En ole ollut mukana kovin monessa vaaleja koskevassa tilaisuudessa. Mutta kaikissa niissä joissa olen ollut, on puhe jossain vaiheessa kääntynyt perussuomalaisiin ja Soiniin. Aluksi naureskellen, sitten kummastellen ja lopuksi kauhistellen. Tämä tietysti vauhdittaa nousukierrettä.
Kun miehellä on 20 prosentin kannatus, hänen väittämiinsä ei enää voi suhtautua hyväntahtoisesti hymyillen tyyliin "Kaikki asiantuntijat…", Suomen kansainvälinen asema …", "Kansainväliset sopimukset…" jne. Nyt on löydyttävä keskusteluun ihan oikeita argumentteja ja niiden on oltava hyviä, eikä ainoastaan siltä kuulostavia. Puolin ja toisin.
Jos Soinin nousukiito kestää, eikä maitohapot iske loppumetreilläkään, eduskunnassa tullaan näkemään paljon uusia kasvoja.
Parhaassa tapauksessa he ovat ihan tavallisia täysjärkisiä suomalaisia. Ministerin sivistyspoliittista selontekoa tai kuntarakenneselvitystä kuunnellessaan tämä uusi kansanedustaja voisi kysyä, että " Mitä ihmettä sää oikein horiset, meirän kakaroita ei ainakan ympäri maakuntaa ruveta retuuttaan." Ja kysymys olisi ihan hyvä.
Soini itse on osoittanut, että tullakseen uskottavaksi ei tarvitse yrittää kuulostaa itseään fiksummalta. Ehkä jopa päinvastoin.
Huonolla tuurilla kansaa edustamaan saadaan liuta puupäitä, kun täysjärkiset eivät ole viitsineet asettua ehdolle. Sitten ruvetaan voiman tunnossa toteuttamaan omin päin kriittistä maahanmuutto- ja kulttuuripolitiikkaa.
Jokos Koijärvi muuten on asfaltoitu, että Soini ja Putkonen saavat rakentaa sinne oman ydinvoimalansa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti