Aika ajoin ilmestyy uusia poliittisesti hyväksyttäviä ilmaisuja. Vanhoja tuttuja ovat tietysti juoppojen nimittäminen päihderiippuvaisiksi ja vammaisten sanominen liikuntarajoitteisiksi.
Viime eduskuntavaalien alla yleistyi termi "ikäihminen", joka tarkoittaa siis vanhusta. Mitä häpeämistä vanhuudessa on? Kaikki jotka eivät kuole nuorena, tulevat vanhoiksi.
Toinen yleistynyt ilmaisu on "keskiö". Vähän väliä joku asia on jonkun keskiössä. Missä helvetin keskiössä? Polkupyörässä on keskiö. Se on siinä renkaan keskellä ja siinä on laakerit että pyörä pyörii.
Googlasin huvikseni näitä ilmaisuja ja löytyihän niitä. Opetusministeri Sari Sarkomaan mielestä "Henkilöstön aseman parantaminen on yliopistouudistuksen keskiössä." No tämähän nyt on vitsi ilman polkupyörän renkaitakin.
Ulkoministeriön mukaan "Perussopimusuudistus on keskustelujen keskiössä yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvostossa." Niin varmaan.
Microsoftin mukaan sen "mobiilistrategiassa kuluttajat ovat keskiössä". Uskallan epäillä.
Yksi hauskimmista oli Kainuun maakuntajohtaja Hannu Leskisen ilmaisu "Kainuulainen ikäihminen palvelujen keskiössä." Mitä? Vanhukset siis ovat jo siellä vai ne pitäisi tunkea sinne?
Kyllä liike-elämäkin asioiden välttelyn osaa. Sattumoisin huomasin lehdestä ilmoituksen, jossa JYSK "kutsuu tuotteen takaisin". Tuote on teltta, jossa "ilman saatavuus saattaa jäädä puutteelliseksi". Toisin sanoen sinne voi tukehtua, kun ilma loppuu. Toivottavasti nämä pikku teltat nyt kuulevat JYSKin kutsun ja kipittävät takaisin kauppaan.
maanantai 2. kesäkuuta 2008
tiistai 20. toukokuuta 2008
Puolueeton myyjä?
Helsingin käräjäoikeus tuomitsi Nordean maksamaan tanssija Åke Blomqvistille ja hänen vaimolleen miljoonan euron korvauksen puutteellisista sijoitusneuvoista vuosituhannen vaihteessa. Se oli hyvä päätös paitsi tanssijapariskunnan talouden kannalta, myös yleisemmin. Toivottavasti pankkien ja sijoitusneuvojien etiikka ja asiantuntemus tulevat yleisiksi ihmettelyn aiheiksi.
Me tarvitsemme näköjään aika ajoin opetuksia muistuttamaan, että puolueetonta myyjää ei ole. Myyjän tehtävänä on myydä ja sinun tehtävänäsi on maksaa. Tunnen tapauksia, joissa vanhuksille on myyty lyhyen koron rahastoja tyyliin " tämä on vähän niin kuin pankkitalletus, mutta korko on parempi". Itselleni yritti eräs sijoitusneuvoja myydä jotain Latinalaisen Amerikan rahastoa, koska keskustelussa oli käynyt ilmi, että olen käynyt siellä ja opiskellut vähän espanjaa.
Erityisesti vanhemman polven väelle pankin tai pankkiiriliikkeen virkailijat ovat asiantuntijoita, jotka "varmaankin tietävät mikä on minulle parasta" . Näinhän ei ole. He tietävät ainoastaan mikä on pankille tai pankkiiriliikkeelle parasta.
Jos mainostaminen rahastoista ja eläkevakuutuksista olisi avointa, niissä kerrottaisiin että rahoista voi helposti hävitä puolet, mutta vain Sinun rahoistasi. Pankin ja henkivakuutusyhtiön palkkiot juoksevat ihan normaalisti. Jos konsernin tulos alkaa hiipua, oma pankkiiriliike tai sijoitusosasto voi aina kierrättää vähän rahaston salkkua ja kuitata normaalit kaupankäyntikulut.
