Sanomalehti Etelä-Saimaan mukaan Taipalsaarella on ilkivalta käynyt yhä härskimmäksi. Pieni porukka suttaa julkiset rakennukset, hajottaa bussipysäkit ja repii kukkaistutukset. Siis aiheuttaa mielipahaa ja harmeja meille tavallisille veronmaksajille.
Sivistystoimenjohtaja Seppo Paajanen sanoo, että "riiviövaiheessa olevan porukan hallitseminen tuntuu täysin mahdottomalta". Taipalsaarella onkin harkittu erityisen "riiviötyöryhmän" perustamista.
Loistava ajatus ja hieno nimi työryhmälle. Tämän voisi ottaa oitis käyttöön myös valtakunnallisella tasolla. Onhan kiistatta olemassa "riiviövaiheessa" oleva ryhmä, joka jatkuvasti kiusaa muita ihmisiä ja aiheuttaa kukkaistutusten repimiseen verrattavia tuhoja ympäristössään.
Kansallinen riiviötyöryhmä voisi paneutua valtakunnallisten riiviöiden rauhoittamiseen ja työn voisi aloittaa seuraavista riiviöryhmistä:
1. Surkeat copywriterit, joiden tekemiä radiomainoksia kuunnellessa tuntee puhdasta myötähäpeää.
2. Ahneet sijoituspankkiirit, jotka nousevat tuhkasta vaikka ne hautaisi kuinka syvälle kymmenen vuoden välein.
3. Huijarihyväntekijät, jotka vievät mummoilta rahat ja käyttävät ne uuteen Mersuun.
4. Poliitikot, jota alkavat kiusata ihmisiä kuukautta ennen vaaleja.
5. Valehtevat hiihtopomot, jotka eivät ymmärrä kriisiviestinnästä mitään, vaikka perusteesit taottaisiin kuuden tuuman naulalla otsaan.
6. Puhelinmyyjät, jotka tarjoavat ilmaiseksi näytekalsareita. "Voit valita joko pitkät ja lämpimät tai lyhyet tosi sporttiset".
Voin ruveta sihteeriksi ja saattaisi löytyä pari kehitysideaakin.
maanantai 13. lokakuuta 2008
lauantai 4. lokakuuta 2008
Aikamme alkemistit
Koska rahamaailman katastrofin syistä on helppo olla jälkiviisas, liityn joukkoon.
Kaikki eivät tosin ole vain jälkiviisaita. Minulla oli tilaisuus vierailla Morgan Stanley konttorilla Lontoossa tammikuussa. Heidän analyytikkonsa kertoi miten tämä homma tulee menemään, roskapankin perustamista myöten. Sanoi vielä, että Amerikka kulkee Suomen pankkikriisin jälkiä seuraten, mutta isommassa mittakaaavassa. Kysyttiin kiholta laittaisiko tämä rahansa nyt osakkeisiin, jos sitä sattuisi olemaan. Sanoi ettei laittaisi.
Ihan tavallisella järjellä käsitettävät merkit olivat olemassa, niin tässä kriisissä kuin muissakin. Ja niin tulevat varmaan olemaan jatkossakin.
Kun raha on kasaantunut riittävästi, se käynnistää pumpun, jossa tarkoituksena on synnyttää lisää rahaa tyhjästä. Samaan lopputulokseen päästään kääntämällä rahanpainokoneiden vauhtinupit kaakkoon ja siirtymällä kolmeen vuoroon.
Kaikki eivät tosin ole vain jälkiviisaita. Minulla oli tilaisuus vierailla Morgan Stanley konttorilla Lontoossa tammikuussa. Heidän analyytikkonsa kertoi miten tämä homma tulee menemään, roskapankin perustamista myöten. Sanoi vielä, että Amerikka kulkee Suomen pankkikriisin jälkiä seuraten, mutta isommassa mittakaaavassa. Kysyttiin kiholta laittaisiko tämä rahansa nyt osakkeisiin, jos sitä sattuisi olemaan. Sanoi ettei laittaisi.
Ihan tavallisella järjellä käsitettävät merkit olivat olemassa, niin tässä kriisissä kuin muissakin. Ja niin tulevat varmaan olemaan jatkossakin.
Kun raha on kasaantunut riittävästi, se käynnistää pumpun, jossa tarkoituksena on synnyttää lisää rahaa tyhjästä. Samaan lopputulokseen päästään kääntämällä rahanpainokoneiden vauhtinupit kaakkoon ja siirtymällä kolmeen vuoroon.
