Kuka jää asemalle?

Viime viikolla oli pitkästä aikaa taas mukava seurata pörssikursseja. Vallalla oli optimistinen tunnelma ja monien yritysten kurssit tekivät yli viiden prosentin päivänousuja. Kurssejahan kannattaakin seurata vain tällaisilla viikoilla, koska muuten tulee paha mieli ja paniikki voi iskeä.

Viime viikolla testattiin käytännössä, joko ahneus alkaa voittaa pelon. Sijoittajat miettivät onko pörssikurssien nousu jo alkanut, vaikka reaalitaloudessa varsinaista taantumaa ei vielä ole nähty . Kaikki tietävät, että monet osakkeet ovat nyt halpoja, koska niiden arvo on laskenut vuodessa 60 - 70 % vaikka tulos on vielä lähes ennallaan tai jopa parempi kuin vuosi sitten.
Tunnelmaa voisi kuvata näin: Lähtikö juna jo ja minä olin se ainoa pöljä, joka jäi asemalle töllistelemään?

Kun pörssiin kasvatetaan kuplaa ja hinnat nousevat ilman varsinaista perustetta, asetelma on päivastainen. Osakkeista maksetaan ylihintaa ja uskotaan että löytyy joku tyhmempi, joka maksaa vielä enemmän. Jossain vaiheessa vielä tyhmemmät loppuvat. Ikävintä on tietysti havaita että olit itse viimeinen.

Ne, jotka ovat ovat myyneet oikeaoppisesti kallilla, voivat nyt ostaa halvalla ja varmasti tekevätkin niin. Mutta koska ahneus ei ole vielä täysin voittanut pelkoa, ostoja tehdään ehkä pienissä erissä. Muuten voi käydä niin, että istut yksin junassa ja maksat koko laskun. Ehkä pörssikurssien todellinen pudotus onkin vasta alkamassa?

Kesätoivoja reilussa Suomessa

Joka vuosi puolueet ja muut etujärjestöt päättävät hyödyntää lehtien uutispulan julkaisemalla kesän poliittisen puheenaiheen. Joka vuosi se jää tekemättä, koska on mukavampi lomailla niin kuin muutkin. SAK on perinteisesti melkein ainoana hyödyntänyt tilanteen. Tänä vuonna irtisanomistilastoilla, eikä sekään mikään skuuppi ollut. Pakko vain oli julkaista, koska muutakaan ei ollut.

Koska osa politiikan toimittajista on kuitenkin töissä, jotain pitää keksiä. STT oli keksinyt analysoida ennakkoon puolueiden kunnallisvaalikampanjoita haastattelemalla puheviestinnän professori Pekka Isotalusta. Hänen mukaansa – ylläri - puolueiden kampanjoista on vaikea löytää eroja. On mainostoimistojen keksimiä Suomen Toivoa ja Reilua Suomea, pullamössökampanjointia Kotikadun katsojille.

Uutisessa oli yksi miettimisen arvoinen huomio. Isotalus ”pelkää, että mainostoimistot alkavat määrittää puolueen linjaa. Keksivät iskulauseen, jonka alle mietitään sitten sisältöä.” Hän ottaa esimerkiksi Niinistön työväen presidentti – sloganin ja kysyy oliko ensin iskulause ja sitten alettiin miettimään sisältöä.

No. Varmaan mietittiin millä tavalla voitaisiin nujertaa demareiden yksinoikeus puhua palkansaajien äänellä. Tässä onnistuttiin hyvin ja mielenkiintoista onkin, miten sitä on jatkettu. Suomen Toivon punottavat korvat jatkaa sarjaa.

Koska kaikki pelkkien iskulauseiden varaan rakennetut kampanjat potkivat ajan mittaa omaan nilkkaan, ovat Kokoomus ja konseptin kehittänyt mainostoimistomies joutuneet miettimään, miten lisätään uskottavuutta. Tästä yksi varma merkki oli Kataisen taannoinen vaatimus pienentää palkka- ja pääomaverotuksen verokantojen eroa. Vaatimus on suoraan ammattiyhdistysliikkeen ja SDP:n ohjelmista.

Isotaluksen mukaan puolueet teettävät tutkimusfirmoilla selvityksiä, mitkä asiat ihmiset kokevat tärkeiksi. Jos ihmiset kokevat hoitoalan palkat tärkeiksi, silloin niistä puhutaan kampanjoissakin. Tietysti. Viime vaalien alla esimerkiksi tiedettiin, että Kokoomus aikoo luvata hoitajille palkankorotuksen. Samalla työmarkkinoita enemmän seuraavat tiesivät, että siinä on helppo kävellä miinaan. Talutusapuakin oli tarjolla. Myös nyt on selvitetty mitä toimihenkilöt, koulutetut, nuoret tai liikkuvat äänestäjät pitävät tärkeinä. Toimihenkilöiden osalta palaan tähän syksyllä. Toivottavasti puolueet toteuttavat edes osan niistä toiveista.