Pienemmässä mittakaavassa näitä uunotuksia löytyy jokaiselle päivälle. Erääseen palvelutaloon soitteli operaattorin jälleenmyyjä ja kauppasi halpoja liittymiä. Pienen kansaneläkkeen varassa sinnittelevät eläkeläiset ovat helppo kohde, liittymä vaihdetaan kun vaihto on ilmainen ja "asiantuntija "suosittelee. Tässä tapauksessa puhelin alkoi toimia vasta sitten, kun vanhukset olivat taksilla käyneet vaihtamassa postissa tulleet SIM-kortit omiin puhelimiinsa sopiviksi.
Muutama vuosi sitten kaikissa kännyköissä ja niiden malleissa oli erilaiset laturin piuhat, mistä syystä koko repertuaari piti vaihtaa puhelimen vaihdon yhteydessä ja laatikot pursuavat vieläkin turhia piuhoja. Sama koskee tietysti partakoneen teriä. Kävin tänään kaupassa ja ostin paketin vaihtoteriä. Arvatkaa vaan sopivatko ne yhteenkään peilikaapissa olevaan tyhjään varteen. Kuka perkele ehtii painamaan mieleensä minkä merkkisellä ja mallinumeroisella partakoneella haiveniaan ajelee?
Me tarvitsemme näköjään aika ajoin opetuksia muistuttamaan, että puolueetonta myyjää ei ole. Myyjän tehtävänä on myydä ja sinun tehtävänäsi on maksaa. Tunnen tapauksia, joissa vanhuksille on myyty lyhyen koron rahastoja tyyliin " tämä on vähän niin kuin pankkitalletus, mutta korko on parempi". Itselleni yritti eräs sijoitusneuvoja myydä jotain Latinalaisen Amerikan rahastoa, koska keskustelussa oli käynyt ilmi, että olen käynyt siellä ja opiskellut vähän espanjaa.
Erityisesti vanhemman polven väelle pankin tai pankkiiriliikkeen virkailijat ovat asiantuntijoita, jotka "varmaankin tietävät mikä on minulle parasta" . Näinhän ei ole. He tietävät ainoastaan mikä on pankille tai pankkiiriliikkeelle parasta.
Jos mainostaminen rahastoista ja eläkevakuutuksista olisi avointa, niissä kerrottaisiin että rahoista voi helposti hävitä puolet, mutta vain Sinun rahoistasi. Pankin ja henkivakuutusyhtiön palkkiot juoksevat ihan normaalisti. Jos konsernin tulos alkaa hiipua, oma pankkiiriliike tai sijoitusosasto voi aina kierrättää vähän rahaston salkkua ja kuitata normaalit kaupankäyntikulut.
Pienemmässä mittakaavassa näitä uunotuksia löytyy jokaiselle päivälle. Erääseen palvelutaloon soitteli operaattorin jälleenmyyjä ja kauppasi halpoja liittymiä. Pienen kansaneläkkeen varassa sinnittelevät eläkeläiset ovat helppo kohde, liittymä vaihdetaan kun vaihto on ilmainen ja "asiantuntija "suosittelee. Tässä tapauksessa puhelin alkoi toimia vasta sitten, kun vanhukset olivat taksilla käyneet vaihtamassa postissa tulleet SIM-kortit omiin puhelimiinsa sopiviksi.
Muutama vuosi sitten kaikissa kännyköissä ja niiden malleissa oli erilaiset laturin piuhat, mistä syystä koko repertuaari piti vaihtaa puhelimen vaihdon yhteydessä ja laatikot pursuavat vieläkin turhia piuhoja. Sama koskee tietysti partakoneen teriä. Kävin tänään kaupassa ja ostin paketin vaihtoteriä. Arvatkaa vaan sopivatko ne yhteenkään peilikaapissa olevaan tyhjään varteen. Kuka perkele ehtii painamaan mieleensä minkä merkkisellä ja mallinumeroisella partakoneella haiveniaan ajelee?
keskiviikko 7. toukokuuta 2008
Pamflettien aika?
Michael Moore ja Naomi Klein ovat tehneet hyvää työtä yhdistämällä kaupallisen menestyksen ja poliittisen kirjallisuuden. Tauti leviää ja poliittisia kirjoja alkaa ilmestyä tihenevään tahtiin meilläkin.
Lukaisin Into-kustannuksen ja Liken tuoreen pokkarin ”Puolueiden kriisi” ja se oli virkistävä kokemus. Kirjasessa on pääasiassa erilaisten vasemmistolaisten ja punavihreiden aktiivien kritiikkiä vasemmistopuolueista ja vihreistä.