Mitä sitten ovat ne tavallisella järjellä käsitettävissä olevat merkit? No esimerkiksi kun lehdessä lukee, että;
- maailman isoin kansantalous pyörii kiinalaisten lainarahalla ja ostovoiman kasvu perustuu kiinteistöjen arvon nousuun
- asuntolainoja ja luottokortteja myyvät meklarit, jotka saavat palkkionsa sen mukaan kuinka moni on ottanut velkaa
- Nokian p/e luku on yli sata
- kansa jonottaa osakkeita, joista se ei ymmärrä mitään
- hävittäjälentäjän kypärä maksaa saman verran kuin henkilöauto
- Taipalsaarella kaupataan ihan tavallista rantamökkiä 1,6 miljoonalla
- tavalliset ihmiset alkavat perustaa sijoitusyhtiöitä
- netissä luvataan valuuttakaupasta 300 prosentin tuottoja
- pankki lupaa talletuksille reilusti viitekorot ylittävää korkoa
- joku keksii uuden säästötuotteen, jossa on on matala riski ja korkea tuotto
Kaikissa näissä tapauksissa joku alkemisti yrittää taikoa rahaa tyhjästä ja mitä kauemmin huijaus onnistuu, sitä kalliimmaksi se veronmaksajille käy. Kun kasaantuneet pääomat ovat vaarassa, heitetään Milton Friedmanin opit roskikseen, pelastetaan osakkeen omistajien rahat ja sanotaan kansalle, että tämä oli välttämätöntä markkinoiden vakauden kannalta.
Parempi olisi pelastaa velalliset.
torstai 18. syyskuuta 2008
Sano se
Asuin nuoruuteni Valkeakoskella. Siellä ei ole koskaan arvostettu keekoilijoita. Ne ovat sellaisia ihmisiä jotka yrittävät olla muuta kuin ovat. Tämä tuli mieleeni kun katselin kuntavaalien puoluetenttiä televisiosta.
Kun poliitikko pääsee televisioon tai johonkin yleisötilaisuuteen, niin siviilioloissa ihan tavallinen ihminen alkaa puhua omituisesti. Hän muodostaa suojamuurin itsensä ympärille ja alkaa erikseen muodostaa lauseita, joiden on tarkoitus kuulostaa viisailta.
Lopputuloksena on yleistä puuroa, jossa panostetaan hyvinvointiin ja kehitetään rakenteita, vaikka asiat ovat loppujen lopuksi aika yksinkertaisia.
Toimihenkilöunioni kysyi jäseniltään mitkä asiat heille ovat tärkeitä kuntavaaleissa. Yli 13 000 ihmistä vastasi - ihan järkevästi. Hammaslääkäreitä pitää olla enemmän, että hampaansa saa korjattua kun se on kipeä eikä sitten kun se on jo mädäntynyt. Vanhuksia pitää auttaa tulemaan toimeen kotonaan, kun ei ole muutakaan paikkaa. Bussivuoroja pitää olla tarpeeksi että pääsee liikkumaan ja pyöräteitä pitää rakentaa, etteivät lapset jää auton alle.
Yksi poliitikkojen mieliaiheista on, kenen palkkalistoilla niiden pitäisi olla, jotka rakentavat julkisia palveluja tai ovat siellä töissä. Toimihenkilöistä 80 prosenttia on sitä mieltä, ettei sillä ei ole mitään väliä, jos lopputulos on hyvä. Tämä on siinä mielessä järkeenkäypää, että jos sauna palaa, niin ei minua kiinnosta kuka sen sammuttaa, kunhan joku sammuttaa.
Minun ääneni näissä vaaleissa saa joku sellainen, joka puhuu asioista omana itsenään ja niiden oikealla nimellä.
Kun poliitikko pääsee televisioon tai johonkin yleisötilaisuuteen, niin siviilioloissa ihan tavallinen ihminen alkaa puhua omituisesti. Hän muodostaa suojamuurin itsensä ympärille ja alkaa erikseen muodostaa lauseita, joiden on tarkoitus kuulostaa viisailta.
Lopputuloksena on yleistä puuroa, jossa panostetaan hyvinvointiin ja kehitetään rakenteita, vaikka asiat ovat loppujen lopuksi aika yksinkertaisia.
