärkeitä kuntavaaleissa. Yli 13 000 ihmistä vastasi - ihan järkevästi. Hammaslääkäreitä pitää olla enemmän, että hampaansa saa korjattua kun se on kipeä eikä sitten kun se on jo mädäntynyt. Vanhuksia pitää auttaa tulemaan toimeen kotonaan, kun ei ole muutakaan paikkaa. Bussivuoroja pitää olla tarpeeksi että pääsee liikkumaan ja pyöräteitä pitää rakentaa, etteivät lapset jää auton alle.

Yksi poliitikkojen mieliaiheista on, kenen palkkalistoilla niiden pitäisi olla, jotka rakentavat julkisia palveluja tai ovat siellä töissä. Toimihenkilöistä 80 prosenttia on sitä mieltä, ettei sillä ei ole mitään väliä, jos lopputulos on hyvä. Tämä on siinä mielessä järkeenkäypää, että jos sauna palaa, niin ei minua kiinnosta kuka sen sammuttaa, kunhan joku sammuttaa.

Minun ääneni näissä vaaleissa saa joku sellainen, joka puhuu asioista omana itsenään ja niiden oikealla nimellä.