Takakannen mainostekstin mukaan kirjanen tarjoaa tuoreita ajatuksia demokratian pelastamiseksi. ”Pamfletti siitä, miten puolueet ovat taantuneet teknokraattisiksi ääntenkeruuautomaateiksi, joiden politiikan sisältö henkilöidään mediajulkisuudessa eläviin johtajiin.” Hyvä lähtökohta.
Kirjassa edetään jo edellä mainitun Naomi Kleinin viitoittamalla tiellä; pahan ydin on uusliberalistinen talouspolitiikka, joka on salakavalasti ujuttautunut Suomenkin yleisideologiaksi.
Näkökulman yksiulotteisuus vähän häiritsee ja toimitustyössä asialle olisi ehkä voinut tehdä jotain. Jos tämän unohtaa, kirja on terveellistä luettavaa kaikille puolue- ja muillekin järjestöaktiiveille. Ajatus politiikan palauttamisesta takaisin politiikkaan ei tietenkään ole uusi, mutta tässä ajassa se voi jälleen olla tuore.
Esitykset siitä, miten demokratia pelastetaan vaihtelevat peruskoulun kuuden viikon maailmanparantamisen opetusjaksosta globaalin puolueen perustamiseen. Hyvä asia tässä on, että ei ole jääty näpertelemään sen kanssa pidetäänkö puoluekokous joka toinen vai joka kolmas vuosi.
Televisioesiintymisellään ja paskaduunipuheillaan tutuksi tullut Eetu Viren heittää (vasemmisto)puolueille pahoja piikkejä, kuten ” mistä lähtien vasemmiston on pitänyt huolehtia siitä, että kapitalistit saavat tarpeeksi halpaa ja alistuvaa työvoimaa” tai ”vasemmiston olisi opittava jättämään ihmiset rauhaan, sen sijaan että se teeskentelee tietävänsä miten ihmisten tulisi elää.”
Keskustelua ja mielipiteitä on kaivattu. Tässä niitä nyt on.
Lukaisin Into-kustannuksen ja Liken tuoreen pokkarin ”Puolueiden kriisi” ja se oli virkistävä kokemus. Kirjasessa on pääasiassa erilaisten vasemmistolaisten ja punavihreiden aktiivien kritiikkiä vasemmistopuolueista ja vihreistä.
Takakannen mainostekstin mukaan kirjanen tarjoaa tuoreita ajatuksia demokratian pelastamiseksi. ”Pamfletti siitä, miten puolueet ovat taantuneet teknokraattisiksi ääntenkeruuautomaateiksi, joiden politiikan sisältö henkilöidään mediajulkisuudessa eläviin johtajiin.” Hyvä lähtökohta.
Kirjassa edetään jo edellä mainitun Naomi Kleinin viitoittamalla tiellä; pahan ydin on uusliberalistinen talouspolitiikka, joka on salakavalasti ujuttautunut Suomenkin yleisideologiaksi.
Näkökulman yksiulotteisuus vähän häiritsee ja toimitustyössä asialle olisi ehkä voinut tehdä jotain. Jos tämän unohtaa, kirja on terveellistä luettavaa kaikille puolue- ja muillekin järjestöaktiiveille. Ajatus politiikan palauttamisesta takaisin politiikkaan ei tietenkään ole uusi, mutta tässä ajassa se voi jälleen olla tuore.
Esitykset siitä, miten demokratia pelastetaan vaihtelevat peruskoulun kuuden viikon maailmanparantamisen opetusjaksosta globaalin puolueen perustamiseen. Hyvä asia tässä on, että ei ole jääty näpertelemään sen kanssa pidetäänkö puoluekokous joka toinen vai joka kolmas vuosi.
Televisioesiintymisellään ja paskaduunipuheillaan tutuksi tullut Eetu Viren heittää (vasemmisto)puolueille pahoja piikkejä, kuten ” mistä lähtien vasemmiston on pitänyt huolehtia siitä, että kapitalistit saavat tarpeeksi halpaa ja alistuvaa työvoimaa” tai ”vasemmiston olisi opittava jättämään ihmiset rauhaan, sen sijaan että se teeskentelee tietävänsä miten ihmisten tulisi elää.”
Keskustelua ja mielipiteitä on kaivattu. Tässä niitä nyt on.
tiistai 29. huhtikuuta 2008
Rento ote helpottaa
Kävimme kaverin kanssa pelaamassa tennistä parikymmentä vuotta sitten. Silloin lähtökohtana oli se, että tämä homma osataan ja tavoitteena oli voittaa. Palloa lyötiin hampaat irvessä, sillä kyseessähän on voimalaji ja aikaa vain tunti.