Toimihenkilöunioni kysyi jäseniltään mitkä asiat heille ovat tärkeitä kuntavaaleissa. Yli 13 000 ihmistä vastasi - ihan järkevästi. Hammaslääkäreitä pitää olla enemmän, että hampaansa saa korjattua kun se on kipeä eikä sitten kun se on jo mädäntynyt. Vanhuksia pitää auttaa tulemaan toimeen kotonaan, kun ei ole muutakaan paikkaa. Bussivuoroja pitää olla tarpeeksi että pääsee liikkumaan ja pyöräteitä pitää rakentaa, etteivät lapset jää auton alle.
Yksi poliitikkojen mieliaiheista on, kenen palkkalistoilla niiden pitäisi olla, jotka rakentavat julkisia palveluja tai ovat siellä töissä. Toimihenkilöistä 80 prosenttia on sitä mieltä, ettei sillä ei ole mitään väliä, jos lopputulos on hyvä. Tämä on siinä mielessä järkeenkäypää, että jos sauna palaa, niin ei minua kiinnosta kuka sen sammuttaa, kunhan joku sammuttaa.
Minun ääneni näissä vaaleissa saa joku sellainen, joka puhuu asioista omana itsenään ja niiden oikealla nimellä.
lauantai 6. syyskuuta 2008
Tukholma
Olen Tukholmassa, toista kertaa tällä viikolla. Ajattelin ostaa kaverille kahdeksan tuubia nuuskaa, mutta töppäsin jälleen aukioloajat. Nuuskaa saa ostaa vain käsittämättömään aikaan, kun laiva ajaa Ahvenanmaalta Tukholmaan. Sehän on luokiteltu melkein huumeeksi, jota saa kuitenkin ostaa jostain. Samalla tavalla kuin kannabista Amsterdamista.
Sinänsä Tukholma on tuttu paikka. Olen suorittanut jokaisen nuoren miehen elämään kuuluvan ensimmäisen hölmöilymatkani tänne ja kysynyt nakkikioskilta var är kungen? Myyjä vastasi suomeksi, että jos etsit kuninkaan linnaa, se on selkäsi takana. Lisäksi olen häiriköinyt Slussenilla vierailevana tähtenä 1970-lulla, kun asuin Eskilstunassa.
Muuten Tukholma on jollain tavalla hienompi paikka kuin Helsinki. En puhu nyt eliitin klubeista ja kulttuuritarjonnasta, vaan siitä mitä aistii ja näkee ihan kävelemällä ja laivan kannelta katselemalla.
Iso osa Tukholmaa näyttää Kruunuhaalta, joka on aina ilo silmälle. Laivalla sisään tullessa huomaa, että saaristo on asuttu, niin kuin sen kuuluukin olla. Onhan ihmisillä luontainen tarve oleskella veden ääressä, koska sitä pitkin pääsee tarvittaessa pois.
Kun menee Högtorgetille tai sen kauppahalliin, tarjolla on oikeasti halpaa ja hyvää elintarviketta. Kauriin paistia löytyy melkein samaan hintaan kuin meiltä lehmän kantturaa.
Jotkut näkevät ainoaksi ongelmaksi ruotsalaiset, jotka ymmärrettävistä syistä asuttavat Tukholmaa ja puhuvat pakkoruotsia. Mutta uskokaa tai älkää, saatuani oppikoulussa ehdot ruotsista ja sitä englannissa kielikurssilla (loogista?) kertailtuani, aloin pitämään siitä. Viimeisen niitin antoi Assa - Stenmanin lukkotehtaan skoonelainen montööri, jonka ainoat työkalut olivat iso leka ja vahvat mielipiteet. Oikea riksvenska on kaunista, toisin kuin kotoinen tökköruotsi.
Että kyllä ne ruotsalaisetkin kestää, ainakin täällä Tukholmassa.
Sinänsä Tukholma on tuttu paikka. Olen suorittanut jokaisen nuoren miehen elämään kuuluvan ensimmäisen hölmöilymatkani tänne ja kysynyt nakkikioskilta var är kungen? Myyjä vastasi suomeksi, että jos etsit kuninkaan linnaa, se on selkäsi takana. Lisäksi olen häiriköinyt Slussenilla vierailevana tähtenä 1970-lulla, kun asuin Eskilstunassa.
Muuten Tukholma on jollain tavalla hienompi paikka kuin Helsinki. En puhu nyt eliitin klubeista ja kulttuuritarjonnasta, vaan siitä mitä aistii ja näkee ihan kävelemällä ja laivan kannelta katselemalla.
