Lorviminen kunniaan

Nyt kun palkansaajan työpanosta kaivataan yhä harvemmassa firmassa, olisi ehkä oikea aika nostaa lorviminen sille kuuluvaan asemaan kunniallisena ajankäytön muotona. Tämä saattaa johtaa siihen, että työnantajat ovat hämillään ja onnettomia. Mutta jos vaihtoehtona on se, että sinä itse ja perheesi olette onnettomia, niin eikö ensimmäinen ole parempi vaihtoehto?

Nousukauden aikana firmoissa taottiin managereiden koviin kalloihin oppia henkilökunnan sitouttamisesta ja toiminnan päättymättömästä tehostamisesta. Käyttöön otettiin 110 prosentin suoritukset, valmennusleirit, värikuulat, pellehatut ja kannustematkat. Nyt kun reaalitalous on taas näyttänyt - ei niin ystävälliset - äidin kasvonsa, voimmekin palata todellisuuteen. Jos ihmisen kuukausipalkka on esimerkiksi 2800 euroa, se on vasta keskiarvo. Miksi sillä pitäisi sitoutua muuhun kuin tekemään oma työnsä?

Nyt on oikea aika aloittaa downshifting, vaihtaa vaihdetta pienemmälle ja elää hitaammin. Arvojen muutos tähän suuntaan on alkanut ja lama antaisi periaatteessa hyvän mahdollisuuden sen voimistumiselle.

Tarve alennusvaihteen käytölle ei ole enää vain elämäntapaintiaanien höpinää. Nuorisotutkimukset kertovat, että työelämään tulevaa sukupolvea yhdistää pelko kilpailuasetelmasta, omasta pärjäämisestä ja kiireestä. He arvostavat omaa aikaa ja arjen pieniä asioita. Vanhempia työssä olevia sukupolvia yhdistää se, että nuorison pelot ovat heidän kohdallaan toteutuneet.

Toimihenkilöunionin tuoreessa työmarkkinatutkimuksessa selvitettiin jäsenten työaikoja. Tutkimuksen mukaan jäsenten todellinen keskimääräinen viikkotyöaika on 41,5 tuntia, kun sen pitäisi sopimusten mukaan olla keskimäärin 37,5 tuntia. Mieluiten he tekisivät 35 tuntista työviikkoa kymmenen kuukautta vuodessa.

Kysyimme myös, kumman jäsenet ottaisivat mieluummin, viisi ja puoli päivää vapaata vai kahden prosentin palkankorotuksen. Niillä on sama kustannusvaikutus, mutta vain palkankorotuksesta menee siivu verottajalle. Yli 70 prosenttia jäsenistä ottaisi mieluummin viisi päivää vapaata.

Työmarkkinatutkimukseen vastasi 17 000 jäsentä, eli tätä ei voi laittaa virhemarginaalin piikkiin.

Ruvettaisiinko muuttamaan yhteiskuntaa siihen suuntaan, että suorittaminen vähenee ja onnellisuus lisääntyy. Talouspolitiikka – kuten politiikka yleensäkään - ei ole luonnontiedettä vaan arvovalintoja.