Pelaamiseen tuli pitkähkö tauko, koska molemmille ilmaantui muita harrasteita. Muutama viikko sitten ajattelimme kokeilla uudelleen. Tällä kertaa päätimme ottaa tunteja ja katsoa miltä tuntuu. Opettajaksi valikoitui Pekka Forstadius, jolla näytti nettisivujen perusteella olevan mielenkiintoisia ajatuksia.
Ensimmäisellä tunnilla Forstadius muistutti, että ihminen kehitti huvikseen taidon lyödä palloa edestakaisin yli verkon.
Näillä tunneilla ei harjoiteltu ranteen tai jalkaterän oikeita asentoja, vaan mietittiin miltä hyvä lyönti tuntuu ja miten siitä voi oppia. Muutamat yksikertaiset neuvot ohjasivat oikeaan suuntaan.
Oli hauskaa huomata, että keskittyminen ja rauhallisuus ovat tärkeämpiä kuin voima ja tekniikka. Ainakin, jos on tarkoitus pelaamisen avulla rentoutua ja nauttia pallottelusta. Huomasin myös, että samat opit ovat sovellettavissa esimerkiksi golfiin. Siinäkin ajatusten harhailu, hosuminen ja mailasta puristaminen tuottavat surkeimmat tulokset ja pahimman stressin.
Tennis- ja golf-lehdet ovat pullollaan tarkkoja kuvasarjoja ja ohjeita siitä, miten suuret mestarit lyövät palloa. Sitten uskotellaan, että kun lyöt miljoona kertaa samalla tavalla, lihasmuisti hoitaa loput. Ei hoida. Asia täytyy ihan itse oivaltaa.
Rento ote helpottaa onnistumista golf- ja tennislyönneissä, mutta helpottaa se paljon muussakin.
http://www.aikuistennis.com
Pelaamiseen tuli pitkähkö tauko, koska molemmille ilmaantui muita harrasteita. Muutama viikko sitten ajattelimme kokeilla uudelleen. Tällä kertaa päätimme ottaa tunteja ja katsoa miltä tuntuu. Opettajaksi valikoitui Pekka Forstadius, jolla näytti nettisivujen perusteella olevan mielenkiintoisia ajatuksia.
Ensimmäisellä tunnilla Forstadius muistutti, että ihminen kehitti huvikseen taidon lyödä palloa edestakaisin yli verkon.
Näillä tunneilla ei harjoiteltu ranteen tai jalkaterän oikeita asentoja, vaan mietittiin miltä hyvä lyönti tuntuu ja miten siitä voi oppia. Muutamat yksikertaiset neuvot ohjasivat oikeaan suuntaan.
Oli hauskaa huomata, että keskittyminen ja rauhallisuus ovat tärkeämpiä kuin voima ja tekniikka. Ainakin, jos on tarkoitus pelaamisen avulla rentoutua ja nauttia pallottelusta. Huomasin myös, että samat opit ovat sovellettavissa esimerkiksi golfiin. Siinäkin ajatusten harhailu, hosuminen ja mailasta puristaminen tuottavat surkeimmat tulokset ja pahimman stressin.
Tennis- ja golf-lehdet ovat pullollaan tarkkoja kuvasarjoja ja ohjeita siitä, miten suuret mestarit lyövät palloa. Sitten uskotellaan, että kun lyöt miljoona kertaa samalla tavalla, lihasmuisti hoitaa loput. Ei hoida. Asia täytyy ihan itse oivaltaa.
Rento ote helpottaa onnistumista golf- ja tennislyönneissä, mutta helpottaa se paljon muussakin.
http://www.aikuistennis.com
torstai 17. huhtikuuta 2008
Ei tässä hankkeita kaivata, vaan lääkäreitä ja hoitajia
Vanhasen ykköshallitus valmisteli suurella tohinalla kuntien palvelujen parantamiseksi "Paras"- hankkeen. Tarkoitus oli saada pakotettua pienet kunnat yhteen ja suuruudesta lisää tehoja palveluihin.