Iso osa Tukholmaa näyttää Kruunuhaalta, joka on aina ilo silmälle. Laivalla sisään tullessa huomaa, että saaristo on asuttu, niin kuin sen kuuluukin olla. Onhan ihmisillä luontainen tarve oleskella veden ääressä, koska sitä pitkin pääsee tarvittaessa pois.
Kun menee Högtorgetille tai sen kauppahalliin, tarjolla on oikeasti halpaa ja hyvää elintarviketta. Kauriin paistia löytyy melkein samaan hintaan kuin meiltä lehmän kantturaa.
Jotkut näkevät ainoaksi ongelmaksi ruotsalaiset, jotka ymmärrettävistä syistä asuttavat Tukholmaa ja puhuvat pakkoruotsia. Mutta uskokaa tai älkää, saatuani oppikoulussa ehdot ruotsista ja sitä englannissa kielikurssilla (loogista?) kertailtuani, aloin pitämään siitä. Viimeisen niitin antoi Assa - Stenmanin lukkotehtaan skoonelainen montööri, jonka ainoat työkalut olivat iso leka ja vahvat mielipiteet. Oikea riksvenska on kaunista, toisin kuin kotoinen tökköruotsi.
Että kyllä ne ruotsalaisetkin kestää, ainakin täällä Tukholmassa.
keskiviikko 27. elokuuta 2008
Lempiharrastukseni shoppailu?
Jalkapallokentän kokoisille, korvessa sijaitseville ostoskeskuksille povataan nyt ankeita aikoja. Vihdoinkin.
Olenkin jo ehtinyt ihmetellä voiko olla jotain tyhmempää tekemistä, kuin maleksia päivä ostoskeskuksessa. Näitähän on rakennettu juuri sillä oletuksella, että suomalaiset eivät enää keksi mitään muita elämyksiä kuin kaupassa käyminen. Siinä vaiheessa kun tämä oletus toteutuu, kannattaa koko kansakunnan vetää peitto lopullisesti korvilleen. Mitä kertoo tulevaisuudestamme, että lasten kaverikirjassa lukee harrastusten kohdalla "shoppailu", siis suomeksi tavaroiden osteleminen?
Joillakin usko on vielä lujassa. Henry Sukari iloitsee siitä että yhä useampi harkitsee kalliimpien tavaroiden ostamista ja muotikadulle on saatu 13 kauppaa lisää. Ymmärrän tietysti kauppiaan ilon, mutta laajemmin ajatellen se on pelkästään surullista.
Aikoinaan Korsossa asuessani ihmettelin mitä järkeä on rakentaa samaan risteykseen kolmen bensaketjun asemat. Nyt samaa voisi ihmetellä tavaratalojen osalta. Okei. Tärkeintä kaupankäynnissä on sijainti, mutta palvelujen saatavuuden kannalta se on todella erikoinen ajatusmalli. Esimerkiksi bensan laadulla on vaikea kilpailla.
Kokemukset muualta maailmasta kertovat, että kauppojen vieminen asutuskeskusten ulkopuolelle aiheuttaa ainakin kaksi asiaa. Toinen on se, että autottomat vanhukset eivät pääse kauppoihin, ellei ole kunnan taksiseteleitä ja toinen on se, että keskustat autioituvat ja slummiutuvat. Siellä voi kuulla enää tuulen ujelluksen betonitornien välissä.
Isot kaupat kuuluvat isoihin kaupunkeihin ja pienemmät kaupat pienempiin asutuskeskuksiin.
Jos joka viikonloppu ei pysty vertailemaan Cuccin kasseja tai potkimaan Bemarin kumeja kolmessa vierekkäin olevassa kaupassa, niin mitä väliä?
Olenkin jo ehtinyt ihmetellä voiko olla jotain tyhmempää tekemistä, kuin maleksia päivä ostoskeskuksessa. Näitähän on rakennettu juuri sillä oletuksella, että suomalaiset eivät enää keksi mitään muita elämyksiä kuin kaupassa käyminen. Siinä vaiheessa kun tämä oletus toteutuu, kannattaa koko kansakunnan vetää peitto lopullisesti korvilleen. Mitä kertoo tulevaisuudestamme, että lasten kaverikirjassa lukee harrastusten kohdalla "shoppailu", siis suomeksi tavaroiden osteleminen?