Mutta ei nykyistä hallitusta voi pelkästä aatteettomuudesta syyttää. Kyllä rikkaiden perintöveron poistaminen on ihan suoraselkäistä oikeistolaista politiikkaa. Edellisen hallituksen päätös varallisuusveron poistamisesta oli muuten samaa sarjaa, mutta hallituspohja huomioon ottaen ei kovin suoraselkäistä, eikä kovin aatteellistakaan.

Saaresta kauppaan

Kun saaresta lähtee kauppaan, se on aina erityinen tapahtuma. Mennään veneeseen, veneellä rantaan ja autolla kaupunkiin. Matka voi olla mielialasta ja näkökulmasta riippuen joko huviretki ja vaihtelua saarielämään, tai sitten pois jostain muusta. Siksi kauppareissuja tulee pohdiskeltua tavallista tarkemmin.

On olemassa erilaisia kaupassa käynnin tarkoitusperiä. Tämä saattaa nyt maksaa parisuhteen, mutta isoin ero on tietenkin geeneissään keräilytaloutta kantavan naisen ja metsästäjägeenejä kantavan miehen välillä.

Kun mies lähetään saaresta kauppaan, hän lähtee metsästämään tiettyä tavaraa, sanokaamme maitoa riisipuuroon. Mies menee lähimpään kauppaan, metsästää maitopurkin ja maksaa pakollisen maksun alueen omistajan edustajalle, joka tässä tapauksessa on Valintalon kassa. Vihamielisiä heimoja välttääkseen hän poistuu nopeasti paikalta. Kun mies palaa metsästysmatkaltaan maitopurkki kainalossa, hän saa kuulla, että myös voi on loppu.

Kun nainen päästetään kauppaan, näkökulma on tyystin toinen. Kyseessä on sosiaalinen tapahtuma, jonka aikana mietitään, mitä muuta voisi ostaa. Voidaan myös arpoa lautasliinojen väriä. Ostajan kyky hahmottaa aikaa katoaa ja mukana oleva metsästäjämies hermostuu, koska ei ymmärrä mistä on kysymys.

Tästä säännöstä poikkeuksena ovat tietenkin puutavarakaupat, rautakaupat, venekaupat ja moottoripyöräkaupat, joissa kaikki asiat ovat hyvästä syystä päälaellaan.

Nupissa hurisee

Siirtyminen loman ajaksi ihmiselle luontaiseen rytmiin ja olomuotoon saa mielen hämmennykseen.

Pääkopassa menee vielä sataa, mutta mökki seistä toljottaa rauhallisena ja metrinen heinänkorsi muistuttaa, että tästä ei selviä kokousta pitämällä tai kännykkää näpräämällä.

Tonttia mittaillessa alkaa mielikuvitus rullata, kun energia alkaa etsiä uusia kohteita. Jospa tekisi yhden hirsimökin tuonne kalliolle, tai savusaunan? Puuta on omassa metsässä, eikä sen niin iso tarvitsisi olla. Hongat on kaadettava kevättalvella ja annettava kuivua. Pitää olla mönkijä että saa tukit siirrettyä, täytyy selvittää mistä saadaan kenttäsaha. Mitenkähän täällä tarkenee tukkisavotassa talvella? Saariolosuhteet tuovat lisää haasteita. Jotta saisi mönkijän ja muut tarpeet saareen, on tehtävä uusi laituri. Sellainen ponttoonimallinen, johon saa ajettua vaikka peräkärryn päälle.

Tässä vaiheessa kannattaa tarttua dekkariin ja totutella pari päivää.

Sitten voikin tyhjentää paskahuussin, uusia vajan katon, tehdä verannalle astiakaapin ja muita sellaisia asioita, joita ihmisen kuuluukin. Käydä verkoilla, lämmittää saunaa ja tehdä polttopuita. Elämä löytää rytminsä.

Onnea Tapio

Täytät tänään lauantaina 50 vuotta. Samalla se tarkoittaa, että minäkään en ole kaukana rajapyykistä. Ikääntymisen välttämättömyys on valjennut pikkuhiljaa, kun ensin työkavereiksi alkoi ilmaantua itseämme nuorempia ja sitten jo lääkäritkin näyttivät klopeilta. Tämä siis tapahtui meille molemmille kauan sitten.

On mukava, että on kavereita jotka saattavat soittaa, kun joku asia juolahtaa mieleen, aloittaa tarinan kesken lauseen ja myös lopettaa yhtä yllättäen. On myös mukavaa, kun voi muistella vaikkapa sitä, miten joskus -80 luvulla kiivettiin yöllä Mukkulassa hotellin katolle hölmöilemään. Siinä olisi saattanut henkikin lähteä.

Sen lisäksi, että täytät tänään vuosia, olet mennyt naimisiin. Onneksi olkoon Sinulle ja Kirsille. Elämä hymyilee ja sitä osaa näin vanhemmiten arvostaa.

Ystäväsi Pekka

Vanhukset pyörän renkaassa?

Aika ajoin ilmestyy uusia poliittisesti hyväksyttäviä ilmaisuja. Vanhoja tuttuja ovat tietysti juoppojen nimittäminen päihderiippuvaisiksi ja vammaisten sanominen liikuntarajoitteisiksi.

