Terveisiä luomiskertomuksesta

Ajatelkaapa ajavanne kapeata hiekkatietä kesäaamuna, kun aurinko on juuri noussut ja kosteus alkaa haihtua nostaen kevyttä usvaa. Pikkuauto on pakattu täyteen ja puoliso istuu raukeana etupenkillä kartanlukijana.


Yllättäen keskellä tietä on valtava kasa norsun paskaa. Ja toinen. Joudut väistelemään niitä ja hiljentämään vauhtia. Mutkaan tullessasi huomaat, että sen takana löntystelee noin kuuden tonnin painoinen, kuorma-auton kokoinen musta urosnorsu korvat heiluen.


Pysäytät auton ja alat katsella ympärillesi. Toisella puolella tietä kolme kirahvia hamuaa puun latvuksia ja vilkaisee välinpitämättömästi takaisin. Toisella puolella lauma impaloita, seurassaan muutamia seeproja järsii savannin ruohoa. Auringon ensisäteet antavat koko näytelmälle ainutlaatuisen värin.


Sinä istut autossasi hiljaa ja ymmärrät, että tällä kertaa olet itse vieraana muiden kotona ja on syytä käyttäytyä sen mukaisesti. Mieleesi tulee kansakoulun uskonnon kirjojen tarinat luomiskertomuksesta. Kirjoittaja on varmaan saanut inspiraationsa täällä.


Terveisiä Krugerin luonnonpuistosta Etelä-Afrikasta. Paikka on 20 000 neliökilometrin kokoinen ja sen sisällä ajetaan omalla tai vuokra-autolla yöpymisleiristä toiseen. Puistossa asustaa mm noin 15 000 norsua, 30 000 vesipuhvelia, 100 000 impalaa, 25 000 seepraa, leijonia, kuduja, hyeenoita, kirahveja, gnuita, sarvikuonoja, hippoja, krokotiilejä ja tietenkin lukematon määrä pienempiä eläimiä, kuten lintuja ja matelijoita.