Joillakin usko on vielä lujassa. Henry Sukari iloitsee siitä että yhä useampi harkitsee kalliimpien tavaroiden ostamista ja muotikadulle on saatu 13 kauppaa lisää. Ymmärrän tietysti kauppiaan ilon, mutta laajemmin ajatellen se on pelkästään surullista.
Aikoinaan Korsossa asuessani ihmettelin mitä järkeä on rakentaa samaan risteykseen kolmen bensaketjun asemat. Nyt samaa voisi ihmetellä tavaratalojen osalta. Okei. Tärkeintä kaupankäynnissä on sijainti, mutta palvelujen saatavuuden kannalta se on todella erikoinen ajatusmalli. Esimerkiksi bensan laadulla on vaikea kilpailla.
Kokemukset muualta maailmasta kertovat, että kauppojen vieminen asutuskeskusten ulkopuolelle aiheuttaa ainakin kaksi asiaa. Toinen on se, että autottomat vanhukset eivät pääse kauppoihin, ellei ole kunnan taksiseteleitä ja toinen on se, että keskustat autioituvat ja slummiutuvat. Siellä voi kuulla enää tuulen ujelluksen betonitornien välissä.
Isot kaupat kuuluvat isoihin kaupunkeihin ja pienemmät kaupat pienempiin asutuskeskuksiin.
Jos joka viikonloppu ei pysty vertailemaan Cuccin kasseja tai potkimaan Bemarin kumeja kolmessa vierekkäin olevassa kaupassa, niin mitä väliä?
keskiviikko 13. elokuuta 2008
Ihmisten pää-äänenkannattaja
Kuten tiedämme, Kauppalehti on elinkeinoelämän varsinainen pää-äänenkannattaja. jonka huomaa parhaiten sen pääkirjoituksista. Niissä on poikkeuksetta yritysten ja niiden omistajien näkökulma. Entä jos Suomessa olisi tavallisten ihmisten pää-äänenkannattaja. Minkälaisia pääkirjoituksia se voisi kirjoittaa? Kävisikö tällainen:
(ots)Joustoa tarvitaan(KL 12.8.08)
(alaots) Ihmisten hyvinvointi vaatii yrityksiltä reagointiherkkyyttä ja joustokykyä.
(teksti) Suomalaisten hyvinvointikyky on kansainvälisesti katsoen vaakalaudalla. Yrityksillä on varsin vanhakantainen näkemys siitä, että yritysten lisääntyvät voitot ja keventyvä verotus tuottaisi automaattisesti kansakunnalle hyvinvointia. Nyt näistä vanhoista poteroista on päästävä eroon.
Hyvinvointi syntyy pienemmistä asioista, kuten kattavasta sosiaaliturvasta, oikeudenmukaisesta palkkauksesta, turvallisuudesta ja erityisesti siitä, että elämässä on muutakin sisältöä kuin työ.
Muutamissa yrityksissä on jo havaittavissa asenteiden muuttumista. Joko pakon edessä tai kaukaa viisaasti niissä on ryhdytty kuuntelemaan työntekijöiden joustotarpeita. Eräissä yrityksissä palkat ovat nousseet samassa suhteessa tuottavuuden nousun kanssa ja työaikajärjestelyt on hoidettu siten, että ihmiset ehtivät viettää aikaansa harrastustensa ja perheidensä parissa.
Myös ihmiset ovat havahtuneet muutosten tarpeellisuuteen. Nuorempi ja hyvin koulutettu sukupolvi tuntee arvonsa ja osaa asettaa menetystä vapaa-ajasta perimänsä hinnan oikealle tasolle.
Tällaisia joustoinstrumentteja tarvitaan lisää. Todennäköistä on, että työn määrä ihmisen arvon mittarina menettää asemaansa ja yritysten perin jäykät toimintamallit perusteluineen uskottavuutensa.
(ots)Joustoa tarvitaan(KL 12.8.08)
(alaots) Ihmisten hyvinvointi vaatii yrityksiltä reagointiherkkyyttä ja joustokykyä.
(teksti) Suomalaisten hyvinvointikyky on kansainvälisesti katsoen vaakalaudalla. Yrityksillä on varsin vanhakantainen näkemys siitä, että yritysten lisääntyvät voitot ja keventyvä verotus tuottaisi automaattisesti kansakunnalle hyvinvointia. Nyt näistä vanhoista poteroista on päästävä eroon.