Nyt tuloksia on selvitetty Lapin yliopistossa ja on huomattu, että kuntia on kyllä saatu yhteen, mutta muuta ei sitten olekaan tapahtunut. Tässä on käsissä aika tyypillinen poliittinen harhanäky. Ekonomistien opastuksella uskotaan, että suuri on automaattisesti kaunista ja tehokasta. Ei tietenkään ole.
"Pari piirua ihmisen suuntaan" oli SDP:n - siis toisen viime hallituksen päähallituspuolueen linjaus. Sehän tarkoittaisi, että poliittisia tavoitteita asetetaan sen mukaan mikä tuottaa ihmisten kannalta parhaan tuloksen. Ei siis puolueen kannalta, etujärjestöjen kannalta, elinkeinoelämän kannalta tai valtiovarainministeriön kannalta, vaan ihmisten kannalta.
Jos haetaan suuruuden hyötyjä, täytyy tehdä muutakin kuin pakottaa ihmiset kauemmaksi lääkäriin ja kouluun. Perusongelma esimerkiksi terveydenhuollossa on se, että lääkäreitä, hoitajia ja sosiaalityöntekijöitä on liian vähän sairaisiin ja ongelmaisiin nähden, tai sitten he tekevät muuta kuin hoitavat sairaita tai ratkovat ongelmien syitä.
Jos kunnat (koskee myös yrityksiä ja järjestöjä) pannaan yhteen, täytyy samalla muuttaa rakenteet ja katsoa mitä tehdään ja miten, jotta tavoitteet toteutuvat.
Selvityksessä tuli ilmi myös, että 26 kuntaa ei ollut mukana lain vaatimassa yhteistoiminta-alueessa eikä siellä ole vähintään 20 000 asukasta, kuten laki vaihtoehtoisesti vaatii. Onko mahdollista, että jossakin näistä kunnista sosiaali- ja terveyspalvelut on silti hoidettu kuntalaisten mielestä hyvin, jopa paremmin kuin isommassa naapurikunnassa? Olisiko asiat paremmin, jos kurjuus tasattaisiin?
Jos minä selviän hengissä vanhaksi, riitelen mieluummin viimeiset vuoteni maalla pienessä palvelutalossa kuin korisen monen sadan muun höperön kanssa isossa loppusijoituskolhoosissa.
Nyt tuloksia on selvitetty Lapin yliopistossa ja on huomattu, että kuntia on kyllä saatu yhteen, mutta muuta ei sitten olekaan tapahtunut. Tässä on käsissä aika tyypillinen poliittinen harhanäky. Ekonomistien opastuksella uskotaan, että suuri on automaattisesti kaunista ja tehokasta. Ei tietenkään ole.
"Pari piirua ihmisen suuntaan" oli SDP:n - siis toisen viime hallituksen päähallituspuolueen linjaus. Sehän tarkoittaisi, että poliittisia tavoitteita asetetaan sen mukaan mikä tuottaa ihmisten kannalta parhaan tuloksen. Ei siis puolueen kannalta, etujärjestöjen kannalta, elinkeinoelämän kannalta tai valtiovarainministeriön kannalta, vaan ihmisten kannalta.
Jos haetaan suuruuden hyötyjä, täytyy tehdä muutakin kuin pakottaa ihmiset kauemmaksi lääkäriin ja kouluun. Perusongelma esimerkiksi terveydenhuollossa on se, että lääkäreitä, hoitajia ja sosiaalityöntekijöitä on liian vähän sairaisiin ja ongelmaisiin nähden, tai sitten he tekevät muuta kuin hoitavat sairaita tai ratkovat ongelmien syitä.
Jos kunnat (koskee myös yrityksiä ja järjestöjä) pannaan yhteen, täytyy samalla muuttaa rakenteet ja katsoa mitä tehdään ja miten, jotta tavoitteet toteutuvat.
Selvityksessä tuli ilmi myös, että 26 kuntaa ei ollut mukana lain vaatimassa yhteistoiminta-alueessa eikä siellä ole vähintään 20 000 asukasta, kuten laki vaihtoehtoisesti vaatii. Onko mahdollista, että jossakin näistä kunnista sosiaali- ja terveyspalvelut on silti hoidettu kuntalaisten mielestä hyvin, jopa paremmin kuin isommassa naapurikunnassa? Olisiko asiat paremmin, jos kurjuus tasattaisiin?