Viime eduskuntavaalien alla yleistyi termi "ikäihminen", joka tarkoittaa siis vanhusta. Mitä häpeämistä vanhuudessa on? Kaikki jotka eivät kuole nuorena, tulevat vanhoiksi.

Toinen yleistynyt ilmaisu on "keskiö". Vähän väliä joku asia on jonkun keskiössä. Missä helvetin keskiössä? Polkupyörässä on keskiö. Se on siinä renkaan keskellä ja siinä on laakerit että pyörä pyörii.

Googlasin huvikseni näitä ilmaisuja ja löytyihän niitä. Opetusministeri Sari Sarkomaan mielestä "Henkilöstön aseman parantaminen on yliopistouudistuksen keskiössä." No tämähän nyt on vitsi ilman polkupyörän renkaitakin.

Ulkoministeriön mukaan "Perussopimusuudistus on keskustelujen keskiössä yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvostossa." Niin varmaan.

Microsoftin mukaan sen "mobiilistrategiassa kuluttajat ovat keskiössä". Uskallan epäillä.

Yksi hauskimmista oli Kainuun maakuntajohtaja Hannu Leskisen ilmaisu "Kainuulainen ikäihminen palvelujen keskiössä." Mitä? Vanhukset siis ovat jo siellä vai ne pitäisi tunkea sinne?

Kyllä liike-elämäkin asioiden välttelyn osaa. Sattumoisin huomasin lehdestä ilmoituksen, jossa JYSK "kutsuu tuotteen takaisin". Tuote on teltta, jossa "ilman saatavuus saattaa jäädä puutteelliseksi". Toisin sanoen sinne voi tukehtua, kun ilma loppuu. Toivottavasti nämä pikku teltat nyt kuulevat JYSKin kutsun ja kipittävät takaisin kauppaan.

Puolueeton myyjä?

Helsingin käräjäoikeus tuomitsi Nordean maksamaan tanssija Åke Blomqvistille ja hänen vaimolleen miljoonan euron korvauksen puutteellisista sijoitusneuvoista vuosituhannen vaihteessa. Se oli hyvä päätös paitsi tanssijapariskunnan talouden kannalta, myös yleisemmin. Toivottavasti pankkien ja sijoitusneuvojien etiikka ja asiantuntemus tulevat yleisiksi ihmettelyn aiheiksi.

Me tarvitsemme näköjään aika ajoin opetuksia muistuttamaan, että puolueetonta myyjää ei ole. Myyjän tehtävänä on myydä ja sinun tehtävänäsi on maksaa. Tunnen tapauksia, joissa vanhuksille on myyty lyhyen koron rahastoja tyyliin " tämä on vähän niin kuin pankkitalletus, mutta korko on parempi". Itselleni yritti eräs sijoitusneuvoja myydä jotain Latinalaisen Amerikan rahastoa, koska keskustelussa oli käynyt ilmi, että olen käynyt siellä ja opiskellut vähän espanjaa.

Erityisesti vanhemman polven väelle pankin tai pankkiiriliikkeen virkailijat ovat asiantuntijoita, jotka "varmaankin tietävät mikä on minulle parasta" . Näinhän ei ole. He tietävät ainoastaan mikä on pankille tai pankkiiriliikkeelle parasta.
Jos mainostaminen rahastoista ja eläkevakuutuksista olisi avointa, niissä kerrottaisiin että rahoista voi helposti hävitä puolet, mutta vain Sinun rahoistasi. Pankin ja henkivakuutusyhtiön palkkiot juoksevat ihan normaalisti. Jos konsernin tulos alkaa hiipua, oma pankkiiriliike tai sijoitusosasto voi aina kierrättää vähän rahaston salkkua ja kuitata normaalit kaupankäyntikulut.

Pienemmässä mittakaavassa näitä uunotuksia löytyy jokaiselle päivälle. Erääseen palvelutaloon soitteli operaattorin jälleenmyyjä ja kauppasi halpoja liittymiä. Pienen kansaneläkkeen varassa sinnittelevät eläkeläiset ovat helppo kohde, liittymä vaihdetaan kun vaihto on ilmainen ja "asiantuntija "suosittelee. Tässä tapauksessa puhelin alkoi toimia vasta sitten, kun vanhukset olivat taksilla käyneet vaihtamassa postissa tulleet SIM-kortit omiin puhelimiinsa sopiviksi.

Muutama vuosi sitten kaikissa kännyköissä ja niiden malleissa oli erilaiset laturin piuhat, mistä syystä koko repertuaari piti vaihtaa puhelimen vaihdon yhteydessä ja laatikot pursuavat vieläkin turhia piuhoja. Sama koskee tietysti partakoneen teriä. Kävin tänään kaupassa ja ostin paketin vaihtoteriä. Arvatkaa vaan sopivatko ne yhteenkään peilikaapissa olevaan tyhjään varteen. Kuka perkele ehtii painamaan mieleensä minkä merkkisellä ja mallinumeroisella partakoneella haiveniaan ajelee?