Hyvinvointi syntyy pienemmistä asioista, kuten kattavasta sosiaaliturvasta, oikeudenmukaisesta palkkauksesta, turvallisuudesta ja erityisesti siitä, että elämässä on muutakin sisältöä kuin työ.
Muutamissa yrityksissä on jo havaittavissa asenteiden muuttumista. Joko pakon edessä tai kaukaa viisaasti niissä on ryhdytty kuuntelemaan työntekijöiden joustotarpeita. Eräissä yrityksissä palkat ovat nousseet samassa suhteessa tuottavuuden nousun kanssa ja työaikajärjestelyt on hoidettu siten, että ihmiset ehtivät viettää aikaansa harrastustensa ja perheidensä parissa.
Myös ihmiset ovat havahtuneet muutosten tarpeellisuuteen. Nuorempi ja hyvin koulutettu sukupolvi tuntee arvonsa ja osaa asettaa menetystä vapaa-ajasta perimänsä hinnan oikealle tasolle.
Tällaisia joustoinstrumentteja tarvitaan lisää. Todennäköistä on, että työn määrä ihmisen arvon mittarina menettää asemaansa ja yritysten perin jäykät toimintamallit perusteluineen uskottavuutensa.
tiistai 5. elokuuta 2008
Onnea MTK
Jos joku ammattiliitto olisi saanut sovittua edellisen hallituksen kanssa omille jäsenilleen tuloveron puolituksen, olisi maassa noussut hirveä huuto. Kun MTK sai metsänomistajille reilun kahden ja puolen vuoden aikana noin 300 miljoonan euron verotuen, joka ensimmäisenä vuonna puolittaa metsän myyntitulojen verotuksen, asiaa kommentoitiin pari päivää.
Myös metsäteollisuus taputtaa paketille, koska valtio maksaa osan raaka-aineen kustannuksista ja puun hankintahintaa voi pudottaa ilman että tuottajat varsinaisesti kärsivät. Palkansaajat maksavat 75 prosenttia kaikista kerätyistä veroista. Siihen taskuun mahtuu useampikin käsi.
Verohuojennuksiin päädyttiin, koska "puu ei liikkunut". Siis metsänomistajat eivät halunneet myydä sillä hinnalla, jolla teollisuus olisi ostanut. Tähän tietysti vaikutti sekin, että verohuojennuksista oli liikkeellä itsensä toteuttanut huhu.
Nyt on keksitty lääke markkinatalouden keskeiseen ongelmaan, eli ostajan ja myyjän väliseen erimielisyyteen hinnasta. Valtio maksaa erotuksen. Samaa lääkettä on helppo soveltaa muuallakin.
Ammattitaitoisia ihmisiä on vaikea saada töihin, kun heille maksetaan niin huonosti. Puolitetaan verot.
Uudet talot eivät mene kaupaksi, kun niistä pyydetään ihan sikahintoja. Puolitetaan verot.
Hullut heiluvat veitsien ja pyssyjen kanssa kaupungilla, kun laitospaikka on liian kallis. Puolitetaan verot.
Miksei tätä ole aikaisemmin keksitty?
Myös metsäteollisuus taputtaa paketille, koska valtio maksaa osan raaka-aineen kustannuksista ja puun hankintahintaa voi pudottaa ilman että tuottajat varsinaisesti kärsivät. Palkansaajat maksavat 75 prosenttia kaikista kerätyistä veroista. Siihen taskuun mahtuu useampikin käsi.
Verohuojennuksiin päädyttiin, koska "puu ei liikkunut". Siis metsänomistajat eivät halunneet myydä sillä hinnalla, jolla teollisuus olisi ostanut. Tähän tietysti vaikutti sekin, että verohuojennuksista oli liikkeellä itsensä toteuttanut huhu.
Nyt on keksitty lääke markkinatalouden keskeiseen ongelmaan, eli ostajan ja myyjän väliseen erimielisyyteen hinnasta. Valtio maksaa erotuksen. Samaa lääkettä on helppo soveltaa muuallakin.
Ammattitaitoisia ihmisiä on vaikea saada töihin, kun heille maksetaan niin huonosti. Puolitetaan verot.
Uudet talot eivät mene kaupaksi, kun niistä pyydetään ihan sikahintoja. Puolitetaan verot.
Hullut heiluvat veitsien ja pyssyjen kanssa kaupungilla, kun laitospaikka on liian kallis. Puolitetaan verot.
Miksei tätä ole aikaisemmin keksitty?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