Jos minä selviän hengissä vanhaksi, riitelen mieluummin viimeiset vuoteni maalla pienessä palvelutalossa kuin korisen monen sadan muun höperön kanssa isossa loppusijoituskolhoosissa.
tiistai 8. huhtikuuta 2008
Markkinat kirjoittavat
Kun yritykset antavat osavuosituloksia tai vähentävät henkilökuntaa, niin uutisissa kerrotaan, kuinka ”markkinat reagoivat”. Näitä markkinareaktioita yritysjohtajat odottavat ja pelkäävät.
Mutta pelkän reagoimisen lisäksi markkinat myös kirjoittavat. Tässä hieman esimerkkiä markkinavoimien dialogista erään osakevälittäjän keskustelusivulta:
- Mä taoin perjantaina kilon turskan, kun jouduin puoli kuudelta lyömään noksut laitaan. Sieltähän se taas nousi, mutta turbiiniin tuli ja väärässä olin. Onneksi on noita daxikalleja. Pari lounasta kotiutin jo aiemmin ja loput ovat siirtyneet päivälliskerhoon.
- Eikö sulla ollut 50 pisteen sääntö? Ei alta 50 pojon päässä knokista olevia lappuja taskuun? Ei välttämättä lainkaan pöljempi sääntö muuten.
- On ja siksi ei hotsita ostaa tuota.
---
- Sinne män intrat , daxista irtosi 6br, noksusta vähän enemmän eli 34br. Taskuun jäi kaffen vajaa lounas.
- Oletko edelleen palkkatöissä vai oletko siirtynyt kokopäiväiseksi warrehemmoksi?
- Kuukausipalkalla näitä tehdään,eli otona treidaan. Päivätyön teen muissa hommissa.
- Bueno! Mulle jäi vähän yön ylikin, saas nährä miten käy.
---
- JPY/USD kurssin perusteella peräluukku
- Nipponinpoika ei ole satavarma
- Parempi japsi alla kuin putti perässä
- Putti tilin tuo
.-.. ellei knokki vie.
---
- Lähtikö Nesteestä 'osinko' keskellä päivää, kun loikkasi yli puoli euroa alaspäin jokunen minuutti sitten?
- Ei kai siellä ole uusia tulipaloja
- NON:n kaveri lähti heti paikalle 49k turbocallesatsilla!, NES8E16E17.00TR.2SHB
- Homma hoidettu, otti melkein lounaan 12 min.
Näillä mennään.
Mutta pelkän reagoimisen lisäksi markkinat myös kirjoittavat. Tässä hieman esimerkkiä markkinavoimien dialogista erään osakevälittäjän keskustelusivulta:
- Mä taoin perjantaina kilon turskan, kun jouduin puoli kuudelta lyömään noksut laitaan. Sieltähän se taas nousi, mutta turbiiniin tuli ja väärässä olin. Onneksi on noita daxikalleja. Pari lounasta kotiutin jo aiemmin ja loput ovat siirtyneet päivälliskerhoon.
- Eikö sulla ollut 50 pisteen sääntö? Ei alta 50 pojon päässä knokista olevia lappuja taskuun? Ei välttämättä lainkaan pöljempi sääntö muuten.
- On ja siksi ei hotsita ostaa tuota.
---
- Sinne män intrat , daxista irtosi 6br, noksusta vähän enemmän eli 34br. Taskuun jäi kaffen vajaa lounas.
- Oletko edelleen palkkatöissä vai oletko siirtynyt kokopäiväiseksi warrehemmoksi?
- Kuukausipalkalla näitä tehdään,eli otona treidaan. Päivätyön teen muissa hommissa.
- Bueno! Mulle jäi vähän yön ylikin, saas nährä miten käy.
---
- JPY/USD kurssin perusteella peräluukku
- Nipponinpoika ei ole satavarma
- Parempi japsi alla kuin putti perässä
- Putti tilin tuo
.-.. ellei knokki vie.
---
- Lähtikö Nesteestä 'osinko' keskellä päivää, kun loikkasi yli puoli euroa alaspäin jokunen minuutti sitten?
- Ei kai siellä ole uusia tulipaloja
- NON:n kaveri lähti heti paikalle 49k turbocallesatsilla!, NES8E16E17.00TR.2SHB
- Homma hoidettu, otti melkein lounaan 12 min.
Näillä mennään.
tiistai 1. huhtikuuta 2008
Autoedusta matkaetuun
Joukkoliikenteen suosiminen ympäristösyistä on yksi niitä harvoja asioita, joihin on perusteltua käyttää verotuksen ohjaavaa vaikutusta. Nythän sitä käytetään yksityisautoilun suosimiseen autoedun kevyellä verotuksella.
Suomalaiset työnantajat ovat katsoneet tarpeelliseksi antaa 60 000 suomalaiselle perheelle mahdollisuuden matkustella ilmaiseksi henkilöautolla vapaan autoedun turvin. Lisäksi 20 000 perheellä on auton käyttöetu. Verottajan näkökulmasta kyse on yhteensä 468 miljoonan euron edusta, josta on työnantajat ovat perineet korvausta yhteensä vajaat 2,8 miljoonaa.
Asiaa voidaan arvioida myös todellisten kulujen kannalta. Keskihintaisen auton saa huoltoleasingillä noin 600 eurolla kuukaudessa. Jos auto kuluttaa vaikkapa 7,5 litraa satasella, bensaa kuluu 30 000 kilometrin vuosiajolla 2250 litraa vuodessa. Se maksaa 3150 euroa. Kulut työnantajalle vuodessa ovat 10 350 euroa. Yhteislasku on 621 miljoonaa euroa.
Nykyisten taksojen mukaan 10 350 eurolla saisi esimerkiksi;
- 22 HKL:n vuosikorttia, tai
- 235 Tampereen liikennelaitoksen kuukausilippua, tai
- kolme VR:n vuosilippua välille Helsinki-Lahti, tai
- voisi ajaa bussilla 90 000 kilometriä
Kaikkein järkevintä olisi tietysti rakentaa yhteislippujärjestelmä, joukkoliikenteen valtakunnallinen (perhekohtainen) matkakortti, jolla voisi kulkea niin paljon kuin sielu sietää ja työaika joustaa. Kun matkustajamäärät lisääntyisivät, myös taksat voitaisiin painaa alemmaksi. Ehkä voitaisiin jopa lisätä vuoroja ja pysäkkejä niiden vähentämisen sijaan.
Ikävä puoli tässä on se, että autoetunsa menettäneiden tuska olisi suurempi kuin matkalipun saaneiden onni. Me emme enää kuuluisi 60 000 suomalaisen etuoikeutettuun luokkaan, koska muutkin voisivat matkustella edullisesti. Ja siitähän vasta meteli nousisi.
Suomalaiset työnantajat ovat katsoneet tarpeelliseksi antaa 60 000 suomalaiselle perheelle mahdollisuuden matkustella ilmaiseksi henkilöautolla vapaan autoedun turvin. Lisäksi 20 000 perheellä on auton käyttöetu. Verottajan näkökulmasta kyse on yhteensä 468 miljoonan euron edusta, josta on työnantajat ovat perineet korvausta yhteensä vajaat 2,8 miljoonaa.
Asiaa voidaan arvioida myös todellisten kulujen kannalta. Keskihintaisen auton saa huoltoleasingillä noin 600 eurolla kuukaudessa. Jos auto kuluttaa vaikkapa 7,5 litraa satasella, bensaa kuluu 30 000 kilometrin vuosiajolla 2250 litraa vuodessa. Se maksaa 3150 euroa. Kulut työnantajalle vuodessa ovat 10 350 euroa. Yhteislasku on 621 miljoonaa euroa.
Nykyisten taksojen mukaan 10 350 eurolla saisi esimerkiksi;
- 22 HKL:n vuosikorttia, tai
- 235 Tampereen liikennelaitoksen kuukausilippua, tai
- kolme VR:n vuosilippua välille Helsinki-Lahti, tai
- voisi ajaa bussilla 90 000 kilometriä
Kaikkein järkevintä olisi tietysti rakentaa yhteislippujärjestelmä, joukkoliikenteen valtakunnallinen (perhekohtainen) matkakortti, jolla voisi kulkea niin paljon kuin sielu sietää ja työaika joustaa. Kun matkustajamäärät lisääntyisivät, myös taksat voitaisiin painaa alemmaksi. Ehkä voitaisiin jopa lisätä vuoroja ja pysäkkejä niiden vähentämisen sijaan.
Ikävä puoli tässä on se, että autoetunsa menettäneiden tuska olisi suurempi kuin matkalipun saaneiden onni. Me emme enää kuuluisi 60 000 suomalaisen etuoikeutettuun luokkaan, koska muutkin voisivat matkustella edullisesti. Ja siitähän vasta meteli nousisi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
